Kovin on muuttunut puheet rukiin viljelystä vajaassa kymmenessä vuodessa
Siis käännekohta tuli vuonna 2020, 2019 markkinahäiriön jälkeen.
Kyllä on oma mieli tosiaan muuttunut, ja surullinen olo tulee vieläkin luopumisen tuskaahan tämä on, olenhan ollut tavallaan rukiinviljelyn puolestapuhuja, koska olen tykännyt rukiista viljelykasvina. Mutta nykyinen agrobiznes-sopimusviljely ei tarvitse vähäisen rukiin harrastajaa, vaan puolentuhannen tonnin sopimuksia, viljelyttäjän määräämiä lajikkeita ja kusipäisiä opportunisteja muutenkin. Ruista ei enää voi viljellä että havaitsee, onpas hyvä keli, laitanpa ruista tuohon. Ei, ostat tuhansien eurojen siemenet, apulannat, Sluxxit, mangaanit, pyretroidit ja tautiaineet jo syksylle. Otat lakin pois päästä ja teet työhakemuksen rukiinviljelyttäjälle. Käytännössä all-in. Syysrapsilla sentään viljelyttäjä maksaa siemenkulut, jos talvituho vie.
Peite- ja välikasvina vaatimaton populaatioruis on edelleen ehdoton. TOS - siemenen uusinta mettäpellolla pitää lajiketta yllä, eikä paljoa alaa vaadi, talven peite/välikasvina ja kevyemmillä mailla maanparannusvaikutuksen saa hyvin itselleen, lisäksi kasvipeitteisyyden tuki olennaisesti syksyllä muokatulle maalle on ehdoton etu.
Hybridiruis on itse asiassa täysin eri kasvi viljellä kuin populaatioruis. Viljelyn aikataulu ja sitoutuminen kemialliseen lääkitykseen menee lähemmäksi syysohraa ja syysrapsia elokuun puolivälin kiireineen.
-SS-