Maa- ja metsätalouden lehdissä on viime aikoina kirjoiteltu paljon maakuntakaavoituksesta. Vaikka Yhteiskunta ei maakuntakaavoituksessa ota suoranaisesti yksityiusiä maita haltuunsa, niin kuitenkin määrittelee niille erilaisia käyttötarkoituksia ja varauksia.
Nykyihmiset ovat sillä tavalla ideologisesti sokeita, etteivät aina tajua mikä merkitys sillä on, kun valtio tai kunta puuttuu yksityiseen omistukseen, perintöverotushan on tyypillistä sosialismia, siinä yhteiskunta ryöstää yksityistä omaisuutta, ja kaavoitus on toinen esimerkki puhtaasta sosialismista, siinäkin puuututaan yksityisen omaisuuden käyttöön ja käyttöoikeuteen.
Tämä ideologdtinen sokeus tulee ilmi siinä, ettei sitä yleisesti pidetä kovin vakavana asiana, kun yhteiskunta puuttuu yksityiseen omistukseen, tavalla tai toisella, ihmiset vaan on hyvinvointivaltiossa totutettu siihen, että on hyväksyttävää, jos yhteiskunta puuttuu yksityisen ihmisen asioihin. Varmasti tähän vaikuttaa se, että olemme melkoinen tukiyhteiskunta, kun niin moni taho saa yhteiskunnalta rahallista tukea, niin pidetään jotenkin oikeutttuna, että yhteiskunta saa puuttua yksityisen ihmisen asioihin, elämään ja myös yksityiseen omistusoikeuteen.
Oma arvopohjani on kuitenkin sen verran libertaarinen, että pidän tälläistä yhteiskunnan sekaantumista yksityisten ihmisten asioihin ja omaisuuteen silkkana sosialismina.