1981 alkaen siirryin enemmän järjestäytyneeseen tuhoamistoimintaan. Otin käyttöön ammattilaistuotteen, erityisesti Flamenconpunainen 1976-mallinen Austin Allegro Mark II oli varmatoiminen pommiteknologian viimeinen kehitysversio.
Kylvin tuhoa mm. Saksan Autobahnilla, kun vetoakseli pomppasi pois ja aiheutin saksalaiselle korjaamoisännälle harmaita hiuksia englantilaisen tekniikan parissa. Aiheutin samana kesänä pahennusta ajamalla pelkällä nelosvaihteella Luxemburgin kaupungin läpi, koska vaihteensiirtäjän sokka putosi, ja nelonen jumittui päälle. Jouduin pidätetyksi brittiläisen sotilastukikohdan edustalla, koska viisastelin panssariaidan vieressä vartijaparille, että toin Allegron katsomaan brittiläisen imperiumin jäänteitä. Takavarikoivat vielä ruutuvihkoon kirjoittamani kirjeen nykyiselle emännälleni, koska epäilivät jotakin neuvostovakoilua siellä. Ei ollut hyökkäyssuunnitelma kuitenkaan, ehkä vähän noloakin tekstiä, kunhan saivat suomenkielen osaajan paikalle. 
Varsinainen attentaatti tapahtui Suomessa joskus vuonna 1988, Kehä I:llä Pukinmäen Esson kohdalla. Ratsastelin päättäväisesti yhdeksääkymppiä, kun vaihdelaatikosta kuului aika rääkäisy, rysäys ja taustapeilistä näkyi pomppivia akseleita ja rattaita. Vaihdelaatikon kuori moottorin alla antautui kokonaan. Ja taas sahanpurua ja hinausautoa, pahaa sekasortoa kylvi neljän nurkilla siinä.
Muut käytössä olleet autopommimallit, Morris Marina Saloon 1.3 1979 ja Austin Mini 1000 olivat enemmän tai vähemmän suutareita.
-SS-
Vanhempieni kotona eli siis lapsuudenkodissani oli Austin Allegro! Sininen kaksiovinen jostain 70-luvun puolivälistä. Isäni (jolla ei ollut ajokorttiakaan) osti sen sukulaiselta reilun kymmenen vuotta vanhana, jotta "huushollissa olisi edes joku toimiva auto". Tais poikien autot olla hänen mielestään epävarmoja tuolloinkin...velipoika tais sillä yhden talven ajellakin.
Austin oli ihan siisti ja hauska, mutta moottori söi öljyä enemmän kuin bensaa!
