Maatalouden ympäristötuki ei ole vähentänyt Itämerta rehevöittävää typpeä ja fosforia toivotulla tavalla. Toisin kuin julkisuudessa on aikaisemmin esitetty, ympäristöohjelma ei kuitenkaan ole ollut vesiensuojelussa täysin tehoton.
”Sopimuksiin perustuva erityistuki on sitouttanut viljelijöitä ja tuottanut selvästi parempaa tulosta kuin pelkän hakemuksen perusteella maksettava perustuki. Ympäristötuki kannattaisikin kohdentaa kokonaan uudelleen osoittamalla tuki konkreettisiin ja samalla helposti seurattaviin ympäristönsuojelutoimiin”, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtava ekonomisti Marita Laukkanen sanoo.
Laukkasen mukaan maatalouden ympäristöohjelman erityisympäristötuet ovat kustannuksiin suhteutettuna huomattavasti tehokkaampia kuin perustuet. Erityistuen tuottamat ympäristöhyödyt ylittävät kustannukset moninkertaisesti. Perustuen ympäristöhyödyt taas kattavat kustannukset vain rimaa hipoen ylimmänkin hyötyarvion mukaan laskettuna.
Maataloustuottajille on maksettu ympäristötukea noin 300 miljoona euroa vuodessa Euroopan unioniin liittymisestä alkaen (lähes 6 miljardia vuosina 1995-2014). Tuen pääasiallinen tavoite on ollut vesiensuojelu, erityisesti maatalousmaalta Itämereen päätyvän typen ja fosforin vähentäminen.
Valtaosa ympäristötuesta maksetaan nykyisin tehottoman perustuen muodossa. Erityistukien osuus ympäristötukeen käytetyistä varoista on vain 13 prosenttia.
Uusia keinoja ympäristövaikutusten ohjaamiseen
Ympäristötuen kykyä ohjata viljelijöiden tuotantopäätöksiä ympäristöystävällisempään suuntaan on arvioitu Marita Laukkasen ja Céline Naugesin (Queenslandin yliopisto) tuoreessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa kehitettyä mallia voidaan käyttää myös arvioimaan tukijärjestelmän uudistuksia tai kokonaan uusia keinoja maatalouden ympäristövaikutusten ohjaamiseen.
”Sellainen voisi olla vaikka lannoitteille asetettava vero. Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun EU valmistelee maatalouspolitiikan uudistusta, sillä ympäristötoimia uudistetaan samassa paketissa”, Laukkanen sanoo.
Laukkasen ja Naugesin tutkimuksen mukaan ympäristötuen perustoimenpiteisiin osoitetun euron tuottamien ympäristöhyötyjen rahallinen arvo vaihtelee 70 sentin ja euron välillä. Erityistuen muodossa maksetun euron tuottama ympäristöhyöty vaihtelee kahden ja kolmen euron välillä.
Perustuen ehdot ympäripyöreitä, erityistuki tilakohtaisen suunnitelman perusteella
Perustukea saavat kaikki ohjelmaan osallistuvat maataloustuottajat, noin 90 prosenttia viljelijöistä. Tuki myönnetään pelkästään hakemuksen perusteella.
Perustuen keskeisenä vesiensuojelutoimena pidetään lannoituksen vähentämistä. Ravinnekuormitusta tehokkaasti hillitsevä peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys on vapaaehtoinen lisätoimenpide.
”Perustuen ehdot ovat luonteeltaan pääosin ympäripyöreitä, kuten vaatimus viljelyn ympäristösuunnittelusta ja seurannasta”, Laukkanen sanoo.
Erityistukea maksetaan valtion ja viljelijän välisen sopimuksen perusteella konkreettisista ympäristönsuojelutoimista. Tuen saaminen vaatii tilakohtaista suunnitelmaa, jonka viranomaiset arvioivat.
Erityistukea voi saada esimerkiksi pellon ja vesistön välisen suojavyöhykkeen perustamiseen. Suojavyöhykkeet estävät maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista jyrkiltä rantapelloilta vesistöihin.
Tuki lisää tuotantoa, vaikutus lannoitteiden käyttöön vähäinen
Ympäristötukien vaikutus lannoitteiden käyttöön on ollut vähäinen. Vuosina 1996–2005 lannoitteita käytettiin viljatiloilla tukien ansiosta vain puolitoista prosenttia vähemmän kuin niitä olisi käytetty ilman ympäristöohjelmaa.
Tänä aikana ympäristötuki laski viljatilojen typpipäästöjä vain 11 prosenttia ja fosforipäästöjä 13 prosenttia verrattuna siihen, mikä tilanne olisi ollut samalla ajanjaksolla ilman ympäristöohjelmaa.
Tukien vaikutus pellon käyttöön on ollut ympäristölle peräti haitallinen: vuosina 1996–2005 tuet lisäsivät vilja-alaa ja pienensivät kesantoalaa. Tässä mielessä ympäristötuki on toiminut kuten maataloustuki. Typpi- ja fosforipäästöt ovatkin vähentyneet oikeastaan vain peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden sekä suojakaistojen ja -vyöhykkeiden ansiosta.
Maatalouspolitiikan muutos ja viljan hinta vaikuttavat lannoitteiden käyttöön
Maa- ja metsätalousministeriö sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ovat korostaneet lannoituksen vähentyneen huomattavasti maatalouden ympäristöohjelman käyttöönoton jälkeen. Kun tarkastellaan ohjelman tehoa, on kuitenkin olennaista erottaa ympäristötuen vaikutus siitä, mitä olisi tapahtunut muutenkin.
Laukkasen ja Naugesin tulokset kertovat, että viljantuotannossa käytettiin vuosina 1996-2005 maatalouden ympäristötuen ansiosta lannoitteita vain puolitoista prosenttia vähemmän kuin samalla ajanjaksolla olisi käytetty ilman ympäristöohjelmaa. Suuri osa lannoituksen vähentymisestä vuoden 1995 jälkeen selittyy siis muilla tekijöillä kuin maatalouden ympäristötuella.
Suomen maatalouden toimintaympäristö mullistui samaan aikaan kun ympäristötukea alettiin maksaa. Viljojen hinnat romahtivat hintasääntelyn vähentyessä Euroopan unioniin liittymisen myötä. Samalla viljelijöille alettiin maksaa Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan pinta-alaperusteisia tukia. Nämä muutokset ovat myös vähentäneet lannoitteiden käyttöä.
Suomen ympäristötuen vaikutuksia viljelijöiden tuotantopäätöksiin ovat arvioineet aikaisemmin Jussi Lankoski ja Markku Ollikainen (Helsingin yliopisto). Laukkasen ja Naugesin tutkimus perustuu huomattavasti laajempaan empiiriseen aineistoon. Laukkasen ja Naugesin analyysi tuottaa siksi aiempaa olennaisesti tarkempaa ja luotettavampaa tietoa siitä, kuinka ympäristötuet ovat vaikuttaneet tuotantopäätöksiin ja sitä kautta typpi- ja fosforipäästöihin.
Lisätietoja:
Marita Laukkanen, johtava ekonomisti, VATT
puh. 040 304 5533
