Löysin kerran rautanaulan
maastomersun kumista
kuultuani kummaa suhinata
puhistaessani autoa ensilumista
sen hohtimilla poies nykästyksi
kohtuu kommeluksin sain
ja sitä käsissäni pyörittelin
kas, sehän oli musta rautanaula vain
Sillon sattu tapaus, merkillinen
nyt vihtoin kerrotuksi julki saan
se rautanaula mulle tarinaansa
alkoi hiljaa kertomaan
Oli tullut maisemaan se joskus
rautakaupan hyllystä
ja elämäsä, kertoili niin
oli suoraan sanottuna pyllystä
Sitä oli päähän lyöty
vasaralla lujaa hakattu
ja vielä päästä maalattu
tai kenties lakattu
Se naula oli kahen tuuman
ja aikalailla ruostunut
se loppuijäks tehtäväänsä
yksitoikkoiseen, ei suostunut
Ei ollu tehty sitä tänne
vain räystäslautaa pitämään
ja hurja pakosuunnitelma
sillä päässä alkoi itämään
Ja ajan kanssa ihtensä
se irti nitkuteltua sai
ja hetken aikaa vapautta
se onneakin, tunsi kai
Vaan siiten vasta onnellinen
oli parin tuuman naula tuo
kun pyörähtämään sattui
minun merseeteksen luo
Ja kiinnityksen sai se mersun
vasemmasta takakumista
jopa karuselliin pääsi
naulan päässä alkoi humista
Näin kertoili tuo naula, kahentuuman
joka rattaaseen antoi ilmavaivoja
ne jotkut osaa hauskaa pitää
vaikka ei olisikaan kummosia aivoja
Viimeksi muokattu: 28.10.15 - klo:23:09 kirjoittanut Heino Leino
Elämä on parasta kometiijjaa