Kun puhutaan takinkäännöstä ja vaalilupauksista, pitäisi ensin yksilöidä tarkasti, mikä on se lupaus. Onko luvattu tavoitella tiettyä tilannetta vai saavuttaa se?
Jos Soini lupaa toimia sen puolesta, että autovero poistetaan, se ei tarkoita sitä, että autovero poistetaan. On vain luvattu toimia sen puolesta. Jos enemmistö ei ole asiassa samalla kannalla, tavoite ei toteudu.
Sama pätee Kreikka-tukiin ja moniin muihinkin asioihin. Todennäköisesti Keikka-tukia vastustavan ja autoveroa kammoavan kannattaa kuitenkin pitkän päälle äänestää puoluetta, joka edes haluaa poistaa molemmat kuin sellaista puoluetta, joka haluaa lisätä molempia.
1980-luvulla SMP lupasi poistaa työttömyyden 6 kk:ssa, jos se pääsee toteuttamaan politiikkaansa. Se ei luvannut poistaa työttömyyttä 6 kk:ssa taikasauvaa heilauttamalla. Sitten SMP otettiin hallitukseen ja sille annettiin mm. työvoimaministerin salkku. Kuitenkaan sen ei annettu viedä läpi niitä keinoja, jotka sisältyivät sivulauseeseen.
Tänäkin päivänä näkee tuota työttömyyden poistoa käytettävän esimerkkinä katteettomista vaalilupauksista, vaikka sitähän se ei ollut.
Olisiko sitten työttömyys poistunut tai dramaattisesti pienentynyt SMP:n opein, ja mitä se olisi maksanut, on toinen asia. Kokeeseen ei muilla puolueella ollut halua, koska pelättiin kustannuksia, jos keinot eivät toimisikaan ja "jytkyä", jos ne toimisivatkin.
Täydellisestihän työttömyydestä ei millään pääse eroon, ellei käytä Neuvostoliiton metodia. Työttömyys oli siellä lain vastainen tila. Julkisella vallalla oli velvollisuus tarjota töitä, mutta lakiaa tulkittiin myös niin päin, että työttömänä oleminen oli rikos. Kukaan ei siis ilmoittanut olevansa työtön.
