Kylvääkö toinen nyt suojaviljaa ja toinen kerääjäkasvia?
Kerääjäkasvi lopetettava viimeistään keväällä, suojaviljasta nurmi jatkaa seuraavana keväänä. Lisäksi kerääjäkasviksi laitan yksivuotisia sekaan.
Sinänsä noinhan se vähän on, että sama asia mutta eri nimi.
Ai niin unohtui se kultivaattori tuosta aiemmasta: Vanha 3m Tempo hanhenjalkaterillä.
Don Essex, kiitos nyt selvisi täysin. Luohoa ei nähtävästi ole teillä syysviljoilla.
Se on paha tuholainen, koska siemen kestä ylikin 10 vuotta, ja nitä on miljoonia.
Tuo luomu ja 3 tonnin sato näyttää hyvältä. Jos tavanomaisessa viljelyssä
antaa voimaa liikaa, ja liian tiheää, jäänee aluskasvi huonoksi. Hietamaat
eivät ole kevätkuivuudelle arkoja niin kuin hiesut ja aitosavet. Muutenkin
sadontuottokierrot ovat alle 50% vuosista, eli pääkasvi on nurmi tai jokin muu
valkuaiskasvi. Eläimiä löytynee lähistöllä, jotka pystyvät hyödyntämään
nuo nurmi - härkäpapu ym. kasvustot.
Eli ei kyllä lähtökohtaisesti uskalla lähteä noin 150 € hehtaarituilla käytännösä
luomujärjestelmään, luomuun mieluummin sitten olisi haettava. Tuntuu vaan
älyttömältä, kun kohtuullisen etäisyyden päässä ei sille runsaalle viherrehulle olisi
mitään muuta käyttöä kuin komposti ?
Sen tiedän, että luomuruis onnistuu mainiosti, sen osaan jo valmiiksi
kemikaalivapaasti viljellä.
-SS-
Ei ole meillä luohosta ongelmaa.
Huonokin aluskasvi voi hyvinkin lähteä puinnin jälkeen keräämään ravinteita talteen.
Karjoja ei ole lähialueilla riittävästi, jotta saisi nurmelle käyttöä. Toivottavasti Biokaasu jossain välissä... Viherlannoitusnurmet niitetään maahan, koska tällä hetkellä vaihtoehtoja ei ole. Tosin samalla maahan lisätään runsaasti hiiltä (laskelman mukaan 1550 kg C/ha/a). Tällä pyritään maan rakenteen paranemiseen ja kasvukunnon kehittämiseen. Siksi pitää myös koko ajan pohtia, miten ravinteet saisi parhaiten sidottua maahan talven yli. Tältä osin tukien vaikutus on kyllä liian suuri, mutta vaihtoehtoja etsitään.
Kyllähän härkäpapu ja herne ovat minulle ihan sadontuottokasveja. Ne puidaan, kuivataan ja myydään joko suoraan tiloille tai rehutehtaille. Tällä hetkellä markkinoita ainakin toistaiseksi on ja viljelykiertoa täytyy sitten rukata sen mukaan, miten markkinoilla on tuotteille tilaa. Viime syksyn hintatasolla valkuaiskasvien tuotto on ylittänyt hyvinkin viljojen tuoton. Luomuelintarvikekaura on harkinnassa ensi kevääksi, koska markkinat näyttävät paremmilta, kuin muilla luomuviljoilla.
Todellakin tavanomainen kasvinsuojelu vaikeutuu, jos keväällä kylvää aluskasvin. Niiden ongelmien korjaamiseenhan tuo kerääjäkasvipalkkio on suunniteltu. Pään sisällä on asiat tehtävä itselleen selväksi. Itse voin kyllä hyväksyä timoteitä tai hieman valvattia ja ohdakettakin pelloillani. Tavanomaisen viljelyn aikana olin hyvin tarkka ruiskutusten ajoituksista ja tehoista, enkä hyväksynyt juuri mitään rikkoja pelloillani. Täytyy myöntää kyllä, etta varsinkin aluksi piti joidenkin peltojen ohi ajaessa katsella vaikka naapurin metsää.... Haasteita on, mutta näköjään ne voi voittaa. Vaikkei heti samana vuonna niinkuin ruiskutuksissa niin sitten suunnitellaan miten ongelmat huomioidaan seuraavana vuonna.
Toistaiseksi kerääjäkasvit eivät ole kasvaneet läpi mistään viljasta, kunhan kasvusto vain on ollut kunnollinen. Kuten aiemmin totesin, ne kasvoivat täyttämään vain erittäin huonot kohdat.
Juolavehnän kanssa olen toistaiseksi voitolla lukuunottamatta n. hehtaarin alaa multamaalla. Siinä projektia ensi kesäksi... suunnittelen vielä.
Tietääkseni kuitenkin juolavehnä kaipaa runsaasti liukoista typpeä kasvaakseen. Luomussa sen pitäisi pysyä kurissa, koska sitä ei ole niin helposti saatavilla, kuin tavanomaisessa. VLnurmien niitot oikein ajoitettuna, sekä voimakas kilpailu hyvillä kasvustoilla pitäisi pitää juola kurissa. Tähän kilpailuun on kerääjäkasveilla merkittävä rooli. Puinnin jälkeen maassa on vapaata typpeä, jota juolavehnä haluaa alkaa hyödyntämään. Sitä typpeä pyrin postamaan kerääjäheinillä. Apiloilla tuotan lisää typpeä, joita heinät sitten varastoivat. Samalla heinät kilpailevat juolavehnän kanssa, ja se ei oikein pidä kilpailusta. Tai ainakin näin olen antanut itselleni kertoa. Ainakin toistaiseksi on onnistunut. Luomua on tosin takana sen verran lyhyt aika, etten voi toimia tietäjänä asioissa, mutta ajattelen ja yritän oppia sekä omista, että toisten kokemuksista. Luomuviljelijöiden piirissä ainakin meillä päin jaetaan auliisti neuvoja ja kokemuksia.