Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe
  • Lukittu aihe

Aihe Heikki porskuttaa rakit räksyttää  (Luettu 39876 kertaa)

Heikki

  • Harjaantunut
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 154
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää


Tässä viikonloppu luettavaa. Julkaistu Sipoon Sanomissa kesän 2014 aikana kuudessa osassa.


ELÄMÄN VUORISTORATAA


Kun nuorena kollina keväällä 1959 vasta Ilmavoimien AOK11 ohjaajakurssin tuoreet lentäjän tiedot päässäni asetuin Linnanmäen Huvipuiston Vuoristoradan jarrumiehen puikkoihin, en voinut edes hurjimmissa unelmissani kuvitella millaisen "hurlumhein" elämä oli suunnitellut minun varalleni.
Tuo aika oli silloin vielä varsin köyhää monessakin mielessä. Yhteiskunta oli vähitellen toipumassa käydyn sodan rasituksista. Muutama vuosi meni minullakin kaikenlaisia töitä tehden.
Tes-Visio, Suomen ensimmäinen televisiokanava sijaitsi Ratakadun varrella. Toimin siellä teknisen osaston puuseppänä. Rakentelin muunmuassa Niksulan tv:n pienoiskaupunkia, jossa Jesper, Kasper ja Joonatan seikkailivat. Matti Ranin ja vaimonsa olivat ohjelman vetäjiä.
Suomen TV sitten monopolisoi tv-toiminnan myöhemmin. Vuonna 1964 menin uudelleen Ilmavoimiin . Sain pestin yhteyslentueesta Malmilla. Se kesä menikin mukavasti lentämisen merkeissä ympäri kaunista maatamme. Syksyllä sain mahdollisuuden osallistua lennonjohtokurssille. Siitä se minun varsinainen ura urkeni jatkuen eläkepäiviin saakka. Vuonna 1969 sodittiin Nigeriassa. Punainen Risti haki ilmailutietoisia henkilöitä johtamaan ilmasiltaa. Hain tehtävää ja niinpä vietin 3 kuukautta Dahomeyssa, nykyinen Benin, hoitamassa ilmaliikennettä avustuslennoille Cotonousta Ulin viidakkokentälle Nigeriassa. Ruokatarvikkeita Uliin ja pakolaisia takaisin. Tämä olikin varsinaisesti ensimmäinen niin sanottu televisiosota. Kotiin palattuani osallistuin lukuisille Punaisen Ristin järjestämiin kansainvälisen katastrofiavun kursseille. Angolassa sodittiin 70-luvun puolivälissä. Pääsin sillä kertaa Geneveen Punaisen Ristin päämajaan saakka tarkoituksena jatkaa seuraavana päivänä Angolaan, mutta saman yön aikana tilanne rauhoittui siinä määrin, että sinne ei siinä vaiheessa apua tar*****. Palasin kotiin. Myöhemmin presidentti Martti Ahtisaari kävi siellä laittamassa asioita kuntoon.
Kamputseassa alkoi tapahtua. Maailma heräsi siellä tapahtuviin hirvittävyyksiin. Pol Pot ja Punaiset Kmerit oli asialla. Kansaa teurastettiin ja ulkomaalaiset karkoitettiin maasta. Rajat suljettiin, eikä sinne päässyt Punainen Ristikään moneen vuoteen. Pakattu matkalaukkuni odotteli turhaan, sillä puhelinsoittoa ja kutsua ei etukäteissopimuksista huolimatta kuulunut. Näin jälkeenpäin ajateltuna voi olla hyväkin, ettei sinne tullut lähdettyä. Olin jatkanut kaiken aikaa lentoharrastustani myös parantaakseni ammattitaitoani lennonjohtajana. Olin pätevöitynyt ennätysajassa kaikenlaisiin lennonjohtotehtäviin ja nautin työstäni. Yleisölennätyksiä, laskuvarjohyppääjien pudotuksia, taksilentoja, purjekoneiden hinauksia, hirvilaskentoja, siis lähes kaikkea mitä lentokoneen kanssa voi tehdä. Lensin myös monimoottori- ja mittarilentokelpuutuksen mikä oikeutti minut lentämään liikelentoja . Näissä merkeissä Skandinavian mittarilentokartat tulivat tutuiksi. Vuonna 1980 ICAO, Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö haki lennonjohtajia Saudi Arabiaan. Vietin Riyadh'issa vuoden. Se oli kova paikka ”vääräuskoiselle”. Hiekkaranta oli upea, mutta matka pitkä. Punaiselle merelle 800 km ja Arabianlahdelle 400 km. Lentoliikenne oli erittäin vilkasta eikä menetelmistä juurikaan löytynyt mitään dokumenttia, että olisi ennakkoon voinut tutustua. Sen komennuksen jälkeen kaikki on ollut helppoa. Seuraavaksi kävin IAL:n toimistossa South Hallissa Lontoossa. Tämä on sellainen ilmailualan yritys, joka välittää asiantuntijoita tarvitseville. Sain paikan Malesiassa, Kuala Lumpurissa.

OLINKO TULLUT PARATIISIIN?

Lentokoneen oven avautuessa vastaan tulvahti tuoksuja täynnä oleva kostea ilma.
Oli helppo hengittää, olin tropiikissa. Sain kyydin Jayapuri hotelliin, ensimmäiseen asuntooni, kunnes muut järjestelyt olisivat kunnossa. Upea hotelli, jossa oli myös baari nimeltä Timbuktu.
Vaikka maa onkin virallisesti islaminuskoinen, niin alkoholin suhteen siellä ei ole sellaista nolla linjaa, kuten Saudi Arabiassa. Maltillisesti otetut parit coctailit eivät tuntuneet lainkaan syntisiltä.
Elämä alkoi olla kohdillaan. Saudi Arabian hiekat huuhtoutui pois ja pääsin keskittymään uuteen elämään. Menetelmä yrityksessä, jossa nyt toimin, oli sellainen, että aikaa oli varattu 3 kuukautta ensimmäistä kelpuutusta varten, jonka jälkeen perheenjäsenet voivat myös tulla. Tutustuin uuteen työpaikkaani ja siellä oleviin henkilöihin. Varsin kansainvälistä joukkoa, jonka kanssa tulin hyvin toimeen. Ensimmäinen kelpuutus piti saada liikenteelle, joka oli enimmäkseen Singaporen ja Kuala Lumpurin välistä matkustajalentoliikennettä. Sain kelpuutuksen viikossa, jonka jälkeen myös vaimoni sai kutsun Kuala Lumpuriin.
Saime käyttöömme kaupungin laidalla, Petalling Jayassa , olevassa lähiössä upean omakotitalon korkealla rinteellä. Talo oli useassa tasossa ja huoneita oli riittävästi. Oma puutarha missä kasvoi papayaa, mangoa ja lukuisa määrä kauniita pensaita ja kukkia, joita sitten vielä lisäsimme siellä olomme aikana. Rakentelin saunan ylimääräiseen huoneeseen, josta oli suora yhteys pihanurmikolle. Lauteet tein mahongista, koska muuta puutavaraa ei saanut. Olikin hauskan näköistä ensimmäisen saunakerran jälkeen katsella kumppanin punaiseksi värjäytynyttä takapuolta. Otimme sitten pyyhkeet käyttöön seuraavilla lukuisilla saunakerroillamme. Elettiin siis vuotta 1981. Kiukaita ei Malesiasta löytynyt. Se piti siis tehdä. Muotoilin ruostumattomasta teräksestä lieriön. Kiinnitin tukevan verkon tiettyyn etäisyyteen lieriön pohjasta. Muotoilin aukon etureunaan, että sain mahtumaan ns.rengaspolttimen lieriön alle.
Kaasupullo pihan puolelle. Kaasuletku polttimeen. Kiviä hain lähialueella olevasta matalasta joesta. Lieriö täyteen kiviä. Kaasuhana auki ja tulta perään. Mahtavaa... puolen tunnin kuluttua sauna oli kylvettävässä kunnossa. Kivet oli aivan läpipunaisia ja löylyä riitti suuremmallekin joukolle. Tästä tulikin suuri hitti, josta nautimme kollegoittemme kanssa lukuisia kertoja.
Tuli näin jälkikäteen mieleen, että tulinkohan silloin keksineeksi kaasulla toimivan kiukaan?
Vähitellen sain kaikki kelpuutukset ja pystyin hoitamaan koko Kuala Lumpurin lentotiedoitusalueen liikenteet. Reilu pari vuotta ”paratiisissa” oli elämämme parasta aikaa siihen saakka. Seuraava pesti oli Qatarissa, Dohassa. Melkoinen muutos Malesian jälkeen, siitä ei ole paljoakaan kerrotavaa. Maa oli vielä siihen aikaan nousuaan hakemassa. Nyt jälkeenpäin, kun olen joitakin kertoja käynyt välilaskuilla Dohassa, totean, että maa on kehittynyt todella upeasti.
Puoli vuotta sielläkin kului joten-kuten. Aika aikaa kutakin. Kypsyin siinä määrin silloiseen Dohaan, että päätin palata takaisin Suomeen.
Olihan maailmaa jo nähty jonkin verran ja koti-ikäväkin tuli mukaan kuvioihin.
Sain paikan Helsinki-Malmin lentoasemalta, jossa työskentelin seuraavat 11 vuotta. Aivan upea paikka. Todella vilkas lentokenttä, jossa on kaiken aikaa eri asteisia ilmailijoita. Siellä totesin hyväksi oman lentokokemukseni, koska jouduin lukuisia kertoja neuvomaan myös lennon teknisessä suorituksessa välttyäksemme onnettomuuksilta. Pääsin sitten aikanaan 1.3.1995 eläkkeelle lennonjohdon päällikön tehtävästä.

ELÄKKEELLE

Paikka, jonka olin ostanut v1987, kasvoi paljon puita.
Niitä kaataessani ja varsinkin pilkkoessani tuli monasti mieleeni se, että niiden pilkkominen on kovin hankalaa ja vaarallista. Ajatus pyöri päässäni jatkuvasti ja niinpä viimein saavutin sen pisteen, että jotain pitäisi tehdä asian korjaamiseksi. Aloin rakennella erilaisia kirveen protoja tarkoituksena hakea parempia keinoja puunpilkontaan. Kyllähän siinä ajatustyössä taisi vierähtää jokunen vuosi, kunnes kerran rautakangella kiviä käännellessä se ajatus välähti. Sen pitää olla VIPU. Siitä alkoikin sitten erittäin hektinen vaihe eläkeläisen elämässä. Turhan pitkä kerrottavaksi tällä foorumilla, mutta mennäänpä muihin historioihin.
Kerran, varmaan toisenkin ja vielä useamminkin, istui muutama silloinen viisas mies jossain etelän auringon alla Plataanipuun varjossa väitellen siitä, onko maapallo litteä vai pyöreä.
Niinhän siinä sitten väittelyn tuloksena kävi, että litteänä se pysyi vielä seuraavat 150 vuotta.
Se, joka oli pyöreän kannattaja ei koskaan päässyt näkemään kanssaväittelijöidensä ilmeitä, koska he olivat jo kaikki haudassa. Tämä eri mieltä ollut oli puolalainen tähtitieteilijä Kopernikus.
Hänen oppinsa on nyt jälkipolville tullut tutuksi taivaankappaleiden kulusta ja niiden sijainnista aurinkoon. Japanilaiset ovat löytäneen asiayhteyden Kopernikukseen ja Vipukirveeseen. Yhtälailla, kun taivaankappaleet kiertää aurinkoa, niin Vipukirves-pilkonnassa kierretään hakkuualustaa parhaita lyöntipaikkoja hakien ja samalla saaden myös täysivaltaista liikuntaaa alaraajoille pilkonnan aikana. Tällainen jatkuva liikkuminen myös pilkonnan aikana on Vipukirveellä turvallista, sillä sen terä pysähtyy aina puun päälle, eikä näin vahingon vaaraa ole.
Tällaista tapaa en kuitenkaan suosittele perinteisen kirveen kanssa käytettäväksi.
Minulle on käynyt tässä tapauksessa paremmin kuin Kopernikukselle, sillä olen saanut mielipiteestäni tuhansia palautteita, jotka vahvistavat sen, että vipu on puunpilkonnassa kiilaa tehokkaampi. En siis ole väitellyt turhaan, ottaa vaan oman aikansa, ennenkuin muutkin sen uskovat. Kopernikus oli puolalainen, niin oli myös isoäitini. Olisikin mielenkiintoista, jos nykykeinoin pystyttäisiin tutkimaan dna tai muulla tavoin olenko kenties kaukaista sukua hänelle?

YRITYSMAAILMAAN

Vuonna 2005 saavutin pisteen, josta ei enää voinut jatkaa yksityishenkilönä. Niinpä perustin yrityksen 65 vuotiaana. Olin saanut patentin joitakin vuosia aiemmin keksinnölleni. Nyt olin löytänyt oikeat yhteistyökumppanit. Keksintöni muodot ja mitat olivat selkeytyneet, alettiin valmistus. Ensimmäinen, numero 1 meni silloiselle pääministeri Matti Vanhaselle hänen naapurinsa ostamana Matin 50-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Se menikin hyvään osoitteeseen, sillä nähtyäni joissakin aiemissa tv-kuvissa Matin pilkontaa jollain kiinalaisella virityksellä, tunsin oikein myötähäpeää hänen puolestaan. Ei, ollut kotimainen astalo Matin käsissä.
Siitä se sitten alkoi, tilauksia alkoi sadella. ”Viidakkorumpu”, muutamat lehtiartikkelit ja ilmoitukset viestivät Vipukirvestä maailmalle. Keskustelupalstat aktivoituivat Vipukirveelle. Otin osaa keskusteluihin ja totesin samalla kuinka hirvittävästi jotkut käyttivät energiaansa saadakseen minut hiljaiseksi ja ettei Vipukirves millään pääsisi valloittamaan maailmaa. Pidin huolen siitä, etten provosoitunut ja niinpä jatkoin maltillisesti kerrontaani Vipukirveestä ja sen eduista. Noita keskustelupalstoja lukee myös ennakkoluulottomat ja uusia asioita hakevat ihmiset, joten tiesin kyllä, että valveutunut lukija osaa noukkia jyvät akanoista. Muutama vuosi kului tasaiseen tahtiin muutaman sadan myynnin vuosivauhdilla. Ajattelin, että yksikin myyty pelastaa jonkun jalat vammoilta. Vipukirves on ensimmäinen ja ainoa käsikäyttöinen puunpilkontatyökalu, jossa on terään rakennetut turvaelementit. Koskaan aikaisemmin kukaan, eikä mikään kirveenvalmistaja ole kantanut minkäänlaista vastuuta siitä, että heidän rakentamansa kirveet ovat vaarallisia käyttäjilleen. Japaniin on ollut vientiä jo usean vuoden ajan. Kesällä 2013 eräs amerikkalainen julkaisu teki jutun Vipukirveestä. Se poiki lähes 50000 käyntiä nettisivuillani. Juttu levisi jokaiseen osavaltioon ja muualle maailmaan. Tilauksia alkoi sadella tosi reippasti. Videoitani on katseltu yli 10 miljoonaa kertaa. Yhteistyötarjouksia, lisenssisopimuksia. 16 tuntia ei enää riittänyt siihen kaikkeen kirjeenvaihtoon ja muuhun työhön, jotain piti tehdä. Suomalainen Sacotec Components on 60 kertaistanut tuotannonsa. Uutuusmalli valmistettuna ruostumattomasta erikoisteräksestä on myös valmis haasteisiin. Hakaniemen Metalli pystyy valmistamaan riittävästi teriä. Maailma huutaa Vipukirveitä. Olemme ottaneet haasteen vastaan.
Ulkoistin tehtävät ryhmälle, jonka uskon pystyvän hoitamaan Vipukirves Heikki Oy:n saamat haasteet. Itse olen ohjaimissa hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa ja koitan vähitellen saada sopivaa aikaa itselleni päästäkseni toteuttamaan ne lukuisat keksinnöt mitkä vielä pyörivät päässäni odottamassa niiden toteutumista.
Siis tällaista vuoristorataa voi olla ihmisen elämä.

TUULIMYLLYJÄ VASTAAN

Niinpä saatuani idean uudella tavalla toimivasta kirveestä, johon olin kiinnittänyt myös turvaelementit, marssin Keksintösäätiöön keksintöinsinöörin puheille.
Hän tyrmäsi ideani välittömästi sanoen, että tämähän on vanha keksintö, eikä tällaista kannata lähteä rakentelemaan. Hän ei millää voinut ymmärtää turvaelementtien merkitystä. Menin Kolsterin patenttitoimistoon, jossa patentti-insinööri oivalsi välittömästi mistä oli kysymys ja sanoi, että tässähän on lukuisa määrä sellaisia oivalluksia mitä voidaan patentoida. Laadimme patenttiasiakirjat ja niinpä sain patentin 14.6.2002.
Sain sitten myöhemmin pienen lainan Keksintösäätiöltä, jonka hoitaminen sen byrokraattisuuden johdosta vei minulta enemmän energiaa kuin koko muu projekti yhteensä.
Myöhemmin ajattelinkin, että olisi ollut paljon helpompi tapa hakea lainaa suoraan pankista.
Oli aika kansainvälistyä. Hain lainaa Keksintösäätiöltä saadakseni rahoitettua ulkomaisen patentin.
En saanut.
Silloinen neljän hengen kollegio suuressa viisaudessaan oli sitä mieltä, että ei kukaan enää kirveellä puita pilko. Eivät olleet koskaan nähneet, saati kokeilleet Vipukirvestä. Ei kelvannut tarjoukseni kokeilumahdollisuuteen. Siihen heillä ei ollut aikaa, vaikka olisin tullut Keksintösäätiön pihalle puukuormani kanssa.
Haastoin heidät pilkontakilpailuun. ”Te neljä nelikymppistä, parhaassa iässä olevat perinteisillä kirveillänne ja minä seitsemänkymppinen Vipukirveelläni. Takaan, että päihitän teidät”.
Eivät ottaneet haastetta vastaan.
Käydyssä keskustelussa ilmeni myös, että ”asiantuntijalausuntoa” oli kysytty myös toiselta kotimaiselta perinteisen kirveen valmistajalta, joka ilmoitti, että ei missään tapauksessa, eihän kukaan enää puitansa käsin pilko. Kolmen kuukauden kuluttua markkinoille tuli uusi, "kolmannen sukupolven kirves"?
Koska ulkomaisen patentoinnin etuoikeusvuosi oli umpeutumassa, ei minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä uusia keksintöjä joilla vipukirves valmistetaan uusilla menetelmillä ja keksinnöillä. Sain patentin 13.1.2012. Hain myös ulkomaisia patentteja maailmanlaajuisesti.
Keksintösäätiön menettely aiheutti minulle suuria ylimääräisiä kuluja.
Nyttemmin Keksintösäätiön toiminta on lopetettu ja sen tehtävät on jaettu Uudenmaan ELY-keskuksen vastuulle.
Toivottavasti toiminta jatkuu keksijäystävällisemmin, jolloin ”hiljaisemmatkin” keksijät saisivat keksintönsä meidän kaikkien käytettäväksi.
Olen myös kuullut, että yksityistä keksijää ei voi rahallisesti auttaa, se on jopa laissa kielletty.
Onko maallamme todella varaa tällaisen pääoman käyttämättä jättämiseen.

KYMMENEN MILJOONAA KATSELUKERTAA ?

Siinä on seitsemän nollaa ykkösen perässä.
Vipukirves herättää suunnatonta kiinnostusta maailmalla.
Täällä kotosuomessamme kaikki alkoi yhdestä nollasta. Täällä noita nollia ei niin nopeasi lisäännykään, sillä olemmehan suomalaisia. Täällä katsotaan lähes rikolliseksi toiminnaksi kaikenlainen kekseliäisyys ja muusta joukosta poikkeaminen. Eihän sellainen sovi, että joku nostaa päänsä ylitse muiden ja koettaa vielä menestyäkin.
Tällaisia ajatuksia on tullut tässä vuosien mittaan, kun olen ottanut osaa erilaisiin keskusteluihin ja tilaisuuksiin. En vain oikein ymmärrä sitä, miksi joillekin on niin vaikeaa uuden oppiminen, että täytyy käyttää kaikki energia siihen, että muutkaan ei saisi tietoa sellaisista asioista, josta kaikki hyötyisivät. Tällaisen mentaliteetin kautta on varmasti tuhottu lukuisia uutuuksia, koska kaikki eivät jaksa taistella tätä sarvikuonoarsenaalia vastaan. Tämä vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme...negatiivisella tasolla, sillä lukuisat keksinnöt ovat jääneet toteutumatta. Samoin monet keksinnöt ovat ajautuneet ulkomaisiin omistuksiin, koska mentaliteettimme mukaisesti meillä Suomessa ei näitä asioita vielä ymmärretä. On jäänyt toteutumatta lukuisia työpaikkoja ja myös useita työpaikkoja on viety muihin maihin. Valtiommekin on hyvä työllistäjä, mutta pulmana on vain se, että se yhä enenevässä määrin työllistää muita kansoja. Ei ole kovinkaan mieltä ylentävää lukea lähes pävittäin tällaisista tapauksista. Mihin tämä johtaa? Kansalaisilta loppuu rahat. Ei siinä kovin paljon normaalin elämän makuun päästä, jos on joutunut tällaiseen työttömyyden kurimukseen. Moni on kyllä itsekin, ehkä tietämättömyyttään, tai sitten tietoisesti aiheuttanut itselleen tällaisen tilan suhtautumalla negatiivisesti kanssaihmistensä toimintoihin. Ei sellaisella hengellä mitään rakenneta.
Suurella mielihyvällävoin myös todeta sen toisenkin joukon, joka ymmärtää kehityksen kulun ja sen tuomat etuisuudet. Maailmalta satelee kiitosta lähes päivittäin tyytyväisiltä asiakkailta, jotka arvostavat hyvin toimivaa, turvallista ja tehokasta työkalua. Hinta ei ole kaikille tärkein kriteeri.
Miksi et vie tuotantoa Kiinaan?
Tällaisia kysymyksiä on tullut lähes pävittäin sellaisilta ihmisiltä, jotka haluavat saada tuotteen halvalla. Sellainen ajattelutapa on osoitus siitä, että asiakokonaisuuksia ei oikein ymmärretä.
Ajatellaan vain omaa itseään ja sitä hetken huumaa, että sai jotain halvemmalla.
Jopa Keksintösäätiössä käydyissä keskusteluissa on ehdotettu tuotannon ulkoistamista maamme rajojen ulkopuolelle. Jopa Suomalaisen Työn Liiton edustaja ehdotti minulle samaa. Toistaiseksi olen kuitenkin tehnyt kaikkeni, että toiminta pysyy Suomessa.
Yrittäjän on todella vaikeaa saada mitään apua. Paljon puhutaan kaikenlaisista keskuksista, joissa apua annetaan. Minulle on kuitenkin muodostunut oma käsitykseni niiden potentiaalisuudesta, joten olen tavallaan antanut periksi ja toimin oman pääni mukaan. Globaali kiinnostus on nyt niin suuri, että tuottaa vaikeuksia saada riittävässä määrin tuotetta. Suomella menee myös niin hyvin, että on varaa sulkea kokonaisia tuotantolaitoksia kesän aikana.
Kuinka kauan? Voi olla, että minäkin joudun olosuhteiden pakosta ulkoistamaan tuotteeni johonkin muuhun maahan, jossa vielä halutaan ja voidaan tehdä töitä.
Heikki Kärnä, keksijä
www.vipukirves.fi

Luomujussi

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 10560
  • Expertus dico....
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Olis ehkä fiksua myöntää viimeistään tässä vaiheessa  ett se sun keksintöskin on vain patentin muunnos, ei sen kummempaa, kuten keksinnöt yleensäkin.

Ja ettei mikään keksintö ole vielä täydellinen , ei edes se sun vipukirvees.....

Kaikesta huolimatta rispektit saavutuksilles.....

Viimeksi muokattu: 20.09.14 - klo:15:56 kirjoittanut Luomujussi

sorkkis

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 26666
  • Voimat lisääntyy . Vapise demari
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Olis ehkä fiksua myöntää viimeistään tässä vaiheessa  ett se sun keksintöskin on vain patentin muunnos, ei sen kummempaa, kuten keksinnöt yleensäkin.

Ja ettei mikään keksintö ole vielä täydellinen , ei edes se sun vipukirvees.....

Kaikesta huolimatta rispektit saavutuksilles.....

Jännä et muutamat on pirun kateellisia Keksijöille . Esim. Päkäpeissi jolla aivojen tilalla sahajauhoo .
Taistelukanava Agronet
Tiedustelu ykkönen
Totuus on Agronettiä ihmeellisempää

Oikeat vastaukset löytyy muualta , ei agronetistä .

Luomujussi

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 10560
  • Expertus dico....
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Olis ehkä fiksua myöntää viimeistään tässä vaiheessa  ett se sun keksintöskin on vain patentin muunnos, ei sen kummempaa, kuten keksinnöt yleensäkin.

Ja ettei mikään keksintö ole vielä täydellinen , ei edes se sun vipukirvees.....

Kaikesta huolimatta rispektit saavutuksilles.....

Jännä et muutamat on pirun kateellisia Keksijöille . Esim. Päkäpeissi jolla aivojen tilalla sahajauhoo .

Mä en tiedä muista mutt omasta mielestä jos kritiikkiä esittää niin se tulisi kyetä perustelemaan ja mitä henkilökohtaisempaa niin sitä paremmin....

Toivo Tonta

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 7147
  • karkki vai keppana?
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Ja harva kykenee osoittamaan mun kritiikin vääräksi....

"Yhä rispektit Heikille muttei toi kirves ole täydellinen. Siis kirveen terän toimintaperiaate on kaatua holtittomasti ja kahvaan kohdistuu vastaava kiertoliike.

En nyt välttämättä hehkuttaisi turvatekijöitä ja muutakaan edistyksellisyyttä...."


”Mutta enhän minä voi sille mitään, jos joku tuntee itsensä tyhmäksi keskustellessaan minun kanssani.” :-X :-[

Laakerointi seuraavaan keksintöön.

Mitä arvelet, mahtaisiko laakereille vielä saada patenttia???

Seuravassa keksinnössäni ei tarvita eikä voi käyttää laakereita. Tämän verran annan vihjeitä seuraavasta keksinnöstäni, joten nyt kaikki keksimään, niin voidaan sitten faktisesti sanoa, että tuohan on vanha keksintö. Keksinnön eräs kriteeri on sitten sellainen, että siinä pitää olla jotain sellaista mitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut, eikä se ole ollut julkisuudessa aikaisemmin.
Menestystä kaikille. :)
Ei sitä kaikkea tarvitse patentoida, pysyy vaan muuten kilpailijoitaan edellä kustannustehokkaasti.
pessimisti ei pety!

Toivo Tonta

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 7147
  • karkki vai keppana?
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää


https://www.youtube.com/watch?v=sv2jxYxbfXE tähän ei vipukirves pysty 8) 8) 8) 8) 8) 8) 8) 8) 8) 8) 8) 8)

Totta puhut. Täytyy vielä hieman kehittää tuota rangansiirtomekanismia. Toisaalta, onkohan se sittenkään niin tarpeellista. Olkoon koneet koneita. Tuo kone näyttää toimivan erinomaisesti. Onneksi olkoon kehittäjille. :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :)
Kovin oli hidas saha!
pessimisti ei pety!

kylmis

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 12330
  • Virolaista kiitos!
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Olis ehkä fiksua myöntää viimeistään tässä vaiheessa  ett se sun keksintöskin on vain patentin muunnos, ei sen kummempaa, kuten keksinnöt yleensäkin.

Ja ettei mikään keksintö ole vielä täydellinen , ei edes se sun vipukirvees.....

Kaikesta huolimatta rispektit saavutuksilles.....

Jännä et muutamat on pirun kateellisia Keksijöille . Esim. Päkäpeissi jolla aivojen tilalla sahajauhoo .
En sanoisi kateellinen vaan perin juurin kyllästynyt... :D

Näin lauantai-illan kunniaksi kirjoitankin lyhyen kertomuksen kirveestä. Silloin, kun kylmis oli vielä himpun verran lyhyempi kuin nykyään, oli talossa vanha, käsin veistetyllä kirveen varrella varustettu kirves. Teräkin oli joku omanlaisensa, mistä lie peräisin ollut maasepän tekemä kyhäelmä. Tämä kirves tunnettiin nimellä "kaikkein paras kirves". Se oli isun silmäterä ja pikku-kylmistä oli ehdottomasti kielletty kajoamasta siihen, ettei sen terä missään tapauksessa vahingoittuisi. Eihän sillä mitään klapihommia tehty, mutta kaikenlaisissa veistohommissa se oli omaa luokkaansa, terävyyden ja käytettävyyden osalta. Toki pikku-kylmis myös lainaili omiin juttuihinsa kaikkein parasta kirvestä, kun isun silmä vaan vältti. Ei siinä ehkä mitään niin erityistä ollut, mutta kyllä sillä ne askareet teki, mitä sillä hetkellä tarvitsi. Vuodet kuluivat ja kirves varsineen kauhtui. Jossain vaiheessa varteen alkoi syntyä pientä säröä. Kaikki tiesivät kuinka ennen pitkää tulee tapahtumaan ja ehkä jokainen oli mielessään jo tehnyt surutyötä sen päivän varalle, kun se sitten tapahtui. Kirveen varsi meni poikki. Onneksi pikku-kylmis ei ollut millään lailla osallisena kyseiseen murhenäytelmään, mutta isulle kirveen varren poismeno oli raskas asia. Tilalle ostettu rautakaupan merkkikirves ei näät ollut lähimainkaan samanlainen kuin kaikkein parhaan kirveen varsi. Mutta minkäs mahtoi sillä oli sitten pärjättävä. Mutta vielä näin vuosienkin päästä, joskus harvoin kirvestä käyttäessään, tulee aina mieleen se kaikkein paras kirves. Kyllä se vaan oli omana aikanaan työkalu parhaasta päästä. Paljon parempi kuin mikään vipukirves koskaan.

Kylmis.

maidontuottaja

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 5521
  • 250k
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
On keksitty kirveen terä. Melkoista kvanttimekaniikkaa ;D ei sillä taida tosin ihan kuuhun päästä? ???
Huonostakin asiasta voi löytyä joskus jotain hyvää.

Toivo Tonta

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 7147
  • karkki vai keppana?
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Olis ehkä fiksua myöntää viimeistään tässä vaiheessa  ett se sun keksintöskin on vain patentin muunnos, ei sen kummempaa, kuten keksinnöt yleensäkin.

Ja ettei mikään keksintö ole vielä täydellinen , ei edes se sun vipukirvees.....

Kaikesta huolimatta rispektit saavutuksilles.....

Jännä et muutamat on pirun kateellisia Keksijöille . Esim. Päkäpeissi jolla aivojen tilalla sahajauhoo .
En sanoisi kateellinen vaan perin juurin kyllästynyt... :D

Näin lauantai-illan kunniaksi kirjoitankin lyhyen kertomuksen kirveestä. Silloin, kun kylmis oli vielä himpun verran lyhyempi kuin nykyään, oli talossa vanha, käsin veistetyllä kirveen varrella varustettu kirves. Teräkin oli joku omanlaisensa, mistä lie peräisin ollut maasepän tekemä kyhäelmä. Tämä kirves tunnettiin nimellä "kaikkein paras kirves". Se oli isun silmäterä ja pikku-kylmistä oli ehdottomasti kielletty kajoamasta siihen, ettei sen terä missään tapauksessa vahingoittuisi. Eihän sillä mitään klapihommia tehty, mutta kaikenlaisissa veistohommissa se oli omaa luokkaansa, terävyyden ja käytettävyyden osalta. Toki pikku-kylmis myös lainaili omiin juttuihinsa kaikkein parasta kirvestä, kun isun silmä vaan vältti. Ei siinä ehkä mitään niin erityistä ollut, mutta kyllä sillä ne askareet teki, mitä sillä hetkellä tarvitsi. Vuodet kuluivat ja kirves varsineen kauhtui. Jossain vaiheessa varteen alkoi syntyä pientä säröä. Kaikki tiesivät kuinka ennen pitkää tulee tapahtumaan ja ehkä jokainen oli mielessään jo tehnyt surutyötä sen päivän varalle, kun se sitten tapahtui. Kirveen varsi meni poikki. Onneksi pikku-kylmis ei ollut millään lailla osallisena kyseiseen murhenäytelmään, mutta isulle kirveen varren poismeno oli raskas asia. Tilalle ostettu rautakaupan merkkikirves ei näät ollut lähimainkaan samanlainen kuin kaikkein parhaan kirveen varsi. Mutta minkäs mahtoi sillä oli sitten pärjättävä. Mutta vielä näin vuosienkin päästä, joskus harvoin kirvestä käyttäessään, tulee aina mieleen se kaikkein paras kirves. Kyllä se vaan oli omana aikanaan työkalu parhaasta päästä. Paljon parempi kuin mikään vipukirves koskaan.

Kylmis.
Jos tarvitsee kirvestä muuhunkin kuin halkomiseen osaa kyllä tehdä siihen varren :P
pessimisti ei pety!

SKN

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 52031
  • Keulamerkki-Erkki ja tähdet
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Viimeistään nyt olis aika heittää se kirves kaivoon ettei mene taas illan mittaan fittuiluks.... ::)
Kotimaisia metsän antimia jo vuodesta nolla.. http://psyvault.net/viewtopic.php?f=8&t=430

https://vimeo.com/31482159

Toivo Tonta

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 7147
  • karkki vai keppana?
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Viimeistään nyt olis aika heittää se kirves kaivoon ettei mene taas illan mittaan fittuiluks.... ::)
Onks se kiellettyä? Eihän täällä juuri muuta harrasteta  ;D
pessimisti ei pety!

SKN

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 52031
  • Keulamerkki-Erkki ja tähdet
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Viimeistään nyt olis aika heittää se kirves kaivoon ettei mene taas illan mittaan fittuiluks.... ::)
Onks se kiellettyä? Eihän täällä juuri muuta harrasteta  ;D

Heikit on luonteensa ominaisuuksiltaan sen sortin itkunillipillejä et pari keskikokosta paskakikkaretta päin taulua on lähes kuolemaks omalle egolle. ;D
Kotimaisia metsän antimia jo vuodesta nolla.. http://psyvault.net/viewtopic.php?f=8&t=430

https://vimeo.com/31482159

Opelmies

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 15580
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää


Tässä viikonloppu luettavaa. Julkaistu Sipoon Sanomissa kesän 2014 aikana kuudessa osassa.


ELÄMÄN VUORISTORATAA


Kun nuorena kollina keväällä 1959 vasta Ilmavoimien AOK11 ohjaajakurssin tuoreet lentäjän tiedot päässäni asetuin Linnanmäen Huvipuiston Vuoristoradan jarrumiehen puikkoihin, en voinut edes hurjimmissa unelmissani kuvitella millaisen "hurlumhein" elämä oli suunnitellut minun varalleni.
Tuo aika oli silloin vielä varsin köyhää monessakin mielessä. Yhteiskunta oli vähitellen toipumassa käydyn sodan rasituksista. Muutama vuosi meni minullakin kaikenlaisia töitä tehden.
Tes-Visio, Suomen ensimmäinen televisiokanava sijaitsi Ratakadun varrella. Toimin siellä teknisen osaston puuseppänä. Rakentelin muunmuassa Niksulan tv:n pienoiskaupunkia, jossa Jesper, Kasper ja Joonatan seikkailivat. Matti Ranin ja vaimonsa olivat ohjelman vetäjiä.
Suomen TV sitten monopolisoi tv-toiminnan myöhemmin. Vuonna 1964 menin uudelleen Ilmavoimiin . Sain pestin yhteyslentueesta Malmilla. Se kesä menikin mukavasti lentämisen merkeissä ympäri kaunista maatamme. Syksyllä sain mahdollisuuden osallistua lennonjohtokurssille. Siitä se minun varsinainen ura urkeni jatkuen eläkepäiviin saakka. Vuonna 1969 sodittiin Nigeriassa. Punainen Risti haki ilmailutietoisia henkilöitä johtamaan ilmasiltaa. Hain tehtävää ja niinpä vietin 3 kuukautta Dahomeyssa, nykyinen Benin, hoitamassa ilmaliikennettä avustuslennoille Cotonousta Ulin viidakkokentälle Nigeriassa. Ruokatarvikkeita Uliin ja pakolaisia takaisin. Tämä olikin varsinaisesti ensimmäinen niin sanottu televisiosota. Kotiin palattuani osallistuin lukuisille Punaisen Ristin järjestämiin kansainvälisen katastrofiavun kursseille. Angolassa sodittiin 70-luvun puolivälissä. Pääsin sillä kertaa Geneveen Punaisen Ristin päämajaan saakka tarkoituksena jatkaa seuraavana päivänä Angolaan, mutta saman yön aikana tilanne rauhoittui siinä määrin, että sinne ei siinä vaiheessa apua tar*****. Palasin kotiin. Myöhemmin presidentti Martti Ahtisaari kävi siellä laittamassa asioita kuntoon.
Kamputseassa alkoi tapahtua. Maailma heräsi siellä tapahtuviin hirvittävyyksiin. Pol Pot ja Punaiset Kmerit oli asialla. Kansaa teurastettiin ja ulkomaalaiset karkoitettiin maasta. Rajat suljettiin, eikä sinne päässyt Punainen Ristikään moneen vuoteen. Pakattu matkalaukkuni odotteli turhaan, sillä puhelinsoittoa ja kutsua ei etukäteissopimuksista huolimatta kuulunut. Näin jälkeenpäin ajateltuna voi olla hyväkin, ettei sinne tullut lähdettyä. Olin jatkanut kaiken aikaa lentoharrastustani myös parantaakseni ammattitaitoani lennonjohtajana. Olin pätevöitynyt ennätysajassa kaikenlaisiin lennonjohtotehtäviin ja nautin työstäni. Yleisölennätyksiä, laskuvarjohyppääjien pudotuksia, taksilentoja, purjekoneiden hinauksia, hirvilaskentoja, siis lähes kaikkea mitä lentokoneen kanssa voi tehdä. Lensin myös monimoottori- ja mittarilentokelpuutuksen mikä oikeutti minut lentämään liikelentoja . Näissä merkeissä Skandinavian mittarilentokartat tulivat tutuiksi. Vuonna 1980 ICAO, Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö haki lennonjohtajia Saudi Arabiaan. Vietin Riyadh'issa vuoden. Se oli kova paikka ”vääräuskoiselle”. Hiekkaranta oli upea, mutta matka pitkä. Punaiselle merelle 800 km ja Arabianlahdelle 400 km. Lentoliikenne oli erittäin vilkasta eikä menetelmistä juurikaan löytynyt mitään dokumenttia, että olisi ennakkoon voinut tutustua. Sen komennuksen jälkeen kaikki on ollut helppoa. Seuraavaksi kävin IAL:n toimistossa South Hallissa Lontoossa. Tämä on sellainen ilmailualan yritys, joka välittää asiantuntijoita tarvitseville. Sain paikan Malesiassa, Kuala Lumpurissa.

OLINKO TULLUT PARATIISIIN?

Lentokoneen oven avautuessa vastaan tulvahti tuoksuja täynnä oleva kostea ilma.
Oli helppo hengittää, olin tropiikissa. Sain kyydin Jayapuri hotelliin, ensimmäiseen asuntooni, kunnes muut järjestelyt olisivat kunnossa. Upea hotelli, jossa oli myös baari nimeltä Timbuktu.
Vaikka maa onkin virallisesti islaminuskoinen, niin alkoholin suhteen siellä ei ole sellaista nolla linjaa, kuten Saudi Arabiassa. Maltillisesti otetut parit coctailit eivät tuntuneet lainkaan syntisiltä.
Elämä alkoi olla kohdillaan. Saudi Arabian hiekat huuhtoutui pois ja pääsin keskittymään uuteen elämään. Menetelmä yrityksessä, jossa nyt toimin, oli sellainen, että aikaa oli varattu 3 kuukautta ensimmäistä kelpuutusta varten, jonka jälkeen perheenjäsenet voivat myös tulla. Tutustuin uuteen työpaikkaani ja siellä oleviin henkilöihin. Varsin kansainvälistä joukkoa, jonka kanssa tulin hyvin toimeen. Ensimmäinen kelpuutus piti saada liikenteelle, joka oli enimmäkseen Singaporen ja Kuala Lumpurin välistä matkustajalentoliikennettä. Sain kelpuutuksen viikossa, jonka jälkeen myös vaimoni sai kutsun Kuala Lumpuriin.
Saime käyttöömme kaupungin laidalla, Petalling Jayassa , olevassa lähiössä upean omakotitalon korkealla rinteellä. Talo oli useassa tasossa ja huoneita oli riittävästi. Oma puutarha missä kasvoi papayaa, mangoa ja lukuisa määrä kauniita pensaita ja kukkia, joita sitten vielä lisäsimme siellä olomme aikana. Rakentelin saunan ylimääräiseen huoneeseen, josta oli suora yhteys pihanurmikolle. Lauteet tein mahongista, koska muuta puutavaraa ei saanut. Olikin hauskan näköistä ensimmäisen saunakerran jälkeen katsella kumppanin punaiseksi värjäytynyttä takapuolta. Otimme sitten pyyhkeet käyttöön seuraavilla lukuisilla saunakerroillamme. Elettiin siis vuotta 1981. Kiukaita ei Malesiasta löytynyt. Se piti siis tehdä. Muotoilin ruostumattomasta teräksestä lieriön. Kiinnitin tukevan verkon tiettyyn etäisyyteen lieriön pohjasta. Muotoilin aukon etureunaan, että sain mahtumaan ns.rengaspolttimen lieriön alle.
Kaasupullo pihan puolelle. Kaasuletku polttimeen. Kiviä hain lähialueella olevasta matalasta joesta. Lieriö täyteen kiviä. Kaasuhana auki ja tulta perään. Mahtavaa... puolen tunnin kuluttua sauna oli kylvettävässä kunnossa. Kivet oli aivan läpipunaisia ja löylyä riitti suuremmallekin joukolle. Tästä tulikin suuri hitti, josta nautimme kollegoittemme kanssa lukuisia kertoja.
Tuli näin jälkikäteen mieleen, että tulinkohan silloin keksineeksi kaasulla toimivan kiukaan?
Vähitellen sain kaikki kelpuutukset ja pystyin hoitamaan koko Kuala Lumpurin lentotiedoitusalueen liikenteet. Reilu pari vuotta ”paratiisissa” oli elämämme parasta aikaa siihen saakka. Seuraava pesti oli Qatarissa, Dohassa. Melkoinen muutos Malesian jälkeen, siitä ei ole paljoakaan kerrotavaa. Maa oli vielä siihen aikaan nousuaan hakemassa. Nyt jälkeenpäin, kun olen joitakin kertoja käynyt välilaskuilla Dohassa, totean, että maa on kehittynyt todella upeasti.
Puoli vuotta sielläkin kului joten-kuten. Aika aikaa kutakin. Kypsyin siinä määrin silloiseen Dohaan, että päätin palata takaisin Suomeen.
Olihan maailmaa jo nähty jonkin verran ja koti-ikäväkin tuli mukaan kuvioihin.
Sain paikan Helsinki-Malmin lentoasemalta, jossa työskentelin seuraavat 11 vuotta. Aivan upea paikka. Todella vilkas lentokenttä, jossa on kaiken aikaa eri asteisia ilmailijoita. Siellä totesin hyväksi oman lentokokemukseni, koska jouduin lukuisia kertoja neuvomaan myös lennon teknisessä suorituksessa välttyäksemme onnettomuuksilta. Pääsin sitten aikanaan 1.3.1995 eläkkeelle lennonjohdon päällikön tehtävästä.

ELÄKKEELLE

Paikka, jonka olin ostanut v1987, kasvoi paljon puita.
Niitä kaataessani ja varsinkin pilkkoessani tuli monasti mieleeni se, että niiden pilkkominen on kovin hankalaa ja vaarallista. Ajatus pyöri päässäni jatkuvasti ja niinpä viimein saavutin sen pisteen, että jotain pitäisi tehdä asian korjaamiseksi. Aloin rakennella erilaisia kirveen protoja tarkoituksena hakea parempia keinoja puunpilkontaan. Kyllähän siinä ajatustyössä taisi vierähtää jokunen vuosi, kunnes kerran rautakangella kiviä käännellessä se ajatus välähti. Sen pitää olla VIPU. Siitä alkoikin sitten erittäin hektinen vaihe eläkeläisen elämässä. Turhan pitkä kerrottavaksi tällä foorumilla, mutta mennäänpä muihin historioihin.
Kerran, varmaan toisenkin ja vielä useamminkin, istui muutama silloinen viisas mies jossain etelän auringon alla Plataanipuun varjossa väitellen siitä, onko maapallo litteä vai pyöreä.
Niinhän siinä sitten väittelyn tuloksena kävi, että litteänä se pysyi vielä seuraavat 150 vuotta.
Se, joka oli pyöreän kannattaja ei koskaan päässyt näkemään kanssaväittelijöidensä ilmeitä, koska he olivat jo kaikki haudassa. Tämä eri mieltä ollut oli puolalainen tähtitieteilijä Kopernikus.
Hänen oppinsa on nyt jälkipolville tullut tutuksi taivaankappaleiden kulusta ja niiden sijainnista aurinkoon. Japanilaiset ovat löytäneen asiayhteyden Kopernikukseen ja Vipukirveeseen. Yhtälailla, kun taivaankappaleet kiertää aurinkoa, niin Vipukirves-pilkonnassa kierretään hakkuualustaa parhaita lyöntipaikkoja hakien ja samalla saaden myös täysivaltaista liikuntaaa alaraajoille pilkonnan aikana. Tällainen jatkuva liikkuminen myös pilkonnan aikana on Vipukirveellä turvallista, sillä sen terä pysähtyy aina puun päälle, eikä näin vahingon vaaraa ole.
Tällaista tapaa en kuitenkaan suosittele perinteisen kirveen kanssa käytettäväksi.
Minulle on käynyt tässä tapauksessa paremmin kuin Kopernikukselle, sillä olen saanut mielipiteestäni tuhansia palautteita, jotka vahvistavat sen, että vipu on puunpilkonnassa kiilaa tehokkaampi. En siis ole väitellyt turhaan, ottaa vaan oman aikansa, ennenkuin muutkin sen uskovat. Kopernikus oli puolalainen, niin oli myös isoäitini. Olisikin mielenkiintoista, jos nykykeinoin pystyttäisiin tutkimaan dna tai muulla tavoin olenko kenties kaukaista sukua hänelle?

YRITYSMAAILMAAN

Vuonna 2005 saavutin pisteen, josta ei enää voinut jatkaa yksityishenkilönä. Niinpä perustin yrityksen 65 vuotiaana. Olin saanut patentin joitakin vuosia aiemmin keksinnölleni. Nyt olin löytänyt oikeat yhteistyökumppanit. Keksintöni muodot ja mitat olivat selkeytyneet, alettiin valmistus. Ensimmäinen, numero 1 meni silloiselle pääministeri Matti Vanhaselle hänen naapurinsa ostamana Matin 50-vuotis syntymäpäivälahjaksi. Se menikin hyvään osoitteeseen, sillä nähtyäni joissakin aiemissa tv-kuvissa Matin pilkontaa jollain kiinalaisella virityksellä, tunsin oikein myötähäpeää hänen puolestaan. Ei, ollut kotimainen astalo Matin käsissä.
Siitä se sitten alkoi, tilauksia alkoi sadella. ”Viidakkorumpu”, muutamat lehtiartikkelit ja ilmoitukset viestivät Vipukirvestä maailmalle. Keskustelupalstat aktivoituivat Vipukirveelle. Otin osaa keskusteluihin ja totesin samalla kuinka hirvittävästi jotkut käyttivät energiaansa saadakseen minut hiljaiseksi ja ettei Vipukirves millään pääsisi valloittamaan maailmaa. Pidin huolen siitä, etten provosoitunut ja niinpä jatkoin maltillisesti kerrontaani Vipukirveestä ja sen eduista. Noita keskustelupalstoja lukee myös ennakkoluulottomat ja uusia asioita hakevat ihmiset, joten tiesin kyllä, että valveutunut lukija osaa noukkia jyvät akanoista. Muutama vuosi kului tasaiseen tahtiin muutaman sadan myynnin vuosivauhdilla. Ajattelin, että yksikin myyty pelastaa jonkun jalat vammoilta. Vipukirves on ensimmäinen ja ainoa käsikäyttöinen puunpilkontatyökalu, jossa on terään rakennetut turvaelementit. Koskaan aikaisemmin kukaan, eikä mikään kirveenvalmistaja ole kantanut minkäänlaista vastuuta siitä, että heidän rakentamansa kirveet ovat vaarallisia käyttäjilleen. Japaniin on ollut vientiä jo usean vuoden ajan. Kesällä 2013 eräs amerikkalainen julkaisu teki jutun Vipukirveestä. Se poiki lähes 50000 käyntiä nettisivuillani. Juttu levisi jokaiseen osavaltioon ja muualle maailmaan. Tilauksia alkoi sadella tosi reippasti. Videoitani on katseltu yli 10 miljoonaa kertaa. Yhteistyötarjouksia, lisenssisopimuksia. 16 tuntia ei enää riittänyt siihen kaikkeen kirjeenvaihtoon ja muuhun työhön, jotain piti tehdä. Suomalainen Sacotec Components on 60 kertaistanut tuotannonsa. Uutuusmalli valmistettuna ruostumattomasta erikoisteräksestä on myös valmis haasteisiin. Hakaniemen Metalli pystyy valmistamaan riittävästi teriä. Maailma huutaa Vipukirveitä. Olemme ottaneet haasteen vastaan.
Ulkoistin tehtävät ryhmälle, jonka uskon pystyvän hoitamaan Vipukirves Heikki Oy:n saamat haasteet. Itse olen ohjaimissa hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa ja koitan vähitellen saada sopivaa aikaa itselleni päästäkseni toteuttamaan ne lukuisat keksinnöt mitkä vielä pyörivät päässäni odottamassa niiden toteutumista.
Siis tällaista vuoristorataa voi olla ihmisen elämä.

TUULIMYLLYJÄ VASTAAN

Niinpä saatuani idean uudella tavalla toimivasta kirveestä, johon olin kiinnittänyt myös turvaelementit, marssin Keksintösäätiöön keksintöinsinöörin puheille.
Hän tyrmäsi ideani välittömästi sanoen, että tämähän on vanha keksintö, eikä tällaista kannata lähteä rakentelemaan. Hän ei millää voinut ymmärtää turvaelementtien merkitystä. Menin Kolsterin patenttitoimistoon, jossa patentti-insinööri oivalsi välittömästi mistä oli kysymys ja sanoi, että tässähän on lukuisa määrä sellaisia oivalluksia mitä voidaan patentoida. Laadimme patenttiasiakirjat ja niinpä sain patentin 14.6.2002.
Sain sitten myöhemmin pienen lainan Keksintösäätiöltä, jonka hoitaminen sen byrokraattisuuden johdosta vei minulta enemmän energiaa kuin koko muu projekti yhteensä.
Myöhemmin ajattelinkin, että olisi ollut paljon helpompi tapa hakea lainaa suoraan pankista.
Oli aika kansainvälistyä. Hain lainaa Keksintösäätiöltä saadakseni rahoitettua ulkomaisen patentin.
En saanut.
Silloinen neljän hengen kollegio suuressa viisaudessaan oli sitä mieltä, että ei kukaan enää kirveellä puita pilko. Eivät olleet koskaan nähneet, saati kokeilleet Vipukirvestä. Ei kelvannut tarjoukseni kokeilumahdollisuuteen. Siihen heillä ei ollut aikaa, vaikka olisin tullut Keksintösäätiön pihalle puukuormani kanssa.
Haastoin heidät pilkontakilpailuun. ”Te neljä nelikymppistä, parhaassa iässä olevat perinteisillä kirveillänne ja minä seitsemänkymppinen Vipukirveelläni. Takaan, että päihitän teidät”.
Eivät ottaneet haastetta vastaan.
Käydyssä keskustelussa ilmeni myös, että ”asiantuntijalausuntoa” oli kysytty myös toiselta kotimaiselta perinteisen kirveen valmistajalta, joka ilmoitti, että ei missään tapauksessa, eihän kukaan enää puitansa käsin pilko. Kolmen kuukauden kuluttua markkinoille tuli uusi, "kolmannen sukupolven kirves"?
Koska ulkomaisen patentoinnin etuoikeusvuosi oli umpeutumassa, ei minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä uusia keksintöjä joilla vipukirves valmistetaan uusilla menetelmillä ja keksinnöillä. Sain patentin 13.1.2012. Hain myös ulkomaisia patentteja maailmanlaajuisesti.
Keksintösäätiön menettely aiheutti minulle suuria ylimääräisiä kuluja.
Nyttemmin Keksintösäätiön toiminta on lopetettu ja sen tehtävät on jaettu Uudenmaan ELY-keskuksen vastuulle.
Toivottavasti toiminta jatkuu keksijäystävällisemmin, jolloin ”hiljaisemmatkin” keksijät saisivat keksintönsä meidän kaikkien käytettäväksi.
Olen myös kuullut, että yksityistä keksijää ei voi rahallisesti auttaa, se on jopa laissa kielletty.
Onko maallamme todella varaa tällaisen pääoman käyttämättä jättämiseen.

KYMMENEN MILJOONAA KATSELUKERTAA ?

Siinä on seitsemän nollaa ykkösen perässä.
Vipukirves herättää suunnatonta kiinnostusta maailmalla.
Täällä kotosuomessamme kaikki alkoi yhdestä nollasta. Täällä noita nollia ei niin nopeasi lisäännykään, sillä olemmehan suomalaisia. Täällä katsotaan lähes rikolliseksi toiminnaksi kaikenlainen kekseliäisyys ja muusta joukosta poikkeaminen. Eihän sellainen sovi, että joku nostaa päänsä ylitse muiden ja koettaa vielä menestyäkin.
Tällaisia ajatuksia on tullut tässä vuosien mittaan, kun olen ottanut osaa erilaisiin keskusteluihin ja tilaisuuksiin. En vain oikein ymmärrä sitä, miksi joillekin on niin vaikeaa uuden oppiminen, että täytyy käyttää kaikki energia siihen, että muutkaan ei saisi tietoa sellaisista asioista, josta kaikki hyötyisivät. Tällaisen mentaliteetin kautta on varmasti tuhottu lukuisia uutuuksia, koska kaikki eivät jaksa taistella tätä sarvikuonoarsenaalia vastaan. Tämä vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiimme...negatiivisella tasolla, sillä lukuisat keksinnöt ovat jääneet toteutumatta. Samoin monet keksinnöt ovat ajautuneet ulkomaisiin omistuksiin, koska mentaliteettimme mukaisesti meillä Suomessa ei näitä asioita vielä ymmärretä. On jäänyt toteutumatta lukuisia työpaikkoja ja myös useita työpaikkoja on viety muihin maihin. Valtiommekin on hyvä työllistäjä, mutta pulmana on vain se, että se yhä enenevässä määrin työllistää muita kansoja. Ei ole kovinkaan mieltä ylentävää lukea lähes pävittäin tällaisista tapauksista. Mihin tämä johtaa? Kansalaisilta loppuu rahat. Ei siinä kovin paljon normaalin elämän makuun päästä, jos on joutunut tällaiseen työttömyyden kurimukseen. Moni on kyllä itsekin, ehkä tietämättömyyttään, tai sitten tietoisesti aiheuttanut itselleen tällaisen tilan suhtautumalla negatiivisesti kanssaihmistensä toimintoihin. Ei sellaisella hengellä mitään rakenneta.
Suurella mielihyvällävoin myös todeta sen toisenkin joukon, joka ymmärtää kehityksen kulun ja sen tuomat etuisuudet. Maailmalta satelee kiitosta lähes päivittäin tyytyväisiltä asiakkailta, jotka arvostavat hyvin toimivaa, turvallista ja tehokasta työkalua. Hinta ei ole kaikille tärkein kriteeri.
Miksi et vie tuotantoa Kiinaan?
Tällaisia kysymyksiä on tullut lähes pävittäin sellaisilta ihmisiltä, jotka haluavat saada tuotteen halvalla. Sellainen ajattelutapa on osoitus siitä, että asiakokonaisuuksia ei oikein ymmärretä.
Ajatellaan vain omaa itseään ja sitä hetken huumaa, että sai jotain halvemmalla.
Jopa Keksintösäätiössä käydyissä keskusteluissa on ehdotettu tuotannon ulkoistamista maamme rajojen ulkopuolelle. Jopa Suomalaisen Työn Liiton edustaja ehdotti minulle samaa. Toistaiseksi olen kuitenkin tehnyt kaikkeni, että toiminta pysyy Suomessa.
Yrittäjän on todella vaikeaa saada mitään apua. Paljon puhutaan kaikenlaisista keskuksista, joissa apua annetaan. Minulle on kuitenkin muodostunut oma käsitykseni niiden potentiaalisuudesta, joten olen tavallaan antanut periksi ja toimin oman pääni mukaan. Globaali kiinnostus on nyt niin suuri, että tuottaa vaikeuksia saada riittävässä määrin tuotetta. Suomella menee myös niin hyvin, että on varaa sulkea kokonaisia tuotantolaitoksia kesän aikana.
Kuinka kauan? Voi olla, että minäkin joudun olosuhteiden pakosta ulkoistamaan tuotteeni johonkin muuhun maahan, jossa vielä halutaan ja voidaan tehdä töitä.
Heikki Kärnä, keksijä
www.vipukirves.fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi
It ain't over till the fat lady sings

SKN

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 52031
  • Keulamerkki-Erkki ja tähdet
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
Heikki Känsä?
Kotimaisia metsän antimia jo vuodesta nolla.. http://psyvault.net/viewtopic.php?f=8&t=430

https://vimeo.com/31482159

Opelmies

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 15580
Vs: Heikki porskuttaa rakit räksyttää
It ain't over till the fat lady sings