Kerroppa miksi sitten tissinkoittajille se tuki on niin tärkeä, jopa niin että muiden kustannuksella.
Kerrothan
kerrothan sen tillikaisellekkin.
Kerrohan Eemeli, miten sinä pistät laskut tärkeysjärjestykseen, kun rahat ei kaikkeen riitä..kerrohan.. Eläinlääkäri vaiko pankki?? Huoltomies vaiko vakuutusyhtiö?? kerrohan.. 
Koko rakennehan on virheellinen.
Maitoa jota kukaan ei tarvitse ja ei kun uutta pytinkiä, h.e.l.v.e.t.illisillä tuilla ja kun on niin kannattamatonta.
Maidontuotanto kaikkein heikoiten maahamme sopiva tuotannonala ja maatalouden siirto pohjoiseen vallan jotain ihmeellistä.
Siellä sitä taas tulee tarinaa täydellisen tietämättömyyden antamalla itsevarmuudella.
Aikuisten oikeesti maidontuotanto on kuitenkin niitä parhaiten maahamme sopivia tuotannonaloja - ellei parhaiten sopiva. Heikoimmin tänne sopii ehkä öljykasvien viljely, jossa satotasomme on jotain neljänneksen luokkaa Euroopan parhaista alueista ja viljelykustannuksetkin suuremmat. Leipäviljaa saamme hehtaarilta puolet siitä, mitä Etelä-Ruotsissa ja siitä alas päin. Lisäksi kuivatuskustannukset ovat meillä kohtuuttoman suuret. Sokerijuurikkaan osalta emme ole perässä satotason osalta ihan niin paljoa, mutta kustannusten osalta kylläkin. Kuminan suhteen meillä on asiat melko hyvin. Vaikka satotaso on alhainen siinäkin, laatu on hyvää ja ostoporras toimii kustannustehokkaasti ja kilpailukykyisesti. Viljakasveista täällä pystytään kohtalaisen kilpailukykyisesti tuottamaan kauraa.
Sian ja kananmunan / broilerintuotantoon meillä olisi kohtalaiset edellytykset siksi, että rehuvilja on halpaa, mutta omaa rehuntuotantoa haittaa alhainen satotaso. Talven takia rakennuskustannukset verottavat voimakkaasti kannattavuutta, samoin työvoimakustannukset heti, kun toiminta laajenee siihen mittakaavaan, että omalla porukalla ei enää pysty, ei kykene.
Märehtijöiden osalta tilanne on sikäli valoisampi, että heinän / nurmen satotasossa ja korjuukustannuksissa ilmastohaitta on meillä kaikkein pienin. Myös lehmien tuotoksessa olemme ihan hyvällä, eurooppalaisella tasolla. Lehmä ei tarvitse myöskään lämmitettyä tilaa, joten rakennuskustannuksissakin ero on vähäisempi kuin yksimahaisten puolella. Toisin kuin vaikka sokerijuurikkaan, leipäviljan tai öljykasvien viljelyssä, ei maidontuotannossa maantiede aseta juurikaan rajoitteita tuotannolle tunturilappia lukuun ottamatta. Toki laidunkausi on pohjoisessa lyhyempi ja rehusadot ovat pienempiä, mutta sittenkin erot ovat vähäisemmät kuin yleensä kasvinviljelyssä.
Tukipolitiikka on sitten asia erikseen.