Meni siinä sitte koko kesä joutuusasti, ku en ottanu Tyynen neuvoosta onkeheni. Tyyne nimittän sanoo jo maaliskuun aluus, jotta tuo kyyniitty pitääs kylyvää ennenkö kyykäärmehet heräälöö horroksestansa. Mä en viä silloon tienny, mitä Tyyne sillä tarkootti, mutta ny mä tierän. Menin kyynitylle yhtenä kaunihina kevääsenä päivänä kattomahan, josko sen sais pian äestää ja kylyvää. Nurmellahan tuo oli niin ei tarvinukkaa muuta, ku lannoottaa. Ensimmäästä vakallista jaralaasta heitellesnäni se sitte iski. Tai oikiastansa NE.
Ensimmäänen puri jalakahan ja toinen ja kolomas. Enimpiä kyitä yritin potkia pois, mutta sitte ne alakoo kiemurtaa pulttua pitkin ylähä. Alakoo jo tulla mielehen, jottei Savimaan tilalla koskaa sattunu näin pahoon. Kolome päivää kuulemma oli kestäny, ku tokkuraasena ryömiin kotia. Sinne jäi Valamettiki kyyniityn laitahan (Tyyne haki sen pois, jottei vain kukaa tee ilikivaltaa). Itte en muista mitää, mutta Tyynen kertoman mukahan oli puremaski puremajäliet. Yhyren matelioosta kiinnostunehen tutkian mukahan kyyt oli lopettanu puremisen, ku oli ruvennehet saamahan itte myrkytysoireita. Saattoo olla apua siitä "sierätyshoirosta", jota Toukon tilalla tuli koettua. Ensimmäänen sana, jonka muistan kuulleheni koomasta heräälyn aikoohin, oli KYYPAKKAUS.
Mattoruokkia on kuulemma koko kesän ollu hajalla, ku molin sairaallas. Pitääs kuulemma matto vaihtaa, ku vanha on jo entinen.
