Jossaen alla rautarommuin
husovarna, kaksi nelejä kuusi
noen kymmenkunta vuotta sitte
se oli melekolaella uusi
ja pellontakkaa näkkyi
kuinka tärisivät puut
jopa vanaha kuusi kuiskutteli
tuo kaataa minut ynnä muut
Eikä tarvinnu kuin panna
vähä kaksitahti pensaa
turhaan oesi appuun tullu
sitraa taekka mensaa
kun kaasun paeno pohojaan
jopa husovarna kilijahteli
sille lippalakkie nosti jopa
ruottinmaalla veli
Niin se toemi melekeesä
ku kello veihtiläenen
vaen pertteeni, minä taesin
olla vähä löysäpäenen
kun sille ostin kaveriksi
tiilin saksalaesen
sitte husovarnan talliin jätin
niinku homopoejjat naesen
Näen vuojet kuluki kulukuvasa
jäe husku rommuin alle
vaekka oesikki se apu ollu
puijjen kaatajalle
ja se monta yötä yksinäsä
tallin lattijalla valavo
ja kuivahti sen tankki
ynnä kaasarista kalavo
Vaen tännään husovarnan
taas siitä syystä muistin
kun tiili teki tenän
vaekka sitä maanittelin
ynnä käsissäni puistin
että ihan kaehomielin
piti siitä runo tänne laettaa
ja kyllä sille huskulle
toasa koevun tyvi maettaa
Elämä on parasta kometiijjaa
