Huijaaminen kuuluu suomalaiseen rakennusalan perinteeseen, se on paljon vanhempi juttu kuin Kekkosen aika 
Oli ongelma jo autonomian aikana 
Ei pidä paikkaansa. Nämä venäjän vallan aikana rakennetut armeijan kasarmit ja rautatieasemarakennukset ovat vielä loistokunnossa. Korian kasarmit on muutettu rivitaloiksi. 
Lapin yliopiston yhtä tiedekuntarakennusta on korjattu nyt 3 vuotta. Tais keretä olla käytössä ennen korjausta 3 vuotta.
Näistä rakennustyömaista on tehty väistökirjojakin, rakennukset ei sinänsä ole huonosti tehtyjä, mutta rakkennustyömaat oli aikansa suurimpia vedätyksiä, erilaisiin lahjuksiin ja huijauksiin meni yli kolmannes budjetista.
Esim. hevosilla kun tuotiin hiekkaa, niin maksu tuli kuormien mukaan, osa kärryistä ei koskaan purkanut kuormia, lahjottiin vain portinvartijaa ja kärry kiersi kehää 
Rakennusalalla huijaaminen oli jo silloin kansan tapa, saavutettu etu, josta ei ole luovuttu tänäkään päivänä
Onko nämä samanlaisii väistökirjoja kun Paavo Väyrysen väistö, Neuvostoliitto on ikuinen 
Kun henkilöt, jotka itse eivät ole suorittaneet edes akateemista perustutkintoa, arvioivat Väyrysen tai kenen tahansa väitöskirjaa, ei tällaisilla arvioilla ole mitään arvoa. Surullista vain, että nämä lausuntoautomaatit eivät itse sitä ymmärrä, kun eivät ymmärrä, mistä väitöskirjassa on kyse.
Väitöstilaisuudessa saa yleisökin esittää eriävän mielipiteen virallisen vastaväittäjän lisäksi, jolloin mahdollisesti vastaväittäjältä unohtunutkin kritiikki tulee kyllä käsittelyyn. Näin jälkikäteen arvosteluiden esittäminen sen sijaan osoittaa lähinnä arvostelijan oman tyhmyyden. Väyrysen saama arvosana työstään oli cum laude approbatur eli ihan keskitason työ oli kyseessä.
Väyrysen väitöskirja kuten muutkin väitöskirjat ovat opinnäytetyö. Väitöskirja on osoitus kyvystä tietelliseen työhön ja se antaa mahdollisuuden tiettyihin tutkijan ja opetusalan tehtäviin. Väitöskirja ei kerro väittelijän arvoista, toiveista tai uskomuksista. Se kertoo kyvystä tieteelliseen tutkimustyöhön; kysymyksen asetantaan, lähteiden käyttöön, ilmiöiden tieteelliseen tarkasteluun, asioiden jäsentelyyn ja syy- seuraussuhteiden ymmärtämiseen.
Maailmassa tehdään hyvin harvoja väitöskirjoja, joiden tuottama tieto tai johtopäätökset olisivat ikuisesti kestäviä. Joku tekee toisen tutkimuksen, joka kumoaa edellisen tai maailma muuttuu niin, että sillä tiedolla, mitä aikoinaan saatiin, ei enää ole juuri arvoa. Tieteen luonteeseen kuuluu itsekorjaavuus. Se ei tarkoita sitä, että tekijä korjaa itse virheensä, vaan että tiede tarvittaessa kumoaa aikaisemman tiedon.
Neuvostoliiton ikuisuus ei ole Väyrysen väitöskirjassa johtopäätös. Se on tutkimuksellinen lähtökohta - ja se on aivan eri asia. Akateemisessa tutkimuksessa on otettava jokin lähtökohta, josta käsin tarkastellaan käsiteltävänä olevaa ongelmaa, joka tässä tapauksessa oli
Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik.
Väyrysen väitöskirjan lähtökohtainen olettamus Neuvostoliiton ikuisuudesta ei ole sellainen seikka, jonka johdosta koko työ olisi lakannut olemasta relevantti. Neuvostoliittohan on tehnyt näyttävän come backin. Olennaista tässä ole valtion nimi eikä edes yhteiskuntajärjestys, vaan se, millaisen haasteen se aiheuttaa maailmalle, Euroopalle, Suomelle ja ulkopolitiikallemme, ja miten se jakaa Eurooppaa leireihin. Leirien rajat eivät ole samat kuin ennen, mutta edelleen "Neuvostoliitolla" on maat, jotka selvästi kuuluvat sen leiriin (esim. Valkovenäjä); maat jotka häilyvät rajamailla (esim. Serbia) ja maat, joiden Venäjä haluaisi pakottaa kuuluvaksi sen leiriin (Ukraina).
Väyrysestä voi olla montaa mieltä ja ollaankin. Kritisoitavaa löytyy varmasti ilmankin, että tarvitsee samalla osoittaa täydellinen ymmärtämättömyytensä puheena olevasta asiasta.
