Meille sairastaville selitetään usein, ettei sairaus ole mikään rangaistus pahoista teoista, mutta jos joku paranee pelkän rukouksen ja uskon voimalla, niin onhan se sitten hiukka ristiriitaista. Eikö kaikkien pitäisi parantua, kunhan rukous ja usko on tarpeeksi vahva.
Nythän voidaan heittää kaikki elämäntapamuutoksetkin suoraan roskapönttöön ja elää kuin viimeistä päivää, kunhan usko on vahva. Mutta kukas sanoo, mikä usko on oikea ja millä tavalla sen rukouksen esittää, että toimivuus on taattu.
Vai pitääkö siirtyä ajattelemaan, että tämä maanpäällinen aika on sitä kilvoittelua ja kärsimystä, mutta jahka kuolen autuus odottaa, jälleen kerran jos se usko on tarpeeksi vahva.
Jos nyt näillä mentäisiin, niin sairaalatkin voitaisiin muuttaa rukoushuoneiksi. Ja lähetystyökin voitaisiin lopettaa. Mikä säästö tässä tulisikaan. Vain mielikuvitus on rajana.
