Yksinkertaistettuna, se kuvaa maan kykyä sitoa kationeja.
Ravinteet ovat kationimuodossa. Kokonaiskationinvaihtokyky kertoo, kuinka paljon maa kykenee sitomaan ravinteita itseensä. Ylimääräiset kationit, eli ravinteet liukenevat pois maasta.
Jotkut kationit sitoutuvat lujasti (Mg) toiset löyhästi (Ca). Tai näin muistelen kurssilta. Pitää palautella mieleen...
Tämä on aika uutta asiaa, mutta armaankin tulevaisuutta. Maajan kannattaa pyrkiä saamaan eloperäistä ainesta, jonka kyky sitoa ravinteita on hyvä.
Tuolla on sivulla 73 lyhyt selvitys asiasta.
http://www.luomu.fi/materiaalit/Luonnonmukainen%20maatalous%20-kirja/2_Maan_viljavuus_52_s.pdfOlen kyllä samaa mieltä siitä, että opastus kationinvaihtolaskelmista ja miten sitä voi hyödyntää, olisi hyvä olla edes viljavuuspalvelun nettisivuilla.