Mitens on kuivatushommat onnistuneet Mm mailla?
Olis nelisen ha menossa avo-ojiin täsä talven aikana. Pohjattamon tuntuista vanhaa järvenpohjaa alue. Tuli marraskuulla käytettyä kaivuri mutakylvyssä, ku meinas painua koko kones vanhaan ojan naveroon. Alueella ei minkäänlaisia kunnon ojia ollut pitkään aikaan, niin aiheuttaa "pientä" kosteusongelmaa. Jospa talven aikana sais ojittua, niin keväällä osais ainakin vedet mennä ojia pitkin. Ensin meinasin ojia salaojiin, mut alkoi epäilyttää koko homma, et saako kuivaksi ollenkaan, niin päädyin avo-ojitukseen. Mullikkoo ainakin puoltoista-kaks metriä paksusti, ei ole tullut kokeiltua kaivurilla et mitens syvälle täytyy mennä et maalaji vaihtuisi.

Ainoa mikä toimii kunnolla rapamailla on avo-ojat. Ja sarkojen muotoilu pyöreäksi.

Pitääkö joka lutakkoa yrittää viljellä?

Pitääkö joka lutakkoa yrittää viljellä?

Tottahan toki, jos tuen piirissä. Sitte ku loppuu tukiaiset, niin laitetaan messää kasvamaan kaik huonot lohkot. 

Jos kerta on kukkamultaa, niin mullat 10 kg:n pusseihin, ja myyntiin, tuollahan tienaa varmasti miljoona kertaa paremmin, kuin viljelyllä.

Meillä yksi kukkamultaa oleva vesijättöpelto salaojitettu risusalaojilla 1950-luvulla. Ojat laskee suoraan järveen ja pelto kuivahtaa kylvökuntoon heti kun kevättulva hellittää. On semmoinen isommassa joessa oleva pieni lampi, jossa tulva kestää hyvin lyhyen aikaa. Joten sen pellon on päässyt aikaseen kylvämään. Ja tosiaan ne risuojat toimii edelleenkin ihan hyvin. Eivät ole hapettomassa mudassa lahonneet, ainoastaan laskukohtia on pitänyt vähän korjailla, siellä saavat happea ja lahoavat.

Tein v.2007 erääseen ostamaani pohjatonta mutaa olevaan suopeltoon risusalaojat seuraavasti. Peltoon kaivettiin ojat salaojatyylillä ojat (imu ja kokooja), ojiin laitettiin metsäkuormaajan kourallinen risuja paikkaansa tyvet laskuusuuntaan päin, lopuksi ojamaat mätettiin takaisin ojiin risujen päälle. Ojat ovat toimineet siitä lähtien moitteettomasti lukuunottamatta yhtä lähdekohtaa johon pitäisi tehdä jokin täydennysojitus. Risut olivat joulukuusen kokoluokkaa olevaa taimikonharvennuksessa syntynyttä sekapuuta omasta ja naapurin metsästä. Ja tämä on sitten totta ei provoa.

on noita 1950-luvulla tehtyjä risuojia ollu suomailla jonkin verran käytössä. Hyvin pelanneet vuoskymmenet. Mut tullu ojittua aikojen saatossa salaojiin melkeistä kaik lohkot joissa ollu ojitustarvetta. En tuolle alueelle viitti alkaa ajamaan risukkoo ojatarpeiksi, kun ei lähettyviltä saatavissa. Jos ojitus alkaa pelaan kunnolla ja kuivatus onnistuu, niin tuloo varmaankin vedettyä salaojiin myöhemmin, jos ei kuiva avo ojilla, niin sitte kuusikon istutus.
Enskesä näyttää, kun ulkopuoliset vedet ei pääse valumaan alueelle, että miten kuivaksi varsinainen lohko tulee.