Turvemaat ovat oma ongelmansa, joista en oikein mitään tiedä hiilensidonnan osalta. Savilla taas ei ole kysymys siitä, että siirrettäisi lisää hiiltä turpeen muodossa vapautumaan pellolle.
Kysymys on siitä, että saadaan maahan lisää sellaisia hiukkasia, jotka voisivat sitoa itseensä vettä ja ravinteita sellaisessa muodossa, että kasvien on helpompi muuttaa ravinteet itselleen käyttökelpoiseen muotoon. Veden sitomiskyky taas auttaa kasvia saamaan vettä kuivana aikana. Myöskin märkinä vuosina runsashiilinen maa pystyy ottamaan vastaan enemmän vettä kantavuuden romahtamatta. Samalla saadaan merkittävä määrä ihmisten toiminnassaan vapauttamasta hiilidioksidista sidottua sinne, mihin se kuuluukin, eli kasvien käyttöön. Ja samalla saadaan maan rakenne kestämään paremmin koneiden aiheuttamaa rakennerasitusta.
Näin maahan saadaan aikaan parempi ravinteiden pidätyskyky, jolla voidaan säästää rahaa, kun kalliit lannoitteiden ja kasvijätteiden ravinteet pysyvät tallessa, eivätkä huuhtoudu Itämereen. Uskoisin tavanomaisellakin puolella olevan kiinnostusta siihen, että lannoitteita tarvittaisi vain starttilannoksena alkukesästä, ja muut ravinteet pääosin olisivat maassa jo valmiina. Luomussakin typpeä saadaan kyllä tarvittaessa maahan varastoitua riittävästi, ongelma on lähinnä typen vapautumisen oikea ajoitus.
Maan kemiallisen ja biologisen toiminnan ymmärtäminen olisi minusta tulevaisuuden tärkeimpiä tutkimuskohteita. Se voisi vaan olla joillekin teollisuudenhaaroille kiusallista. Mutta tuo edellämainitun brittien tutkimuksenkin perusteella pian alkaa paikoin olla pakko alkaa ymmärtää.
