Sen nyt voi sanoa, että kasvinvljelyyn uppoaa tuontienergiaa niin paljon, että sekin on loppujen lopuksi ihan yhtä paljon hölmön hommaa kuin lihan ja maidon tuotanto. Kysymys siis on ennenkaikkea huoltovarmuudesta, kyllä valtiota, jolla ruuan omavaraisuus on alhainen, on helppo viedä kuin litran mittaa. Toisessa maalmansodan loppuvaihessa olimme Saksan talutusnuorassa, kun se meitä pystyi kiristämään uhkaamalla ruuan tuonnin loppumisella.
On myös muistettava, että tuontielintarvikkeen hinta on hieman toinen, kun sitä ostetaan tavaran puutteseen. Nyt tänne virtaa halpaa bulkkitavaraa, kun se joutuu kilpailemaan kotimasen tuotannon kanssa. Tunnetusti ruuasta maksetaan aika tähtitieteellisiä hintoja, jos sitä tulee pula. Sen takia nykyään on maailmalla trokareita, jotka ostavat halvalla ylituotantotilanteessa ja kun saavat sitten aikaan alitarjonnan, myyvät kalliilla, tuotot ovat todella muhkeat, eikä oikeastaan tarvitse paljon työhön käsiään liata.
