pitäis uudelle navetalle kehittelemään laakasiiloja/apekeskusta, mutta mikä se olisi sitten järkevin...? Eli uusi navetta sijaitsee tilakeskuksesta n.600m päässä ja puolessa välissä katettu kuivalantala (voisi käyttää komponentti varastona) sijaitsee joutomaalla. Uusi navetta rakennettu pellon reunaan. Tilakeskuksessa on pienet katetut laakasiilot joihin on tarkoitus säilöä murskevilja myös jatkossa (tähän käyttöön sopivan kokoiset).

 Vaihtoehdot A: Uuden navetan viereen rakennetaan avosiilot ja erillinen komponentti varasto, tässä + kaikki rehut lähellä, mutta - joutuu rakentamaan pellolle ja aika kallis, eikä voi hyödyntää olemassa olevaa rakennuskantaa.

B: Uuden navetan viereen rakennetaan katetut laakasiilot joihin tuodaan vanhoista siiloista tarpeen mukaan litisteviljat, rypsit yms. + yksi uusi rakennus ja kaikki rehut appeen teon kannalta lähellä toisiaan. - kallis, joutuu rakentamaan pellolle.

 C: Olemassa olevan kuivalantalan viereen rakennetaan avosiilot, jotka mahdollisesti myöhemmin voitaisiin kattaa. + halvin vaihtoehto, ei tarvi rakentaa pellolle. - välimatka navettaan n.300m, mutta onko tämä sitten ongelma?.

 D: Pelkkä komponenttivarasto navetan viereen. + rehut lähellä navettaa, ei kovin kallis ratkaisu. - joutuu ajamaan kärryllä kaikki rehut erikseen komponentti varastoon, pitää rakentaa pellolle.

 E: jokin muu.

Tilakeskukseen ei ole enään järkevä rakentaa uusia rehuvarastoja. Laakasiilot pitää rehulle kuitenkin rakentaa lähivuosina johonkin... Kiitokset jo etukäteen kommenteista ja ideoista.

Tietty paras on  jos on kaikki rehu jota apevaunuun lastataan on samassa paikassa.  Jos on itse lastaava apevaunu niin voi olla useammassa paikassa saman reitin varrella. Sillä missä se paikka on, ei ole niin suurta väliä jos ei kilometreistä puhuta.

Komppaan Anttia. Jos jokin väkirehu valutetaan jostain alleajettavasta siilosta, niin se voi varmaan sijaita eri paikassa, mutta kauhalla lastattavat lähekkäin. Sitten kun vielä pidät traktorit lähellä tätä lastauspaikkaa parkissa, niin ei tarttee hakea niitäkään kaukaa. Ovat navetalle mennessä. 3min turhaa kävelyä 365 päivänä vuodessa tekee reilu 18 h eli reilu pari virkamiestyöpäivää. Toki voihan sen ottaa hyötyliikuntana. 

Pikku täsmennys: tarkoitan siis vaihtoehto C:tä

Vaihtoehto c.


Joko oma moottor apevaunuun ja vetokoneella täytät sen tai sitten kaksi konetta joista kuormaaja odottaa siellä täyttöpaikalla kun käyt apevaunulla hakemassa kuorman.

Se oma moottori ei muuten kaikesta ihmettelystä poiketen ole kovin huono ratkaisu. 10 tonnilla rakentaa jo ihmeitä jos laittaa käytetyn moottorin.täysperä tyylisen vetotavan eli moottorin alle pyörivä akseli niin homma pelaa. Ei tartte kun laittaa koukkuun ja ottaa ohjainlaite hyttiin jos ei hifistele radio-ohjauksella.

Ruokin äsken lehmät ja osan hiehoista ja mittailin mielenkiinnosta noita matkoja omalla tontilla ja siihen kuluvaa aikaa. Kotiovelta traktorikatokselle matkaa tulee 215 m, parkkiruudusta tän hetkisen auman rintuukseen 291 m. Aikaa meni 23 min siitä kun oli työvaatteet päällä ja kun kauha tökkäsi ekan kerran aumaan. Kuormaustraktori ja vaununvetäjä oli siis käynnistetty, annettu hiukan lämmetä, irrotettu lämmitysroikat ja molemmat koneet siirretty "asemiin". Kolme minuuttia meni kävellä traktoriparkkiin kotiovelta ruokintapöydän kautta samalla tarkistaen lehmät (parikymmentä sekkaa jos olisin Usain Bolt  ).

Ruokintavaunun vetäjälle tuli kuormaa kohti matkaa kierroksella 533 m.

Aumalta koneet sitten paalien lastauspaikalle, josta toista traktoria hakiessa meni pari minuuttia kävellessä.

Lastauskoneen mittariin tuli 2350 m koko ruokintakerralla (viisi aumarehukuormaa ja neljä 160 cm heinäpaalia) sisältäen kaiken ajon parkkiruudusta parkkiruutuun. Vaununvetäjään tuli samaisessa hommassa 3979 m. Ruokintakoneena on Taarup 856 paalisilppuri.

Aikaa koko hommaan meni kotiovelta kotiovelle 2h 51 min. Siihen kuului em. valmistelut, ruokinta ja paalimuovien ja verkkojen siivous. Rehuauma oli auki muuten paitsi, että muovi piti nostaa ylös. Lisäksi aikaan kuului näiden tulosten kirjausta ja yksi poikineen lehmän tarkistus. Lypsäviä emoja oli mittaushetkellä 48 ja ummessaolevia 65, hiehoja 14, syysvasikoita 25 ja neljä isoa sonnia. Kevätvasikat eivät vielä juuri syö karkearehua, joten niitä en laskenut. Eväät riittää kolmeksi päiväksi, joten aikaa eläintä kohden meni 22 s. Hiehot sai myös jauhot tässä ajassa.

Kuten koeman tuossa toisessa ketjussa kirjoitti, niin ruokinta ei ole mikään nopeuskilpailu eikä tämänkään kirjoituksen tarkoitus ole mitään kilpajuoksua aloittaa. Lähinnä vaan herättää muidenkin kiinnostus ajankäytön mittaamista kohtaan. Tällöin löytyy niitä kohteita, joissa aikaa on säästettävissä, jopa ihan pienin kustannuksin. Ja varsinkin jos suunnittelee uutta toimintaympäristöä, kannattaisi simuloida tulevaa, ja tehdä mittauksia, jolloin voisi estää todellisten aikasyöppöratkaisujen tekemisen.

Kolme vuotta mä opetin meidän osa-aika ukrainanavulle, että "less steps, more work to be done", mutta ei oikein mennyt ihan perille asti. 

Täsmennys: tuo 22 s on siis 22 s per eläin per päivä. Hiukan epäselvästi tuolla ylempänä.

Ruokin äsken lehmät ja osan hiehoista ja mittailin mielenkiinnosta noita matkoja omalla tontilla ja siihen kuluvaa aikaa. Kotiovelta traktorikatokselle matkaa tulee 215 m, parkkiruudusta tän hetkisen auman rintuukseen 291 m. Aikaa meni 23 min siitä kun oli työvaatteet päällä ja kun kauha tökkäsi ekan kerran aumaan. Kuormaustraktori ja vaununvetäjä oli siis käynnistetty, annettu hiukan lämmetä, irrotettu lämmitysroikat ja molemmat koneet siirretty "asemiin". Kolme minuuttia meni kävellä traktoriparkkiin kotiovelta ruokintapöydän kautta samalla tarkistaen lehmät (parikymmentä sekkaa jos olisin Usain Bolt  ).

Ruokintavaunun vetäjälle tuli kuormaa kohti matkaa kierroksella 533 m.

Aumalta koneet sitten paalien lastauspaikalle, josta toista traktoria hakiessa meni pari minuuttia kävellessä.

Lastauskoneen mittariin tuli 2350 m koko ruokintakerralla (viisi aumarehukuormaa ja neljä 160 cm heinäpaalia) sisältäen kaiken ajon parkkiruudusta parkkiruutuun. Vaununvetäjään tuli samaisessa hommassa 3979 m. Ruokintakoneena on Taarup 856 paalisilppuri.

Aikaa koko hommaan meni kotiovelta kotiovelle 2h 51 min. Siihen kuului em. valmistelut, ruokinta ja paalimuovien ja verkkojen siivous. Rehuauma oli auki muuten paitsi, että muovi piti nostaa ylös. Lisäksi aikaan kuului näiden tulosten kirjausta ja yksi poikineen lehmän tarkistus. Lypsäviä emoja oli mittaushetkellä 48 ja ummessaolevia 65, hiehoja 14, syysvasikoita 25 ja neljä isoa sonnia. Kevätvasikat eivät vielä juuri syö karkearehua, joten niitä en laskenut. Eväät riittää kolmeksi päiväksi, joten aikaa eläintä kohden meni 22 s. Hiehot sai myös jauhot tässä ajassa.

Kuten koeman tuossa toisessa ketjussa kirjoitti, niin ruokinta ei ole mikään nopeuskilpailu eikä tämänkään kirjoituksen tarkoitus ole mitään kilpajuoksua aloittaa. Lähinnä vaan herättää muidenkin kiinnostus ajankäytön mittaamista kohtaan. Tällöin löytyy niitä kohteita, joissa aikaa on säästettävissä, jopa ihan pienin kustannuksin. Ja varsinkin jos suunnittelee uutta toimintaympäristöä, kannattaisi simuloida tulevaa, ja tehdä mittauksia, jolloin voisi estää todellisten aikasyöppöratkaisujen tekemisen.

Kolme vuotta mä opetin meidän osa-aika ukrainanavulle, että "less steps, more work to be done", mutta ei oikein mennyt ihan perille asti. 

Mielenkiintoista. Itse en ole koskaan viitsinyt yhtä tarkkaan mitata.
Aloittajan kysymykseen on aika hyvin vastattu. Tärkeintä on, että kauhalla lastattavat komponentit on lähekkäin. Jos eläinmäärä ja rehunkulutus salliin, laakasiiloista kannattaa tehdä niin leveät, että apevaunun pystyy täyttämään laakasiilon sisällä mahdollisimman lähellä syöttörintamaa. Nopeuttaa yllättävän paljon lastausta ja lisäksi rehua varisee pienelle alalle. Jos yhteen kauhalliseen kuluu 30 s vähemmän, niin kymmenen kauhallista päivässä+ 1 minuutti vähemmän pihan siivousta tarkoittaa vuodessa virkamiehen työviikon verran säästöä. Kahden koneen tuntimittari pyörii saman verran vähemmän.

Jos tekis laakasiilot kiinteen sekottimen viereen ja lastais sekoitinta kaivurilla

Siiloista oli ajatus tehdä 9m leveät. Riippuu kuormauskoneesta, että mahtuuko sitten siilon sisällä lastaamaan, hyvä ois. Tuota vaihtoehto c:tä tässä olenkin eniten alkanut haaveilemaan. Eikä kommentitkaan ainakaan vielä sitä ole sulkenut pois.

Lainaus käyttäjältä: wolfheartscry - 21.03.16 - klo:15:28

Ruokin äsken lehmät ja osan hiehoista ja mittailin mielenkiinnosta noita matkoja omalla tontilla ja siihen kuluvaa aikaa. Kotiovelta traktorikatokselle matkaa tulee 215 m, parkkiruudusta tän hetkisen auman rintuukseen 291 m. Aikaa meni 23 min siitä kun oli työvaatteet päällä ja kun kauha tökkäsi ekan kerran aumaan. Kuormaustraktori ja vaununvetäjä oli siis käynnistetty, annettu hiukan lämmetä, irrotettu lämmitysroikat ja molemmat koneet siirretty "asemiin". Kolme minuuttia meni kävellä traktoriparkkiin kotiovelta ruokintapöydän kautta samalla tarkistaen lehmät (parikymmentä sekkaa jos olisin Usain Bolt  ).

Ruokintavaunun vetäjälle tuli kuormaa kohti matkaa kierroksella 533 m.

Aumalta koneet sitten paalien lastauspaikalle, josta toista traktoria hakiessa meni pari minuuttia kävellessä.

Lastauskoneen mittariin tuli 2350 m koko ruokintakerralla (viisi aumarehukuormaa ja neljä 160 cm heinäpaalia) sisältäen kaiken ajon parkkiruudusta parkkiruutuun. Vaununvetäjään tuli samaisessa hommassa 3979 m. Ruokintakoneena on Taarup 856 paalisilppuri.

Aikaa koko hommaan meni kotiovelta kotiovelle 2h 51 min. Siihen kuului em. valmistelut, ruokinta ja paalimuovien ja verkkojen siivous. Rehuauma oli auki muuten paitsi, että muovi piti nostaa ylös. Lisäksi aikaan kuului näiden tulosten kirjausta ja yksi poikineen lehmän tarkistus. Lypsäviä emoja oli mittaushetkellä 48 ja ummessaolevia 65, hiehoja 14, syysvasikoita 25 ja neljä isoa sonnia. Kevätvasikat eivät vielä juuri syö karkearehua, joten niitä en laskenut. Eväät riittää kolmeksi päiväksi, joten aikaa eläintä kohden meni 22 s. Hiehot sai myös jauhot tässä ajassa.

Kuten koeman tuossa toisessa ketjussa kirjoitti, niin ruokinta ei ole mikään nopeuskilpailu eikä tämänkään kirjoituksen tarkoitus ole mitään kilpajuoksua aloittaa. Lähinnä vaan herättää muidenkin kiinnostus ajankäytön mittaamista kohtaan. Tällöin löytyy niitä kohteita, joissa aikaa on säästettävissä, jopa ihan pienin kustannuksin. Ja varsinkin jos suunnittelee uutta toimintaympäristöä, kannattaisi simuloida tulevaa, ja tehdä mittauksia, jolloin voisi estää todellisten aikasyöppöratkaisujen tekemisen.

Kolme vuotta mä opetin meidän osa-aika ukrainanavulle, että "less steps, more work to be done", mutta ei oikein mennyt ihan perille asti. 

Mielenkiintoista. Itse en ole koskaan viitsinyt yhtä tarkkaan mitata.
Aloittajan kysymykseen on aika hyvin vastattu. Tärkeintä on, että kauhalla lastattavat komponentit on lähekkäin. Jos eläinmäärä ja rehunkulutus salliin, laakasiiloista kannattaa tehdä niin leveät, että apevaunun pystyy täyttämään laakasiilon sisällä mahdollisimman lähellä syöttörintamaa. Nopeuttaa yllättävän paljon lastausta ja lisäksi rehua varisee pienelle alalle. Jos yhteen kauhalliseen kuluu 30 s vähemmän, niin kymmenen kauhallista päivässä+ 1 minuutti vähemmän pihan siivousta tarkoittaa vuodessa virkamiehen työviikon verran säästöä. Kahden koneen tuntimittari pyörii saman verran vähemmän.

Jos tekis laakasiilot kiinteen sekottimen viereen ja lastais sekoitinta kaivurilla

Eikös pöttingeriin saanut purkumaton taakse? Ois kyllä mouheeta ajaa noukarilla appeet kanturoiden eteen ja sais apekeskuksen tehä vaikka kuinka kauaksi.

Iso laakasiilo on tavallaan kätevä, kunhan ei kuitenkaan kuvittele kahdella pärjäävänsä. Parempi olla riittävän monta, jotta ei jää ylivuotista rehua siilojen perälle tai voi tarvittaessa tehdä ylimääräisen rehuerän epätavanomaiseen aikaan (maissi, vihantavilja).

C. Ehdottomasti. Navetalle mennessä ottaa aina kauhallisen litistettä mukaan. Apekärry vetureineen siellä C. paikassa  pois lukien lohkolämmitinkausi jolloin majailee navetassa.

Iso laakasiilo on tavallaan kätevä, kunhan ei kuitenkaan kuvittele kahdella pärjäävänsä. Parempi olla riittävän monta, jotta ei jää ylivuotista rehua siilojen perälle tai voi tarvittaessa tehdä ylimääräisen rehuerän epätavanomaiseen aikaan (maissi, vihantavilja).

Itsellä ovat laakasiilot läpiajettavia, niin ylivuotisen rehun saa aina syötettyä ensimmäisenä.
Kunka leveitä ja etenkin pitkiä siiloja muilla on, jos apevaunu pitää saada täyttää siellä siilossa? Itseni levein siilo on 11 metriä, eikä ole tullut mieleenkään, että siellä alkaisi vekslaamaan etukuormaimella rehua apevaunuun. 

Pyöröpaalit, nykypäivänä ei tuollaisia betonisiilomonumentteja ole syytä rakennella. Turhia investointeja pitää välttää.

Lainaus käyttäjältä: Maakalle - 21.03.16 - klo:21:25

Iso laakasiilo on tavallaan kätevä, kunhan ei kuitenkaan kuvittele kahdella pärjäävänsä. Parempi olla riittävän monta, jotta ei jää ylivuotista rehua siilojen perälle tai voi tarvittaessa tehdä ylimääräisen rehuerän epätavanomaiseen aikaan (maissi, vihantavilja).

Itsellä ovat laakasiilot läpiajettavia, niin ylivuotisen rehun saa aina syötettyä ensimmäisenä.
Kunka leveitä ja etenkin pitkiä siiloja muilla on, jos apevaunu pitää saada täyttää siellä siilossa? Itseni levein siilo on 11 metriä, eikä ole tullut mieleenkään, että siellä alkaisi vekslaamaan etukuormaimella rehua apevaunuun. 

Taittaa linkkuun (30-45 astetta) vaunun tai käyttää runko-ohjattua lastauskonetta. Tai parhaassa tapauksessa molempia. Nelipyöräohjattu kurottajakin varmaan taittuu, tosin siinä joutuu koko koneen kääntämään lastaussuuntaan, kun runko-ohjatussa riittää etuosan kääntö. Riippuu tietysti vähän tuon vaunun ja kuormaajien koostakin millaisessa siilossa mahtuu operoimaan.

Näin köyhänä joutuu ajattelemaan auman olevan käyttökelpoinen varasto. Vaunun voi parkkeerata lähelle rintuusta, jolloin lastausmatka on lyhyt. Ja jos olis äveriäämpi, voisi hankkia sen kaivurin tai kauhakuormaajan, jolloin sillä olisi nopea lastata vieressä oleva vaunu.

Oli muuten uusimmassa profissa saksalainen mullifarmari ostanut Pellon kiinteän apesekoittimen ja mattoruokkijan Kiinnitti vaan huomiota, kun ei ollut automaattinen puuhapete pöydän lakaisussa vaan moottoroitu pieni harjakone, jota kaveri joutui ohjaamaan. Lisäksi "rehukeittiö" oli melkoisen paljon pelkistetympi kuin näissä viime aikojen suomalaisvastaavissa. Toki sääolot ovat Saksassa eri kuin Suomessa, mutta silti. Harmi kun kuvista ei käynyt ilmi, missä rehusiilot sijaitsivat, mutta etukuormaajan rehuleikkurilla näytti 7.5 kuution sekoitinta täyttävän. Eläimiä oli 150 navetassa, välikasvatetuista teuraskokoon.

Pyöröpaalit, nykypäivänä ei tuollaisia betonisiilomonumentteja ole syytä rakennella. Turhia investointeja pitää välttää.

Paalimuovi jätekasa rulettaa.