Ainakin agornetin perusteella.

Kateutta, kateutta




ja vielä vähän päälle lisää kateutta.

Voi jumaliste teirän kans...  Ei ihmekään jos hieman viljelijäväkiä ahistaa.

Ovat kommunisteja, varsinkin ämteekoolaiset: aina käsi toisten tuottajien taskuissa.

Ovat kommunisteja, varsinkin ämteekoolaiset: aina käsi toisten tuottajien taskuissa.

No etsäkään kyllä tuosta kuvauksesta poikkea mitenkään Kun aina vaadit C alueelta rahoja pois (ittelles toisinsanoen) kuvittelet saavas paremin tällä konstilla

Kotimaa 31.1.2005 3:00:18
********************************

TS/Harri Kavén

Paavo Myllymäki (vas.) Varsinais-Suomen tuottajaliitosta ja Visa Merikoski Pirkanmaalta eivät hyväksy pohjoisessa tiukkenevia vaatimuksia, joiden mukaan Suomeen on luotava kaksi eri tukijärjestelmää.
MTK:n liittokokouksen kuumin puheenaihe
Pohjois-Suomessa haluttaisiin pudottaa etelän viljelijät maatalouden tukikelkasta

(HARRI KAVÉN)

Tällä viikolla Oulussa pidettävässä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n liittokokouksessa linjataan etujärjestön tulevia tavoitteita.

Kovinta suukopua odotetaan syntyvän maatalouden tukijärjestelmistä.

Pohjoisten tukialueiden tuottajien ennakoidaan vaativan, että MTK myöntyy tulevaisuuden Suomessa kahden tukijärjestelmän malliin, joka merkitsee huomattavaa tukieroa pohjoisen ja etelän välille.

Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan tuottajaliitoissa pohjoisen viljelijöiden vaatimukset on kuultu ennenkin, mutta viime aikoina niiden määrä on lisääntynyt.

- C-tukialue ja etenkin maidontuotanto on voimissaan MTK:ssa, esimerkiksi johtokunnassa ei ole yhtään kasvinviljelijöiden edustajaa. Uhon taustalla on tietysti se, että pohjoisella on liittymissopimus turvanaan, kun taas etelässä kansalliselle tuelle on aina uudelleen haettava komissiosta maksulupa, MTK:n Varsinais-Suomen liiton toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki sanoo.

EU:n liittymissopimuksen mukaan Suomi olisi saanut maksaa pohjoisen C-tukialueille enemmän rahaa kuin jäsenyyden aikana on maksettu.

Maatalousministeriö ja MTK ovat vuosittain sopineet, että C-alueiden tukitasot pidetään sellaisina, että pohjoisen ja etelän (A- ja B-tukialueet) väliin ei nouse korkeaa tukiporrasta, joka muodostaisi pohjoisen tuottajille selkeän kilpailuedun.

Koska A- ja B-alueiden kansalliset tuet eli niin sanotut 141-tuet ovat komission määräyksen mukaisesti vuosittain alentuneet, myös pohjoisessa tukia on vähennetty.

Viime vuoden tukipaketista kiisteltiin MTK:n valtuuskunnassa rajusti joulukuussa 2003. Pohjoisen liitot esittivät kannanottoa, jolla olisi estetty C-alueiden tukiin puuttuminen.

Järjestön puheenjohtaja Esa Härmälä ilmoitti, että moisen vaatimuksen läpimeno tietäisi Suomen yhtenäisen tukipolitiikan murenemista ja hänen eroaan. Tämä tehosi, ja kannanottoa laimennettiin.

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski arvioi, että Oulussa sama kysymys muodostaa jälleen järjestöpoliittisen kuumemittarin.

- Mielenkiintoista nähdä, miten Härmälä tulee nyt reagoimaan. Kenties asia jätetään odottamaan Turussa kesällä 2007 pidettävää liittokokousta, Merikoski sanoo.

Hänen mielestään tukiriitojen sijaan liittokokouksessa olisi hyödyllisempää panostaa esimerkiksi metsätalouden tavoitteisiin ja maaseutuyrittämisen mahdollisuuksiin viljelijöiden lisätienestien hankinnassa.

Etelän viljelijöistä taksisuhareita
Pohjoisten tukialueiden äänekkäimpiin lukeutuva eteläpohjalainen sianlihantuottaja Sami Yli-Rahnasto johti viime vuonna ryhmää, joka uhosi haastavansa EU:n komission EY-tuomioistuimeen 141-artiklan sopimusrikkomuksesta.

Hankkeesta luovuttiin, mutta C-alueen tukipoliittista ohjelmaa kuvaavat hyvin Yli-Rahnaston Maaseudun Tulevaisuudessa esittämät näkemykset:

“Suomessa tulisi vihdoinkin tunnustaa, että meillä on kaksi maataloustukijärjestelmää, toinen AB-alueella ja toinen C-alueella… Näiden kahden järjestelmän sovittaminen yhteen muottiin on mahdotonta, se tulisi jo kaikkien ymmärtää…Pohjoisen tuen alasajo alenevan 141-tuen kanssa johtaa suuriin menetyksiin”.

Paavo Myllymäki ihmettelee, miksi pohjoisessa huudetaan suurista menetyksistä, kun tukimuutoksien seurauksena C-alueille on siirtynyt tukirahaa etelästä.

- Muutoksista kärsivät selvästi eniten AB-alueen naudanlihan ja maidontuottajat, Visa Merikoski muistuttaa.

- Kun pohjoisessa vaaditaan tuntuvasti etelää korkeampia tukia, unohdetaan että tukipotin kustantavat pääosin eteläsuomalaiset veronmaksajat, jotka tuskin haluavat maatalouden siirtymistä pelkästään pohjoisen Suomen maatiloille, Paavo Myllymäki toteaa.

Hän kertoo, että järjestön tilaisuuksissa on joskus kysytty, mitä eteläsuomalainen viljelijä sitten ryhtyy tekemään, jos tukipolitiikka ei enää mahdollista tuotannon jatkamista.

- Kaikenlaisia neuvoja on tullut. Eräs pohjalainen ehdotti, että ajakaa vaikka taksia.

Julkaistu 31.1.2005 3:00:18

Viljelijät ovat huonoja kommunisteja. Korkeintaan semi-hyvä sosialidemokraatteja. Sosialidemokratia ei olekaan aate, se on organisoitunutta kateutta.

Kommunismin ydin on tuotannonteikijöiden yhteisöllisessä omistuksessa. Teoriassa näihin tuotannontekijöihin kuuluu jopa työntekijän työpanos. Kommunistisessa utopiassa kaikki tekevät töitä yhteisellä työmaalla, yhteisin välinein yhteisen päämäärän eteen. Kukin antaa työpanoksen kykyjensä ja nauttii tuloksista tarpeidensa mukaan.

Käytännön sovelluksissa kyse on ollut kiinteiden tuotannontekijöiden, kuten maan, rakennusten ja infrastruktuurin ottamisesta valtion haltuun. Erilaisia osuuskuntamuotoisia omistusmuotoja on myös hyväksytty, mutta yleensä "oikeaoppineet" ovat pitäneet niitä vain välivaiheina. Ihmisten omien kykyjen ja tarpeiden sijaan oikeudet ja velvollisuudet ovat olleet hyvinkin tiukan sääntelyn alla. Itseohjautuvuus on ollut vähäisempää kuin kapitalistisesssa järjestelmässä, joskin tämä on selitetty usein myös välivaiheen ratkaisuksi. Välivaihetta pitemmälle ei valtiotasolla ole koskaan päästy, joissain kibbiutseissa ja vastaavissa vapaaehtoisissa kommuuneissa on oltu lähimpänä tätä utopiaa.

En ole Suomessa tavannut montaakaan maanviljelijää, joka olisi valmis laittamaan manttaalit yhteiseen pottiin. Vaikka viljelijät eivät ansiotuloilla juhli, ammatissa kertyy yleensä aikaa myöten paljon omaisuutta, joskin yleensä se on pankin kanssa yhteisomistuksessa. Valtion tai toisten viljelijöiden vain aniharvoin halutaan tulevan osaomistajiksi ja pankistakin mielellään päästäisi eroon. Joidenkin koneiden yhteisomistus on monille ainoa hyväksyttävä askel kohti kommunismia tai edes minkään sortin sosialismia. Myös kaikenlaista sääntelyä viljelijät vierastavat, vaikka joutuvatkin tässä realisosialismissa elämään.

Sen verran toki sääntelyä kaivataan, että sitä mielellään kohdistettaisiin muihin. Harvassa on se viljelijä, joka ei haluaisi kieltää joko luomuviljelyä, glyfosaattia, suorakylvöä, kevennettyä muokkausta, ulkomaisia lannoitteita, pohjalaisia maatalouskoneita, hömppäheinien viljelyä, c-tukialuetta, liian isoja traktoreita, liian pieniä tiloja, ukrainalaisia sikalatyöntekijöitä, naapurin broilerhallia, Maajussille morsian - ohjelmaa tai kaikkia näitä aina sen mukaan, mitä itse ei tee, mikä itselle ei ole tärkeää.

Toisaalta tämä ei ole mitenkään erityisen tyypillistä viljelijäväestölle, vaan suomalaisille yleensäkin. Suurin osa suomalaisista vastustaa kaikkea sitä, mikä ei kuulu omaan elämään, kuten moottorikelkkailua, -pyöräilyä, -urheilua, -veneilyä, metsästystä, koiria, kissoja, maataloutta, maahanmuuttajia, homoja, armeijaa / siviilipalvelua, uskontoa / uskonnottomuutta,  vihreitä / perussuomalaisia jne.

Kotimaa 31.1.2005 3:00:18
********************************

TS/Harri Kavén

Paavo Myllymäki (vas.) Varsinais-Suomen tuottajaliitosta ja Visa Merikoski Pirkanmaalta eivät hyväksy pohjoisessa tiukkenevia vaatimuksia, joiden mukaan Suomeen on luotava kaksi eri tukijärjestelmää.
MTK:n liittokokouksen kuumin puheenaihe
Pohjois-Suomessa haluttaisiin pudottaa etelän viljelijät maatalouden tukikelkasta

(HARRI KAVÉN)

Tällä viikolla Oulussa pidettävässä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n liittokokouksessa linjataan etujärjestön tulevia tavoitteita.

Kovinta suukopua odotetaan syntyvän maatalouden tukijärjestelmistä.

Pohjoisten tukialueiden tuottajien ennakoidaan vaativan, että MTK myöntyy tulevaisuuden Suomessa kahden tukijärjestelmän malliin, joka merkitsee huomattavaa tukieroa pohjoisen ja etelän välille.

Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan tuottajaliitoissa pohjoisen viljelijöiden vaatimukset on kuultu ennenkin, mutta viime aikoina niiden määrä on lisääntynyt.

- C-tukialue ja etenkin maidontuotanto on voimissaan MTK:ssa, esimerkiksi johtokunnassa ei ole yhtään kasvinviljelijöiden edustajaa. Uhon taustalla on tietysti se, että pohjoisella on liittymissopimus turvanaan, kun taas etelässä kansalliselle tuelle on aina uudelleen haettava komissiosta maksulupa, MTK:n Varsinais-Suomen liiton toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki sanoo.

EU:n liittymissopimuksen mukaan Suomi olisi saanut maksaa pohjoisen C-tukialueille enemmän rahaa kuin jäsenyyden aikana on maksettu.

Maatalousministeriö ja MTK ovat vuosittain sopineet, että C-alueiden tukitasot pidetään sellaisina, että pohjoisen ja etelän (A- ja B-tukialueet) väliin ei nouse korkeaa tukiporrasta, joka muodostaisi pohjoisen tuottajille selkeän kilpailuedun.

Koska A- ja B-alueiden kansalliset tuet eli niin sanotut 141-tuet ovat komission määräyksen mukaisesti vuosittain alentuneet, myös pohjoisessa tukia on vähennetty.

Viime vuoden tukipaketista kiisteltiin MTK:n valtuuskunnassa rajusti joulukuussa 2003. Pohjoisen liitot esittivät kannanottoa, jolla olisi estetty C-alueiden tukiin puuttuminen.

Järjestön puheenjohtaja Esa Härmälä ilmoitti, että moisen vaatimuksen läpimeno tietäisi Suomen yhtenäisen tukipolitiikan murenemista ja hänen eroaan. Tämä tehosi, ja kannanottoa laimennettiin.

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski arvioi, että Oulussa sama kysymys muodostaa jälleen järjestöpoliittisen kuumemittarin.

- Mielenkiintoista nähdä, miten Härmälä tulee nyt reagoimaan. Kenties asia jätetään odottamaan Turussa kesällä 2007 pidettävää liittokokousta, Merikoski sanoo.

Hänen mielestään tukiriitojen sijaan liittokokouksessa olisi hyödyllisempää panostaa esimerkiksi metsätalouden tavoitteisiin ja maaseutuyrittämisen mahdollisuuksiin viljelijöiden lisätienestien hankinnassa.

Etelän viljelijöistä taksisuhareita
Pohjoisten tukialueiden äänekkäimpiin lukeutuva eteläpohjalainen sianlihantuottaja Sami Yli-Rahnasto johti viime vuonna ryhmää, joka uhosi haastavansa EU:n komission EY-tuomioistuimeen 141-artiklan sopimusrikkomuksesta.

Hankkeesta luovuttiin, mutta C-alueen tukipoliittista ohjelmaa kuvaavat hyvin Yli-Rahnaston Maaseudun Tulevaisuudessa esittämät näkemykset:

“Suomessa tulisi vihdoinkin tunnustaa, että meillä on kaksi maataloustukijärjestelmää, toinen AB-alueella ja toinen C-alueella… Näiden kahden järjestelmän sovittaminen yhteen muottiin on mahdotonta, se tulisi jo kaikkien ymmärtää…Pohjoisen tuen alasajo alenevan 141-tuen kanssa johtaa suuriin menetyksiin”.

Paavo Myllymäki ihmettelee, miksi pohjoisessa huudetaan suurista menetyksistä, kun tukimuutoksien seurauksena C-alueille on siirtynyt tukirahaa etelästä.

- Muutoksista kärsivät selvästi eniten AB-alueen naudanlihan ja maidontuottajat, Visa Merikoski muistuttaa.

- Kun pohjoisessa vaaditaan tuntuvasti etelää korkeampia tukia, unohdetaan että tukipotin kustantavat pääosin eteläsuomalaiset veronmaksajat, jotka tuskin haluavat maatalouden siirtymistä pelkästään pohjoisen Suomen maatiloille, Paavo Myllymäki toteaa.

Hän kertoo, että järjestön tilaisuuksissa on joskus kysytty, mitä eteläsuomalainen viljelijä sitten ryhtyy tekemään, jos tukipolitiikka ei enää mahdollista tuotannon jatkamista.

- Kaikenlaisia neuvoja on tullut. Eräs pohjalainen ehdotti, että ajakaa vaikka taksia.

Julkaistu 31.1.2005 3:00:18

Mutta meidän pimeitä taksikyytejä ette vie!

"Oikeudenmukaisen tulotason turvaamiseksi viljelijäväestölle, maataloustuotannon ohjaamiseksi ja tasapainottamiseksi sekä maatalouden hintatason vakaannuttamiseksi ja maataloustuotteiden laadun kehittämiseksi määrätään rukiin, vehnän, rehuohran ja rehukauran sekä maidon, naudanlihan, sianlihan, lampaanlihan ja kananmunien (tavoitehintatuote) tavoitehinnat hinnoitteluvuosiksi 1990/91-1994/95 sekä päätetään muista maataloudesta saatavaan tuloon vaikuttavista toimenpiteistä sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
 
Edellä 1 momentissa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan tavoitehintojen muutosten ohella käyttää valtion varoista maksettavaa varsinaista tulotukea, aluetukea ja muuta valtion ja maataloustuottajien keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa (maataloustuloneuvottelut) so*****a tukea (valtion tuki)."

Ovat kommunisteja, varsinkin ämteekoolaiset: aina käsi toisten tuottajien taskuissa.

Varsinkin kokoomuksessa olevat piilokepulaiset ovat pahinta laatuaan kuten veetieemeli

Viljelijät ovat huonoja kommunisteja. Korkeintaan semi-hyvä sosialidemokraatteja. Sosialidemokratia ei olekaan aate, se on organisoitunutta kateutta.

Kommunismin ydin on tuotannonteikijöiden yhteisöllisessä omistuksessa. Teoriassa näihin tuotannontekijöihin kuuluu jopa työntekijän työpanos. Kommunistisessa utopiassa kaikki tekevät töitä yhteisellä työmaalla, yhteisin välinein yhteisen päämäärän eteen. Kukin antaa työpanoksen kykyjensä ja nauttii tuloksista tarpeidensa mukaan.

Käytännön sovelluksissa kyse on ollut kiinteiden tuotannontekijöiden, kuten maan, rakennusten ja infrastruktuurin ottamisesta valtion haltuun. Erilaisia osuuskuntamuotoisia omistusmuotoja on myös hyväksytty, mutta yleensä "oikeaoppineet" ovat pitäneet niitä vain välivaiheina. Ihmisten omien kykyjen ja tarpeiden sijaan oikeudet ja velvollisuudet ovat olleet hyvinkin tiukan sääntelyn alla. Itseohjautuvuus on ollut vähäisempää kuin kapitalistisesssa järjestelmässä, joskin tämä on selitetty usein myös välivaiheen ratkaisuksi. Välivaihetta pitemmälle ei valtiotasolla ole koskaan päästy, joissain kibbiutseissa ja vastaavissa vapaaehtoisissa kommuuneissa on oltu lähimpänä tätä utopiaa.

En ole Suomessa tavannut montaakaan maanviljelijää, joka olisi valmis laittamaan manttaalit yhteiseen pottiin. Vaikka viljelijät eivät ansiotuloilla juhli, ammatissa kertyy yleensä aikaa myöten paljon omaisuutta, joskin yleensä se on pankin kanssa yhteisomistuksessa. Valtion tai toisten viljelijöiden vain aniharvoin halutaan tulevan osaomistajiksi ja pankistakin mielellään päästäisi eroon. Joidenkin koneiden yhteisomistus on monille ainoa hyväksyttävä askel kohti kommunismia tai edes minkään sortin sosialismia. Myös kaikenlaista sääntelyä viljelijät vierastavat, vaikka joutuvatkin tässä realisosialismissa elämään.

Sen verran toki sääntelyä kaivataan, että sitä mielellään kohdistettaisiin muihin. Harvassa on se viljelijä, joka ei haluaisi kieltää joko luomuviljelyä, glyfosaattia, suorakylvöä, kevennettyä muokkausta, ulkomaisia lannoitteita, pohjalaisia maatalouskoneita, hömppäheinien viljelyä, c-tukialuetta, liian isoja traktoreita, liian pieniä tiloja, ukrainalaisia sikalatyöntekijöitä, naapurin broilerhallia, Maajussille morsian - ohjelmaa tai kaikkia näitä aina sen mukaan, mitä itse ei tee, mikä itselle ei ole tärkeää.

Toisaalta tämä ei ole mitenkään erityisen tyypillistä viljelijäväestölle, vaan suomalaisille yleensäkin. Suurin osa suomalaisista vastustaa kaikkea sitä, mikä ei kuulu omaan elämään, kuten moottorikelkkailua, -pyöräilyä, -urheilua, -veneilyä, metsästystä, koiria, kissoja, maataloutta, maahanmuuttajia, homoja, armeijaa / siviilipalvelua, uskontoa / uskonnottomuutta,  vihreitä / perussuomalaisia jne.

Jösse on ihmisenä olemisen ytimessä... Ei tarvitse olla edes suomalainen tähän kaikkeen.

   Omasta mielipiteestä poikkeavia on helppo tuomita kommunistiksi tai natsiksi, riippuen syyttävän vakaumuksesta mitä pitää pahempana..
  Mutta Venäjäkään ei ole enää kommunistinen valtio..Eräs Virolainen tuttava sanoi että neuvostoliitto oli helpompi kestää kun Eurostoliitto, ryssiä voi huiputtaa helpommin kuin näitä rysselin ryssiä..

Kommunistiset kokeilut ovat poikkeuksetta päättyneet kansanmurhaan, toiset ottamassa, toiset eivät vapaaehtoisesti antamassa, no otetaan sitten väkisin. Kohta se roistokapitalisti-joukkio ja vähänkin jotakin koulutusta tai omaisuutta hankkinut ylempi keskiluokka - kymmenesosa kansasta - joukkohaudassa. Ei auta nimittäin sen prosentin tappaminen, pitää alkaa jo ylemmästä keskiluokastakin harventamaan, että jaettavaa riittää. Sitten nälänhätien kautta vuosikymmenten kuluessa siirrytään reaalisosialismiin, jossa omistavana luokkana käytännössä alkaa toimia puolue-eliitti. Bisnestä kapitalistimaiden kanssa tehdään mielellään, mutta kansa on ihan yhtä köyhää kuin enne vallankumoustakin...

-SS-

  Eikös Raamatussakin sanottu että köyhät ovat aina teidän keskuudessanne..

Kotimaa 31.1.2005 3:00:18
********************************

TS/Harri Kavén

Paavo Myllymäki (vas.) Varsinais-Suomen tuottajaliitosta ja Visa Merikoski Pirkanmaalta eivät hyväksy pohjoisessa tiukkenevia vaatimuksia, joiden mukaan Suomeen on luotava kaksi eri tukijärjestelmää.
MTK:n liittokokouksen kuumin puheenaihe
Pohjois-Suomessa haluttaisiin pudottaa etelän viljelijät maatalouden tukikelkasta

(HARRI KAVÉN)

Tällä viikolla Oulussa pidettävässä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n liittokokouksessa linjataan etujärjestön tulevia tavoitteita.

Kovinta suukopua odotetaan syntyvän maatalouden tukijärjestelmistä.

Pohjoisten tukialueiden tuottajien ennakoidaan vaativan, että MTK myöntyy tulevaisuuden Suomessa kahden tukijärjestelmän malliin, joka merkitsee huomattavaa tukieroa pohjoisen ja etelän välille.

Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan tuottajaliitoissa pohjoisen viljelijöiden vaatimukset on kuultu ennenkin, mutta viime aikoina niiden määrä on lisääntynyt.

- C-tukialue ja etenkin maidontuotanto on voimissaan MTK:ssa, esimerkiksi johtokunnassa ei ole yhtään kasvinviljelijöiden edustajaa. Uhon taustalla on tietysti se, että pohjoisella on liittymissopimus turvanaan, kun taas etelässä kansalliselle tuelle on aina uudelleen haettava komissiosta maksulupa, MTK:n Varsinais-Suomen liiton toiminnanjohtaja Paavo Myllymäki sanoo.

EU:n liittymissopimuksen mukaan Suomi olisi saanut maksaa pohjoisen C-tukialueille enemmän rahaa kuin jäsenyyden aikana on maksettu.

Maatalousministeriö ja MTK ovat vuosittain sopineet, että C-alueiden tukitasot pidetään sellaisina, että pohjoisen ja etelän (A- ja B-tukialueet) väliin ei nouse korkeaa tukiporrasta, joka muodostaisi pohjoisen tuottajille selkeän kilpailuedun.

Koska A- ja B-alueiden kansalliset tuet eli niin sanotut 141-tuet ovat komission määräyksen mukaisesti vuosittain alentuneet, myös pohjoisessa tukia on vähennetty.

Viime vuoden tukipaketista kiisteltiin MTK:n valtuuskunnassa rajusti joulukuussa 2003. Pohjoisen liitot esittivät kannanottoa, jolla olisi estetty C-alueiden tukiin puuttuminen.

Järjestön puheenjohtaja Esa Härmälä ilmoitti, että moisen vaatimuksen läpimeno tietäisi Suomen yhtenäisen tukipolitiikan murenemista ja hänen eroaan. Tämä tehosi, ja kannanottoa laimennettiin.

MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski arvioi, että Oulussa sama kysymys muodostaa jälleen järjestöpoliittisen kuumemittarin.

- Mielenkiintoista nähdä, miten Härmälä tulee nyt reagoimaan. Kenties asia jätetään odottamaan Turussa kesällä 2007 pidettävää liittokokousta, Merikoski sanoo.

Hänen mielestään tukiriitojen sijaan liittokokouksessa olisi hyödyllisempää panostaa esimerkiksi metsätalouden tavoitteisiin ja maaseutuyrittämisen mahdollisuuksiin viljelijöiden lisätienestien hankinnassa.

Etelän viljelijöistä taksisuhareita
Pohjoisten tukialueiden äänekkäimpiin lukeutuva eteläpohjalainen sianlihantuottaja Sami Yli-Rahnasto johti viime vuonna ryhmää, joka uhosi haastavansa EU:n komission EY-tuomioistuimeen 141-artiklan sopimusrikkomuksesta.

Hankkeesta luovuttiin, mutta C-alueen tukipoliittista ohjelmaa kuvaavat hyvin Yli-Rahnaston Maaseudun Tulevaisuudessa esittämät näkemykset:

“Suomessa tulisi vihdoinkin tunnustaa, että meillä on kaksi maataloustukijärjestelmää, toinen AB-alueella ja toinen C-alueella… Näiden kahden järjestelmän sovittaminen yhteen muottiin on mahdotonta, se tulisi jo kaikkien ymmärtää…Pohjoisen tuen alasajo alenevan 141-tuen kanssa johtaa suuriin menetyksiin”.

Paavo Myllymäki ihmettelee, miksi pohjoisessa huudetaan suurista menetyksistä, kun tukimuutoksien seurauksena C-alueille on siirtynyt tukirahaa etelästä.

- Muutoksista kärsivät selvästi eniten AB-alueen naudanlihan ja maidontuottajat, Visa Merikoski muistuttaa.

- Kun pohjoisessa vaaditaan tuntuvasti etelää korkeampia tukia, unohdetaan että tukipotin kustantavat pääosin eteläsuomalaiset veronmaksajat, jotka tuskin haluavat maatalouden siirtymistä pelkästään pohjoisen Suomen maatiloille, Paavo Myllymäki toteaa.

Hän kertoo, että järjestön tilaisuuksissa on joskus kysytty, mitä eteläsuomalainen viljelijä sitten ryhtyy tekemään, jos tukipolitiikka ei enää mahdollista tuotannon jatkamista.

- Kaikenlaisia neuvoja on tullut. Eräs pohjalainen ehdotti, että ajakaa vaikka taksia.

Julkaistu 31.1.2005 3:00:18

Vedä nyt tuffa jo kellos oikeeseen aikaan ja kaada uus lasillinen samariinia...

Tätä päivää: Nytkin MTK/kepu ohjaa kriisitukirahat maidolle ja C-alueelle, vaikka tilastojen mukaan niillä menee kaikkein parhaiten.

MTK on perseestä.

Tätä päivää: Nytkin MTK/kepu ohjaa kriisitukirahat maidolle ja C-alueelle, vaikka tilastojen mukaan niillä menee kaikkein parhaiten.

MTK on perseestä.

Varsinkin kun katsotaan pitkän ajan tilastoja. Täysin verovarojen sosialisointia.

Jos koneet ovat yhteisiä, niistä harvoin pidetään huolta. Jos koneet ovat yhteisiä, varteenotettava vaihtoehto on palkata huoltomies niitä korjaamaan. Siten koneen kehittäminen, innovointi, testaaminen ja modifiointi loppuu kokonaan.

Eli kehitys loppuu olemasta. Jos ei löydy jotain hullua, joka kokee jonkun koneen intohimokseen ja ilmaiseksi tekee töitä. Tällaista toimintaa kutsutaan oikeaksi eturivin pioneeriksi, joka oikeasti viljelee maita elämäntyönä.

Oli se sitten harrastusta tai vakinaista.


Yhteiseen hiileen puhaltamisessa tukahdutetaan ne yksilöt, jotka ymmärtävät vaihtaa hiiltä tai ajatella koko puhallusprosessia erilailla. Sitä kutsutaan kehityksen loppumiseksi tai ainakin suureksi hidastumiseksi.

Sitä myös kutsutaan sosialismiksi, kommunismiksi tai vaikkapa demokratiaksi ja diktatuuriksi.