Heippa,tietääkö kukaan kertoa omasta kokemuksestaan että kuinka omaisuus jaetaan tässä tapauksessa kun isäntä  on ostanut tilan nimiinsä ennen avioliittoamme ,ei avioehtoa ,olemme olleet naimisissa n,20 vuotta,emäntä on tilan ulkopuolella töissä ,tila on niin velkainen että lisälainaa ei myönnetä ,kuinka eteenpäin?

Tilan arvo arvioidaan ja suoritetaan ositus.. jos pystyt näyttämään toteen, ettei emännän tuloja ole käytetty tilan asioihin, niin olet vahvoilla, mutta jos pienikin epäilys niin...
Jos sopuratkaisua ei ole näköpiirissä, niin velkaisuus on tietysti hyvä, mutta vielä parempi on kunnon asianajaja..
Osituksen voi tehdä sopimallakin, mutta muuten mennään tiukalla kammalla ja velkaisestakin tilasta voidaan saada kannattava pienillä laskutoimituksilla.
HANKI ASIANAJAJA!!!

Nimimerkki tilan putsannut..

Tasa-arvo toteutuu, naiset putsaa tilan.

Ei siinä paljoo aatella tilan tulevaisuutta,kuhan emäntä saa mahollisimman paljo massia mukaansa.

Oisko kannattanu mietiä avioeroa ennemmin jos ei enää saa edes omaisuuttaan ilman asianajajaa jaettua?

Taitaa taas tulla vitulle hintaa 

Taitaa taas tulla vitulle hintaa 

sulla on väärä nimimerkki     Mikäli aloittaja tosissaan, niin siihen ei v#ttu kaipaa tuommosia kommentteja 

Periaatteessa homma menee niin, että tilan käypä arvo ( pistä myyntiin ja kato paljonko tarjotaan ) siitä vähennetään velat, loppusumma jaetaan kahtia osakkaiden kesken 

Tämmösenä aikana ne velat ja saatavissa oleva kauppahinta, tuskin paljoakaan poikkeaa toisistaan 

Eli jos se joka jää taloa pitämään, suostuu siihen että ottaa kaikki velat myös kontolleen ja se käy myös pankille, niin homma voi hyvinkin olla siinä, mutta pankki voi sanoa, että ei käy 

[
Periaatteessa homma menee niin, että tilan käypä arvo ( pistä myyntiin ja kato paljonko tarjotaan ) siitä vähennetään velat, loppusumma jaetaan kahtia osakkaiden kesken 

Tämmösenä aikana ne velat ja saatavissa oleva kauppahinta, tuskin paljoakaan poikkeaa toisistaan 

Eli jos se joka jää taloa pitämään, suostuu siihen että ottaa kaikki velat myös kontolleen ja se käy myös pankille, niin homma voi hyvinkin olla siinä, mutta pankki voi sanoa, että ei käy 
[/quote]
Totta,vanhat lupaukset ja aiemmat käytännöt ei tänä päivänä paljoa paina.Asianajajan kanssa saa riitaa jatkettua vaikka kuin kauan,tarpeeks kun riitelee ei kummallekaan jää mitään,lisäks jos on mukuloita niin kannattaa aikuisten ihmisten miettiä tekemisiään niittenkin edestä.

Tila yhtiöks. Eihän bisnestä kannata romuttaa ihmissuhteiden vuoksi.

Tila yhtiöks. Eihän bisnestä kannata romuttaa ihmissuhteiden vuoksi.

Tämä saattaisi tuon sopuratkaisun lisäksi olla viisain vaihtoehto.. Riitelemällä kumpikin saa velkaa, ja kaiken huippuna voi tilakin mennä myyntiin..
Eli niitä puhevälejä kannattaa nyt sitten hoitaa, vaikka aiemmin ei olisikaan onnistunut.  Ja laiha sopukin on parempi kuin lihava riita..

  Monta hyvää neuvoa voisin antaa, mutta taas kärähtää joltain käämit. 

  Monta hyvää neuvoa voisin antaa, mutta taas kärähtää joltain käämit. 

--eipä tuo käämien kärähtäminen ole sua ennenkään haitannut,joten anna tulla

Täälläpäin kaksi hyvää  tilaa mennyt persiilleen avioeron takia: Toisessa kuuluisassa sikatilassa emäntä oli virassa kunnan maataloussihteerinä, opiskeli sivussa maisteriksi. Valmistuttuaan lähti ja vei mennessään puolet tilan arvosta. Isäntä hakkasi metsät, myi 10 ha peltoa ja lähti itse tilan ulkopuolelle töihin.

Toisella myös hyvinhoidetulla maitotilalla emäntä sai metsän puut, kesämökin ym. muuta pientä. Isäntä lopetti maidontuotannon ja alkoi ryypätä. Alkaa vähitellen päästä tolpilleen.

Eniten surettaa pienet lapset.

Ennenkaikkea: tehkää avioehto ennen papin aamenta.

Ennenkaikkea: tehkää avioehto ennen papin aamenta.

Veeti jos alkais yhtä ansiokkaasti antaa avioliittoneuvontaa, kun on suoltanut toistakymmentä vuotta jargonia maidontuottajia kohtaan, niin avioerot loppus tyystin koko Suomesta.

Ennenkaikkea: tehkää avioehto ennen papin aamenta.

kuinka seon veetin tilanne, onko muutto yksiöön edessä eron osuessa kohdalle