Kansanedustajan viesti sähköpostiini tänään.
Mitä suuremmat maksut, sitä suurempi epätasa-arvo
Suomen Perustuslain 19. pykälän mukaan "julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä". Olemme myös sitoutuneet kansainvälisin sopimuksin turvaamaan kansalaisille riittävät julkisen vastuun piiriin kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Näitä ovat mm. YK:n ihmisoikeuksien julistus ja yleissopimus, EU:n sosiaalinen peruskirja sekä maailman terveysjärjestön WHO:n perustamisasiakirja.
Lain toteutumista voidaan arvioida vertaamalla eri väestöryhmien saamia palveluja. Riittävien palvelujen periaate tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelujen saamisen tulee perustua palvelujen tarpeeseen. Toissijaisia tekijöitä ovat henkilön asuinpaikka, sukupuoli, maksukyky tai sosiaalinen asema. Näillä ei saa olla vaikutusta palvelujen saantiin. Itä-Suomessa asuvan pienituloisen sepelvaltimotautipotilaan on saatava yhtä hyvää hoitoa kuin samasta sairaudesta kärsivä hyvätuloinen ison kaupungin asukas saa.
Kelan tutkimusten mukaan hyväosaiset saavat lääkäripalveluja, lääkehoitoa, avopalveluja ja ennaltaehkäiseviä terveystarkastuksia muita enemmän. Tämä on näkynyt mm. hammashuollossa. Myös kirurgiset toimenpiteet ovat kohdentuneet muita enemmän suurituloisille näkyen mm. ohitusleikkausten ja pallolaajennusten määrässä. Merkittävä osa ei-kiireellisissä tapauksissa sairaalahoitoon pääsevistä tulee lääkärin lähetteellä työterveyshuollosta ja yksityisistä palveluista. Näin lääkärikäyntien suurempi määrä ylemmissä tuloluokissa selittää ainakin osan erityisesti kirurgisissa hoidoissa nähdystä hyvätuloisia suosivasta vinoutumasta.
OECD:n tutkijaryhmä on verrannut kaikkien lääkärikäyntien tarpeeseen suhteutettuna määrää tuloluokittain 21 läntisessä OECD-maassa 2000-luvun alussa. Useimmat maat kohdensivat palveluja osapuilleen tasapuolisesti. Kolmessa maassa jakama kuitenkin oli selvästi hyvätuloisia suosiva. Maat olivat USA, Portugali ja Suomi.
Tutkimustulokset ovat yhteneviä kansalaispalautteen kanssa. Pienituloinen eläkeläinen tai työtön ei saa aina edes välttämättömiä perussosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Koetaan, että hyvätuloisilla on ohituskaistansa saada lähete sairaalaan. "Mitä suuremmat maksut, sitä suurempi epätasa-arvo." Suomalainen systeemi lähti lopullisesti vinoutumaan 90-luvun puolivälin jälkeen ja nykyinen järjestelmämme on rikki.
