Ruis kasvaa köyhemmilläkin ja erityisesti kevätkuivuudesta kärsivillä mailla ihan eri malliin kuin syysvehnät, ja selvästi pienemmällä lannoitus-/kasvinsuojelupanoksella.
Toki jos haetaan huippusatoja rukiista niin eipä silloin eroa s-vehnään paljon liene kustannuspuolella. Käyttää myös erinomaisesti maan varastotyppeä-/fosforia.
Markkinat on olleet hyvät ja hinnat ihan kilpailukykyisiä, pl. ehkä savikka, jolle myös tunnut allergiselta. Myös matalasakoisella rukiilla on tietty kysyntä, viime vuosina lienee ollut jopa ongelmana löytää riittävästi matalasakoeriä kotimaasta. Ja onhan sitä olemassa lajike, jolla ei ole käytännössä koskaan sako-ongelmia, sellanen takavuosien puolalainen huippujaloste.
Ja kyllähän talvituhoriski on - varsinkin kotimaisilla populaatiolajikkeilla - lähes olematon verrattuna s-vehnään. Ja takavuosinahan pruukattiin sanoa, ettei se ole talo eikä mikkään jos ei oo ruista kylvösä, joten ruiskylvölle mars! Eilen pukkas rajetta niin paljon, että kesärenkailla oli vaikeuksia pysyä tiellä, tais kastella kynnöstäkin, mutta täytyy lähtee katsomaan josko se ei kauheesti tilsais - mikkään kiire ei kylvöllä sinänsä ole, mutta huhtikuun kylvöt tuntuis olevan pian puinneillaan.
Ansiokkaita pointteja: Kuitenkin:
Parhaat vaatimattomat populaatiorukiit eivät yllä kasitonnareihin, saati sitten viistonnareihin. Mutta kolmetonnari tulee todellakin vain katselemalla. Jos alkaa hifistelemään, pitää lisätä lako- ja tautiohjelma, syksyn lannoitus ja hivenet, talvituho rehevän kasvuston suojaamiseksi, ja sitten tuloksena voi olla 500 kg enemmän, laossa kuin pirulainen, rehuksi. Rahaa ei voisi enemmän laittaa hukkaan vaatimattoman "ruisheinän" turboahtamiseen.
Vaateliaampien hybridien viljely muistuttaa syysöljykasvien viljelyä kylvön aikaisuusvaatimuksineen ja tarkkuuskylvökoneiden tarpeineen. Ainaiset ruiskutukset ja todellakin, kasitonnarin lannoitus ei onnistu 0..200 kg:lla salpietaria. Ja semmoinen asia, mitä ei vanhanajan rukiilla tarvinnut edes miettiä, rikkaruoho-ongelmat, muistuttavat syysvehnää, heinät, luoho, saunakukka, matara, juolavehnä. Ei ole peittävyyttä enää, vanhanajan rukiilla puhdistetaan maat näistä rikoista.
Talvituhot, ks. ensimmäinen kappale, aina ei hybridi onnistu, harmaa mullos keväällä, vaikka joku Riihi pöngertää viereisessä sarassa polvenkorkuista kasvustoa.
Jos sakoluvunkestäyyttä ajattelee tärkeimpänä ominaisuutena, tässä tarkoitettu Amilo sisältää populaatiorukiin satopotentiaalirajoituksen ja hybridirukiin talvenkeston. Aika huono yhdistelmä. Hybrideillä, kuten Evololla on käytännössä sama sakoluvunkestävyys kuin Amilolla. Siksi, jos haluaa talven kurat pyöriä ruiskun kanssa, ehdottomasti Evolo ennemmin kuin Amilo. Toisaalta, 22 vuoden aikana 2 kertaa on mennyt rehuksi. Tietenkin, kun täppäri laittaa sen 100 ha lohkon ruista, joka turbolannoitettuna lakoaa ja itää vihreänä, totta kai silloin mukavampi olisi ohrankorkuinen pysty hybridi sateisiin jäädä.
Nykyinen Reetta sisältää korkeamman satopotentiaalin, erinomaisen talvenkestävyyden, mutta nähtävästi puutteellisen sakoluvunkestävyyden. 4 peräkkäistä vuotta jo, sakoluvut 250 tai paremmat.
En sano, etteikö Amilo toimisi Sisä-Suomessa tai pakkasettomalla Ahvenanmaalla, siinä välissä on vyöhyke, jossa Amilo ei menesty, lumettomuuden mutta välillä kovien pakkasten takia. Kyllä monen amilovuoden aikana oli havaittavissa, että hietamailla sato voi olla todella iso, jyväkokokin on valtava, kuivurilla kestää tovin kuivua.
Matador-syysruista jäin kaipaamaan, Virossa viljellään paljon, sadot siitäkin 7 tonnia. Hukkasin siemenen juurikin hybridi-innostuksessa.
-SS-
