Tehdäänpäs uusi kappalejako ettei tule kaikki pötköön. Tietenkin olisi niin helppoa jatkaa emojen kanssa kun mikään ei sinällään muuttuisi ja ne vaativat niin vähän työtäkin. Määrää tietenkin lisäisin jonkun verran ja kyllä hallia pitäisi jotenkin remontoida paremmaksi, on nyt jo vähän sellainen rötiskö 
Ja tuo mainitsemani "villeysongelma".. Sarvelliset ja muut huonot yksilöt laittaa pois ja lähteä kasvattamaan karjaa pikkuhiljaa niistä kilteimmistä? Menis aika kauan Ostaa lisää hyväluonteisia yksilöitä muilta tiloilta? Ja käsitellä vasikasta asti eläimiä enemmän niin tottuisivat paremmin. Ja entäs sitten tämä käsittelypuoli, minkähänlaisia systeemejä muilla emotiloilla on tähän? Onko jotain kujia tai pakkokarsinoita? Kerran isällä kuulemma oli tällainen häkki/karsina ja lehmä siinä villiintyi ja poiki kuolleen vasikan kun sen aika tuli. Ei ollut häkkiä enää sen jälkeen.. Ovat ruokinnan suhteenkin niin helppoja, saavat pääasiassa vain kuivaheinää ja kivennäist ja kesällä tietty laidun. Sorkat kuluu luonnostaan koska ovat koko ajan pihalla. Ovat kyllä niin helppoja. Sitten jos otankin lampaita.. Joutuu rakentamaan lampolan, onko nykyinen pelloilta saatava rehu sopivaa lampaille (en tiedä arvoja kun ei teetetä analyysejä, tosin naapuri aikoi ostaa säilörehuauman ja teettää siitä analyysin 
), tarviiko sitten jotain ostorehujakin enemmän kuin nyt, kerintä 2 x vuodessa, sorkkien hoito (en tiedä kuinka tehokkaasti luomulampailla kuluu luonnostaan), työtäkin varmasti tulee paljon enemmän kuin emojen kanssa, karitsointi kai aika tarkkaavaisuutta vaativaa puuhaa (riippuu tietenkin rodusta), tällä hetkellä emot hoitaa aika lailla hommansa.. Että mitäköhän sitä oikeen tekisi?! Mutta se on iso ongelma, että miten noita emoja pystyn itse hoitamaan, haluan kuitenkin voida hoitaa eläimet hyvin enkä halua, että se on rajoite, että en pysty niitä hoitamaan jos eivät anna käsitellä. Kyllähän nuoret eläimet oppii paremmin, mutta eivät nuo vanhemmat enää.
Isä teki navetan 15 vuotta sitten ja sinne sairaskarsinan kun tukiehdot vaativat. Vei sinne kerran yhden lehmän, joka oli sen verran heikossa kunnossa että sai vetää toisesta ovesta raatoautoon. Sen jälkeen totesi että turhaan tuonkin vaativat ja tila oli varastona. Minä tein sairaskarsinan vähän eri paikkaan, avoimempana ja pehmeämmällä pohjalla. Monta lehmää on siinä saatu takaisin normaalisti lypsäväksi ja työ poikimisten kanssa helpommaksi ja turvallisemmaksi. Aina ei kannata purematta niellä edellisen sukupolven kokemuksia. Käy muilla emotiloilla katsomassa ja juttelemassa miten tekevät, sitten rakenna itselle sellainen. Teurastamon neuvojan laskelmat voivat tosiaan olla optimistisia, mutta neuvot kannattaa ottaa vastaan. Parhaimmillaan voi vaikka järjestää käyntejä tiloille missä jotain toimivaa.
ProAgriakin neuvoo, mutta rahasta lähinnä. Ellei satu osumaan Neuvo2020 kriteereihin, usein mikään järkevä ei. Hyvinvointitukeen liittymisen neuvot kai pystyy saamaan Neuvo2020 kautta maksuttomana.
Emotilalla rehunteon ulkoistaminen pitäisi olla helppoa ja halpaa, koska maito- ja sonnitiloihin keskittyneet urakoijat eivät ole kiireisiä.
Ilmeisesti nyt oma tekeminen on ollut parempi vaihtoehto, kun omat koneet on jo kauan sitten maksettu ja isäsi on osannut pitää ne kunnossa. Luultavasti niillä kannattaa jatkaa niin kauan kun tilanne on sama, mutta kun joutuu käyttämään korjaamoja sitä mukaa kun enemmän tai useammin joku vehje hajoaa niin vaihtaa työvaiheita urakointiin. Hinnat ja sopivat tekijät kannattaa vähän kartoitella etukäteen.
Lisätiliä ja järkevää tekemistä voit saada reilustikin kasvattamalla useamman teuraaksi asti ja suoramyymällä niitä. Teurastuttaa ja ainakin alkuun leikkauttaa jollain pienteurastamolla. Sitten keräät rahat pois REKO-renkaan tai vastaavan kautta.
