Puhelimen ääni tavoittaa tajunnan, missä se on.. käsi tapailee sängyn reunaa ja siitä lattialle. Löytyihän ja se, hiljaiseksi. Estän katastrofin, mukulat herää ja sitten on lahjat paketoitu. Tassuttelen keittiöön ja kahvipannuun vettä, hellalle. Mietin päivän työjärjestystä. Olen kerrankin saanut kaiken valmiiksi, vaikka eilen oli viimeinen työpäivä. Ylpeyttä tuntien, kuulen kun kahvipannu sylkäisee vettä sisuksistaan. Olipas tehokasta sähköä tänään..
Laitan kahvin valmiiksi ja haukkaan leipääkin. Sitten pannuhuoneeseen ja paketointiurakka alkaa.. On kello puoli viisi jouluaattoaamuna. Äijä jäi olohuoneen sohvalle nukkumaan krapulaista untaan. Kait on viime yön taas krapuja pyytänyt, taivaskavanat antavat siihenkin mahdollisuuden.
Kellon viisarit tikuttavat yllättävän nopeaan, vai johtuuko ylettömäksi paisuneesta lahjakasasta on homma vielä kuudelta kesken. Ei auta, on se herätettävä, äijä. Tassuttelen takaisin olohuoneeseen ja ensin varovasti, örinää. Otteet kovenevat ja viimein tulee tajunnan tältä puolen vastaus..Herää ja mene navetalle alottamaan, mulla kestää vielä, anelen. Ilmeestä päätellen, ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta nyt on pakko jättää lämmin peitto ja osallistuttava tähän jouluun.
Saan viimeisetki paketit valmiiksi.
Tuvan puolelta lisää vaatetta ja navettaa kohti. Verannalla pakkanen iskee päin kasvoja.
Kuuluu sontatykin ujellus, ei kait vain..
Maitohuoneessa maitoa virtaa tasaisesti kokoojaan, tankki hyrisee ja mittari näyttää alle viisi. Hyvä, maidot ehtii jäähtyä ennen maitoauton saapumista. Pistän tankin päälle lahjan kuskillekin..
Aukaisen navetan oven ja se ei-toivottu näky tulee verkkokalvoilleni. Äijä on jarrumiehenä lantakourun päässä ja puskee kuin mielenköyhä sontaa kohti mustaa aukkoa. Ja yhtä tasaisen tappavalla voimalla se purkautuu takaisin navettaan.
Hyökkään kohti lantakoneistoa ja sammutan sen. Saan mittavan noitumisryöpyn päälleni, keleen akka ei kuivita kunnolla.
Teen hommat loppuun ja tartun talikkoon. Ei auta sonta on saatava pois kourusta. Kasaan sitä hiehojen kouruun ja käytävälle, missä se leviää tasaisesti.. liian löysää rakentaa pyramidi.
Viimeinkin talikon piikki kolahtaa, raappa, hurraa, se on vain irronnut ja onneksi löytyi. Nyt ei tarvi tunkiota käydä kaivamassa. Se on yhtä tuottavaa kuin tulivuoren kimppuun hyökkääminen.
Hieho sätkii viimeisessä parressa ja antaa sorkalla tahtia talikoimiseen. Tekisi mieli pätkäistä takaisin, mutta on sentäs jouluaatto.
Korjaus ei kyllä onnistu hiehon kanssa, päästän koko lehmälauman ulos lumihankeen. Hymähdän itsekseni, hankeen vain, ei tällä kertaa akka ja mukulat, vain lehmät.
Äijä on saanut haettua tavarat ja kiroaa turkishaalarin vetoketjua. Se avautuu pikkuhiljaa itsekseen. Saa uutta pontta kiukulleen, saamarin akka ei yhtä vetoketjua saa korjattua. Viimein kiskaisee kunnolla ja vetoketju jumittuu kurkun alle. Kuristuisi siihen, mietin ja häpeän samalla.
Nostan rautakangilla sylinteriä ja äijä konttaa kouruun hakkaamaan vasaralla sokan jämiä reiästä irti. Kanki lipeää ja uusi kirosanapilvi pääseeä navetan höyryiseen ilmaan. Panen korvat kiinni, en jaksa.
Ilma on sakeana sonnan hajusta ja sitä valuu ja roiskuu.. Mutta viimein sokka antaa periksi. Nostan uudestaan sylinteriä ja niin saadaan raappa loksahtamaan sitä odottavaan tappiin. Uusi sokka paikalleen ja taas on haiseva työ tuottanut tulosta.
Mättään sontaa takaisin kouruu tärisevin käsin, talikkokin tuntuu jo tyhjänä raskaalta. Äijä kantaa työkaluja pois ja naputtaa koko ajan siitä vetoketjusta.
Jätän sontatykin jauhamaan ja menen äijän perässä heinälatoon hakemaan lehmiä sisälle. Naputus kuuluu edelleen...
Silloin napsahtaa. Sieppaan pystypaalusta paalipuukon ja otan muutaman juoksuaskeleen. Sieppaan vasemmalla kädellä äijää turkishaalarin selästä ja se horjahtaa.. Tasapaino pettää ja äijä kaatuu heinäladon lattian moskakasaan.
Minun mittani on täysi. Hyppään hajareisin päälle ja annan puukon puhua. Pala kerrallaan tulee turkishaalarista selvää.. ja tämä ei tähän jää. Viimein haalari on silputtu ja revin loputkin vaatteet äijän päältä. Samalla kiskon omatkin sinne lattialle..
Vaikka on kylmä, hiki virtaa ja äijä on kauhusta hiljaa. En tiedä tekeekö kylmyys vai kauhu, mutta äijän seisokki on vertaansa vailla. Ja tähän tämä ei jää. On jouluratsastuksen aika. Eihän kalulle kylmä tule, kun ohjaan sen kiukusta palavan akan sisuksiin.
Tilannetta todistaa vain hiljainen lehmälauma ladon ovella, ehkä haaveilevat siitä sonnista, mikä joskus voisi tulla teurasauton kyydissä.. tiedä häntä.
Nyt latoon laskeutuu hiljaisuus, kerään vaatteet päälleni. Sanaakaan sanomatta päästän lehmät sisälle ja laitan kiinni. Sammutan sontatykin ja heitän olkia kouruun.
Äijää ei näy. Haen ladon latttialta haalarin palaset ja tungen ne vienosti hymyillen pannun alle.. Saipahan opetuksen.
Tämä oli se viimeinen joulukertomus ja Hauskaa tapaninpäivää...
Navettapiika
