Kaikki osa-alueet pitäisi palastella pieniin osiin ja tutkia niiden tarpeellisuus, ajankäyttö, rahankäyttö, palasten yhteensopivuus jne.
Esimerkkinä voin omalta kohdalta rehunteon tehostamisen. -99 alettiin ajamaan hinattavalla silppurilla rehua. Työsaavutus oli ehkä luokkaa 6-10 ha päivässä. Nykyisin samanlaisella silppurilla ajetaan 15-20 ha saman pituisessa (ehkä hiukan lyhemmässäkin) päivässä. Ilmaisesksi homma ei tietenkään ole tullut eli on investoitu. Peltoja on kunnostettu, karhotus on tullut mukaan (ostopalvelu), perävaunuja isonnettu ja niissä on jarrut (iso hyöty myös mäkipelloilla ei pelkästään tiellä), aumatyöskentelyä tehostettu, säilöntäainetynnyrien käsittelyä tehostettu, kaikkien osallisten taitotasoa ja yhteispeliä hiottu. Vetotraktori muuttui -01 isompaan, mutta se ei selitä kuin pienen osan tästä. Silppuri ja niittokone ovat siis samoja ja pääosin pellotkin.
Tämä siis yhtenä esimerkkinä. Monta muutakin kohtaa on tehty ja tullaan tekemään. Joskus jokin pieni haittaava työvaihe tai este poistuu yllättävän helposti ja edullisesti. Esim itellä väheni turha kävely, kun kaikissa niissä kohteissa jossa tarvitaan esim lapio tai talikko, sellainen myös on. Eli ykkös satasilla säästyy omaa ja työntekijän aikaa (ja rahaa) huomattavasti. Sen verran pitäisi olla kriittinen omiin työtapoihinsa ja työympäristöön, että löytyy niitä parannuskohteita. Jos itse ei siihen ehdi tai pysty, niin kysyy jotakin ulkopuolista tarkastelemaan prosesseja. Tämä on osa sitä johtamista, jota monet maajussit pitävät huuhaana.
Harvoin tietenkään kaikkia asioita voi kerralla laittaa kuntoon, mutta jostakin on aloitettava. Parempi aloittaa ennemmin kuin myöhemmin. Ja kuten Shrek aiemmin totesi, ei tule meilläkään maailma valmiiksi ennen eläkeikää, vaikka sinne matkaa vielä runsaasti on.
