Ei aina tarttee mennä äärilaitaan. Pienillä askelilla tähä bäkkärin mainitsemaan tilojen väliseen kauppaan. Siinä vaan vaati hiukan asennemuutosta yhteistyön jaloon taitoon. Rahalla toki maksetaan tässäkin tapauksessa, mutta välistä vetäjiä on vähempi, joten sen osuuden voi jakaa kummankin osapuolen kesken miten parhaaksi näkee.
Viljan voi tosiaan myydä suoraan toiselle tilalle, jopa tuoreenakin. Jää ylimääräiset rahdit ja rojaltit ja jopa kuivaus pois. Maksuehdoistahan voi sit sopia.
Maitoa, lihaa yms voi myydä suoraan myös toiselle tilalle (viljelijäkin on normikuluttaja). Eihän sitä koko tuotantoa tarttee heti suoramyydä, aloittaa pikkuhiljaa. Ei kannata digitalisaatiosta huolimatta ajatella että joko tai, nolla tai ykkönen, näiden välissä on periaatteessa ääretön määrä vaihtoehtoja. Luovuutta kehiin.
Koneitakin voi vuokrata tai ostaa urakointia tai vaihtaa työtä tilojen kesken. Meillä on usean tilan systeemi, jossa jollakin on joku kone, toisella toinen. Työtä ostetaan puolin ja toisin. Rahalla maksetaan. Eestaas vehtaamiselta kuulostaa, mutta konekauppa hyötyy vain yhden tilan ostoksen verran, ei kaikkien. Koneiden käyttöaste myös nousee ja pääomakulu pienenee, kun pinta-ala kasvaa. Lisäksi työvoima tulee koneen mukana. Win-win.
Näissä yhteistyökuvioissa pitää vaan muistaa, että kaverinkin pitää hyötyä, ei vain pelkästään minun. Sillloin kun homma toimii, niin välistä vetäjille jää vähemmän.