Suomessa maataloutta kehitetään hyvin yksisilmäisesti, oikeastaan metsätalouden menetelmin, eli yksikkökokoa kasvattamalla haetaan kannattavuutta volyymituotteille, tämähän johtaa siihen, että 50 vuoden päästä maassa on kymmenkunta noin 10 000 lehmän navettaa, isännät on osakkaita ja ovat siinä ympärillä, peltojensa kanssa.
Samajuttu lihantuotannossa, yksikkökokoa kasvatetaan loputtomasti, tosiasia vaan on, ettei meillä ole mahdollisuutta maailmalla pärjätä tällä systeemillä, alueemme ei sovellu yksinkertaisesti näihin toiminta malleihin, ilman tukia noilla systeemeillä ei tuotannosta saada kannattavaa.
Toisaalta, onko vaihtoehtoa, sitä pitäisi pohtia ...
Itse uskon, enempi siihen, että kuluttaja lopulta tekee ratkaisun, jatkuuko kotimainen tuotanto vai ei, mikäli se haluaa ostaa paikallisia tuotteita, niin se myös maksaa niistä enempi, nuo jättinavetat ei kyllä täytä paikallisuuden, ekologisuuden ja eettisyyden kasvavia vaatimuksia.
Mikäli elintarvike ketjua kehitetään vain suurten jalostajien ehdoilla, suurten kasvattajien suuntaan, unohtaen paikallisen jalostuksen ja tuotannon, niin se on riski, paikalliset tuottajat ja jalostajat, ovat lähiruuan kivijalka, ilman niitä ei jatkuvuutta ole.
Ne jotka ostavat ruokaa vain hinta kriteereillä, hakevat halvimmat tuotteet suurmarketeista, suurten tuottajien ja kansainvälisten organisaatioiden ketjusta.
