Aikanaan jopa Jyväskylä oli lentämällä ihan yhtä hidas kuin junalla plus bussilla, jos piti vaikka jonnekin Kirkkonummelle päästä. Ja R-junan maksu ja punaisen koodin lentoaikataulu lähes samanhintaiset. Lentokentällä pitää olla varautunut taksin ottamiseen, tai autonouto pitää olla paikalla.
Jotenkin tuo lähtöselvitys ja turvatarkastushomma on hidastunut, on olemassa hitaampia ja vanhempia ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää automaatteja, ja sitten kestää. Turvatarkastuksessa tapahtuu hakauksia. Vaellella pitää lasikombinaatissa ja seurailla nuolia, tietämättä oikein, minne pitäisi mennä. Suomessa ei ole edes uudella asemalla opasteet kunnossa. Semmoinen koneeseen juokseminen sihteerin taskuun lykkäämät lippuset lappuset ojossa ei oikein enää onnistu. Onkohan Oulussa jo iisakinkirkon remontti ohi. Sanotaan nyt vaikka vertailuksi, että Frankfurtin lentoasemalla on kilometreja pitkiä käytäviä sitä hallia, kuitenkin joka paikka löytyy saksalaisella täsmällisyydellä itsestään selvästija luontevasti, jos halutaan vertailla.
Ja kentällä kuin kentällä sitten istutaan siinä koneessa. Odotellaan kilisevien laukkujen nostelua hyllyille. Istutaan koneessa. Taxireitillä rullaillaan. Pysähdytään. Istutaan koneessa. Talvella ruiskutellaan lisää lygolia. Istutaan koneessa. On kuuma . On kylmä. Tuuletus suhisee. Sitten vasta lennetään ylös ja lennetään alas. Hyvä jos puoli tuntia menee tuommoisella muutamalla sadalla kilometrillä. Ja sama istuminen ja rullailu ja seisottaminen toisessa päässä. Ja vaeltelua isossa lasikombinaatissa jälleen, etsitään isolla porukalla kierrellen, et onko täältä joku reittikin ulos, vai tännekö jäätiin jumiin. Pitääkö murtaa tuo iso lasiseinä, kun ulkomaailma näkyy ihan vieressä, mut nuolet vievät vaan koko ajan jonnekin Minotauroksen labyrinttiin päin.
Että on siinä jo pitkä matka autolla menty kun lentomies edes pääsee rullaustielle asti. Istumaan koneessa.
-SS-