Muuvvan Untamo passitornissaan
päevää sunnuntaen tuulessa vietti
välliin taaksesa, sivvuille vilikuili
siinä lie ommaa armastaan mietti
miten sattu se Ulriikan tappaamaan
taesi se tanssipaekalla olla
siinä hetkeksi herejääpi haaveistaan
joku ampuupi vaarassa haulikolla
Seon joku teeri metille tullunna kae
Untamo itekseen hymähtääpi
vaen äkkijä seleveästi kuulee kun
eessäpäen jotaki rymähtääpi
Mikä pertana se siellä, miettiipi mies
ja jo sakolaesen varmistin eäntää
vaen kun porotokka tulleepi näkyviin
Untamo hanikan takasi keäntää
Lentää ylitte kuukkeli sukuneen
kuusitiijjaenenki laulelee tuolla
ja jotakin kauvvempana liikahtaa
liekkö pari kurkeja syömässä suolla
Kulluu tunti ja kohtapa kolomaskin
on menny, tae aenaski puoli
kun Untamon olo ouvvoksi käy
pitänee pijakkoen tyhyjentää suoli
Vielä vartin miekkonen pinnistää
sitte tojellae on tolokusti hättää
ja hän alas tornista kapuvaa
torniin nojolleen pyssysä jättää
mennee vesakon sekkaan ja housusa
laskoo alas ja antaa tavaran tulla
ja siinä on hilijaa mielelissään
-tulipa paperie myös mukkaan mulla
Vaen sillonpa vierestään kuuloo kun
koera kahesti haukahtaapi
ja se Untamon ulostustouhuistaan
melekolaella valappaaksi saapi
siinä seisoo mies housut kintuissaan
hirvihän se juoksoo ihan liki pyssyn
kohta kuuluupi kaamejaa noijjuntaa
ja polokoo suohon peästäsä myssyn
Vaen mitäpä siitä, pijan Untamo rauhottuu
kohta tornissaan vetelee nortiia
ja kun koeramies asijasta tiejustaa
sannoo,-oesin ampunu, vaen kun oli ihan väärää sorttia...
Elämä on parasta kometiijjaa
