Eiköhän noi hiehot ole yksilöitä. Ittellä oli alle siemennysikäinen viime syksynä hullu ja siitä pääsi eroon lähettämällä hakukehotuksen A:lle. Ei suru tullut ja painokin tukirajan yli. Tänä kesänä laitumelle laitettaes ja toiselle siirrettäes hiehot kuin lampaita. Lähinnä odottaa, että itte kävelen edellä ja ne seuraa.
Aika monen itteensä tyytyväisen "emännän " olen julkisesti kuullut mollaavan osto elukkoja hulluiksi. Onko se siirto uudelle tilalle tai hoitajille, sitten eläimelle traumaattinen kokemus? Kummasta johtuu enemmän eläimestä vai tilan olosuhteista tai hoitajista. Vai onko vaan kysymys taas siitä meidän lapset teidän kakarat periaatteesta. Omat sekasiköt on niitä parhaita, jalostus on tae turmiosta 
En tiedä, mikä meni meillä vikaan, kun kahdesta siemennysikäisenä ostetusta toinen on lauhkea kuin lammas ja toinen vatkaa, ei potki, mutta heiluu pestessä.. siis vain pestessä..
Ja kyllä sen valitettavasti näkee heti vasikkana, mitä on ihminen hoitanut ihan ajan kanssa ja mikä on saanut tuttiämpärin heittämällä eteensä.. Mutta onneksi ovat tuossa lypsyn aikana selän takana niin on aikaa kesytellä ja kyhnytellä, niin tottuvat ihmiseen ja käsittelyyn.
Enempi meillä joutuu sitä pelkäämään, että jyräävät pihatossa, kun kaikki ei mahdu yhtäaikaa rapsuteltavaksi tai edes emännän selän takana kävelemään.. Minulla onkin kielto, etten saa pihattoon lehmien sekaan mennä, ainakaan yksin.
