Se on kyllä mun kohalla turha yritys.Ukko yritti sitä' 35 vuotta,eikä onnistunu.
kerroppa simmo mitä se ukkosi turhaan yritti 35 vuotta, oliko se korpikommunisti
[/quote]
--no sehä on karjalaisii,mutta karjalaiset on hyvin omapäistä sakkia.Minua yritettiin kouluttaa ihan joka-asiassa,esim.sellainen asia ku kirkkoon kuuluminen ja keskusta on heille aivan avain taivaaseen.No kirkkoon minä kuuluinkin,olin lestakojista.,minut valittiin ihan kirkon lähetystyön johtokuntaan.Muttaku kerran sitten tulin Israelin reissulla uskoon,niin siitä syntyi sota.Jouduin ensin kriisiin lähetysjohtokunnan kanssa,koska olin heidän mukaan jo uskossa.Ruustinna ei anna varmaan vieläkään anteeksi.Sanoin, että en ollut uskossa ollut,mutta nyt olin tullut.
Erosin lähetystyönjohtokunnasta ja päätin:etsin seurakunnan,joka uskoo Raamatun sanasta sanaan,niinkuin se on kirjoitettu.Siitä alako etsiminen,joka kesti useita kuukausia,kunnes olin mielestäni löytänyt sellaisen.Marssin sinne ja kerroin asiani ja liityin siihen.Enkä oo kertaakaan katunut.No ukollehan se oli tietysti häpeä ja hän yritti kaikkensa saadakseen minut luopumaan uskostani.Yli kaksikymmentä vuotta kärsin ja pelkäsin omassa kodissani,kyllä uskonvaino on tojellisuutta Suomessakin. 4 vuotta sitten hän sai niin voimakkaan opetuksen,että päätti lähteä samalle tielle.Se opetus tuli ihan ulkopuolelta ja pysäytti hänet.Täsä sitä nyt taaperrettaan.Onneksi anoppiparka kuoliHän ei olisi kestänyt poikansa kohdalla tuota häpeää.
[/quote]
tarkastiottaen en valitettavasti ymmärtänyt tekstistäsi mikä se oikea
uskontokunta on nimeltään.
teidän perheessänne jääräpäisin näemmä voitti, mutta usein se vaikuttaa
ikävällä tavalla lapsiin jotka myös etsivät äärimmäisyyksien kautta
omaa tietään
toivotavasti viljelijäpariskunnalla on riittävästi työtä niin paljon ettei
uskonto saa liian suurta osaa elämästä ja uskonasioita pidetä perheen
keskinäisen valtakammpailun välineenä