Nimettömänä pysyvillä puska-ammuntaa harrastavilla on yleensä kovin uho päällä. Käydään naapurissa, tullaan porukalla antamaan selkään, tehdään sitä ja tätä jos ei olla niin tai näin, tunnetaan ihmisiä jne jne.
Paljon mielekkäämpää on kirjotella asiaa ja kaukana asian vierestä kun henkilöllisyys on tiedossa kotinurkkia myöten. Ei tarvi niin kauheesti jarrutella kirjotuksissa siksi että pelkäisi jonkun tunnistavan.
Ainakin mun ja perätilan osalta sekö Sorkkapukkimiehen kohdalla taitaa 80% agrolaisita tietää nimet, osotteet ja kengän numeron autoa myöten.
Poikkeuksiakin on, eli niitä jotka elävät ikuisella LSD-tripillä luoden päässään mielikuvia yhdestä ihmisestä jolla on monta persoonaa täällä ja muualla. Toivotan heille pikaista paranemista.
