Mites se yhteishenki, joka näissä kutkuttavan kannattavissa ja mielekkäissä yhteisnavetoissa on ehkäpä ainut kompastuskivi. Aina kun mainitsee jollekin että semmonen yhteisnavetta olis kiva, niin tulee vastaus että pitäs löytää semmonen porukka. Se kun on usein lähes mahdotonta niin heitämpä ilmaan toisinpäin käännetyn ajatuksen, että aikusten ihmisten pitäis oppia tulemaan toimeen lähes kenen kanssa vain. Alkais tapahtua.
Yhtiönavetta on TYÖPAIKKA. Ei siellä ole tarkoitus seurustella muiden osakkaiden/työntekijöiden kanssa.
Hyvät välit tietysti auttavat ja ovat suositeltavia, mutta ei mitään elinkeinoa pidä perustaa kaverisuhteiden varaan.... Ennemmin kumppaniksi siis fiksu *******, kuin tyhmä lapsuudenystävä. Siis jos navetan tarkoitus on rahan tuottaminen ja BISNES.
Seurustelee ystäviensä kanssa sitten vapaa-aikana. Jota siis olisi Ja rahaakin..
Vakavammin otettuna ongelmaksi on yleensä ilmenneet näkemyserot tilan eli yhtiön pitkän tähtäimen strategiassa. Hälyttävän usein sellaista ei ole edes laadittu. Karkeasti sanoen näkemykset sijoittuvat välille juntti/visionääri, eli on sellaisia, jotka haluaa tehdä tietynlaisen navetan ja mennä sillä sitten hamaan loppuun asti, ja sitten on niitä jotka haluaa kehittää yritystä koko ajan. Vain jälkimmäiset soveltuvat niin vastuullisiin hommiin kuin esim. nykyaikaisen maatalousyrityksen omistajaksi/johtoon.
Kun maatilaa lähdetään uudistamaan niinkin raakalla otteella kuin ison kimppanavetan rakentamisella, pitää olla ainakin 50 vuoden skouppi ajatuksilla. Yrityksellä pitää olla taktiikka(5v), strategia(15v), visiot(50v) ja fantasioita(100v), joista on kaikilla päättävässä asemassa olevilla jonkinlainen yhteisnäkemys. Sitten kun päättävään asemaan otetaan uusia kavereita, niiden kyky ymmärtää nämä pitää testata.