Kyllä tunnutuksellakin on osuutta asiaan. Aikasemmin tunnutimme lehmät yleisten ohjeiden mukaan 2-3 kiloon ja utareet "kasvoivat" poikimispäivään saakka liikaa samalla venyen joka suuntaan, varsinkin alaspäin, lisäksi pöhöä oli valtavasti eli utareen kasvu ei ollut suinkaan maidosta vaan myös nesteestä. Nykyään tunnutamme lehmät 0,5 - 1 kiloon, siis paria viikkoa ennen annamme niille vähän sitä väkirehua mitä ne tulevat poikimisen jälkeen saamaan, että pötsit vähän tottuu. Utareet ovat olleet aivan toisen näköisiä, eräs 4. kerran poikinutkin lehmä oli aika kauan ummessa ja utare ehti mennä täysin pelkäksi tyhjäksi naharepuksi, poikimiseen kasvatti "uuden utareen" ja se on nyt samalla korkeudella kuin 3. poikimisen jälkeen!
Mikään erityinen suolojen poisjättäminen tai kivennäisruokinta ei ole tepsinyt pöhön loppumiseen, se on pakko olla geeneissä, tosin kaikille lehmille tulee sitä vähän, toisille tulee vaan enempi ja utare ei sitä kestä.
Kanadalaiset eivät aina tee ihmeitä, jos emänpuolelta tulee huonoja utaregeeejä niin jälkeläinen ei välttämättä ole kummoinen, pahimmassa tapauksessa rakenne ei edisty, mutta maidot häviää. Aivan huonoille (eläin huono, samoin sen emä ja isä jne utarerakenteessa) kannattaa käyttää vain lihasonnia.
Kotimaisissakin sonneissa on jo rakenneominaisuuksia, varsinkin utareissa ja jaloissa on edistystä.