Paavo on tietysti sikäli ikävä poliittinen vastustaja, että osaa perustella mielipiteensä. Kieltämättä Stubb ja Halla-ahokin osaavat perustella kantansa, Stubb tosin välillä vastaa muuhun kuin esitettyyn kysymykseen. Jörkka oli hauska kuriositeetti, mutta kyllä hänen näkemyksensä ovat valtaosin väitteitä; ei hän paljoa vaivaudu niitä perustelemaan. Sampo Terho on joskus vaikuttanut fiksulta, mutta nyt hän oli yössä. Olisiko jännittänyt esiintyä ikonisen Halla-ahon kanssa.
Hautala ei ehkä itsekään usko omia juttujaan, Jungner tuskin ymmärtääkään omia juttujaan ja Rehnillä ei ollut jutuissaan sisältöä ensinkään, pelkkää ympäripyöreää jargonia. Henna Virkkunen on aina parhaimmillaan ollessaan hiljaa. Miiapetrakumpulanatri ei ollut hiljaa hetkeäkään, luuli kai olevansa huutokaupassa, jossa tarjouskilpailun voittaa se, joka huutaa eniten ja kovimmalla äänellä. Häneen verrattuna Merja Kyllönen tuntui suorastaan pätevältä naiselta.
Kaikkein pätevimmältä naiselta sen sijaan tuntui Sari Essayah, eikä edes pelkästään naiselta. Rahallinen esiintyminen, ei kiihkoa sinne eikä tänne, mutta selkeitä mielipiteitä ja aukottomia perusteluja. Ostaisin muuten, mutta ei taida olla läpi menon mahdollisuuksia. Toisaalta, jos kaikki ajattelevat näin, niin sitten ei ainakaan ole.
