Kauhea huoli eläinten hyvinvoinista, samalla kun vanhuksia pidetään paskavaipoissa, janossa ja nälässä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288734467369.html
Nää asiat eivät nyt taida liittyä toisiinsa. Tirolissa oli n. vuosi sitten tapaus, jossa kadonneen vanhuksen sukulaiset halusivat myydä hemmon talon, mutta tuon olinpaikan epäselvyys oli jarruttanut asiaa. Kaveri oli kuolleena omassa sängyssään about 8 vuotta. 
Kuolinaika oli kai päätelty tulleesta postista ja pankkitilin käytöstä. Ei kovin perusteellista etsintää.
Nimenomaan liittyy. Kyse on välittämisestä ja vastuusta.
Maataloudessa tulee jollekkin linnaa, jos ruutoja löytyy nurkista vaikka eläinlääkäri olisi todennut tilan ns. rääkkäystilaksi.
Vanhustentalossa löytyy kuoleita pslvelutalosta tai ruoka palvelu tuo ruokaa vainajille, mutta kunhan tilisiirot on hoidettu niin silloin riittää selitykseksi se että ei hengissä olemisen katsominen kuulu palvelusopimukseen.
Sen verran usein olen lassia vanhuksille tilannut, vaikka ei kuulu milläänlailla työnkuvaan. Mutta jos pitää silmänsä auki, niin aika nopeasti huomaa, jos kaikki ei ole kohdallaan.
