Miksi jättäisin elämästä ns. täyttä elämää kuten haluan jonkun vanhan satukirjan pelotteluiden pelossa 
Tämä on varmaankin hyvin yleinen näkökanta.
Toisaalta voi ajatella niin, että miksi uhkaisi iankaikkisen elämän tämän lyhyen ajanjakson vuoksi minkä täällä vietämme. No tässä taas varmaankin mitataan sitä uskoa.
Tämä elämä on totta, ei satua. Miksi taivasasiat on satua? Onko kaikki satua, mikä menee tavallaan ymmärryksen yli?
Jos oletetaan, keskustelun vuoksi ajatusta testaksemme, että on jumala ja helvetti, niin mitä sitten pitää kysyä. Onko missään määrin hyväksyttävää, että kaikkivoipa jumala tuomitsee onneen tai kadotukseen iäksi, määrittelemättä kunnolla tai viestimättä selkokielellä millainen tarkalleen tulee olemaan se helvetti/taivas, sekä ne säännöt ja ehdot millä kumpaiseenkin päätyy. Se on kaikkivoipa, ylen viisas ja hyväntahtoinen, muka luonut meidät, joten sille pitäisi olla lastenleikkiä kyetä siihen jos haluaa.
Nämä jutut on tosissaan peräsin sellaselta olennolta, joka ei ole tunnustamisen arvoinen vaikka todistettavasti olisi olemassa. Niin pikkumaisen ja julman otuksen naurettavat säännöt eivät ole uskottavia sellaiselta olennolta kuin millainen sen väitetään olevan, voimiltaan ja moraaliltaan.
Miettikää edes 5 sekuntia niitä taustaehtoja, joita nämä jutut olettaa, niin pitäisi olla helppo heittää ne roskakoriin höpönlöpönä.
Niin sanotusti "totta" ovat asiat jotka voidaan jotenki osoittaa "todeksi". Ne mitä ei voida, ei ole syytä pitää totena, eikä niihin ole syytä perustaa elämäänsä. On loputtomasti asioita ja kuvitelmia kaikenlaisesta mitä voi olla, ja mitä ei voi todistaa epätodeksi. Jos päättää uskoa yhteenkään sellaiseen, pitää tunnustaa kaikki muutkin vastaavat. Yksi mahdollinen ja kumoamaton kuvitelma on tasan saman arvoinen kuin toinen mahdollinen ja kumoamaton. Jos jonkin puolesta on vähänkään kunnon todisteita, se ei enää kuulu tähän kategoriaan, eikä sitä voida rinnastaa siihen kuuluvin.
Sen voi osoittaa ja havaita "todeksi", että tekojen seuraukset vaikuttavat yhteiselon toimivuuteen. Jos sitä arvostaa, oppii kyllä miten kannattaa toimia.
