Alkaa olla melko vaatimaton ympäristökorvauksen tuoma rahallinen hyöty noiden viimeisen kahden vuoden aikana. Voinko ajatella positiivisesti, että jos tukitarkastuksessa tulee ympäristökorvauksen ehtojen noudattamisessa joku sanktio, niin sakko on melko vaatimaton. Tyhjästä kun on paha nyhjäistä.

Ei se noin mene. Muistelen tukikauden alun koulutuksissa painotetun sitä, että ymppikin koplattiin täydentäviin ehtoihin, joten sanktionti vaikuttaisi tässä tapauksessa kaikkin tukiin. En nyt sitten sata varma ole asiasta, jos ehtoja on ehditty muuttaa tukikauden aikana, kuten tapana on.

Ei muuten houkuttele ymppi enää itseäkään, jos ykköstonnin saa ja virhemahikset kasvavat eksponentiaalisesti. Tilat kun vähenee koko ajan, niin arpaonnikin suosii jatkossa entistä todennäköisemmin.

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 27.11.18 - klo:09:17

Alkaa olla melko vaatimaton ympäristökorvauksen tuoma rahallinen hyöty noiden viimeisen kahden vuoden aikana. Voinko ajatella positiivisesti, että jos tukitarkastuksessa tulee ympäristökorvauksen ehtojen noudattamisessa joku sanktio, niin sakko on melko vaatimaton. Tyhjästä kun on paha nyhjäistä.

Ei se noin mene. Muistelen tukikauden alun koulutuksissa painotetun sitä, että ymppikin koplattiin täydentäviin ehtoihin, joten sanktionti vaikuttaisi tässä tapauksessa kaikkin tukiin. En nyt sitten sata varma ole asiasta, jos ehtoja on ehditty muuttaa tukikauden aikana, kuten tapana on.

Ei muuten houkuttele ymppi enää itseäkään, jos ykköstonnin saa ja virhemahikset kasvavat eksponentiaalisesti. Tilat kun vähenee koko ajan, niin arpaonnikin suosii jatkossa entistä todennäköisemmin.

Seuraavan tukikauden ympin perusosa lienee jotain 17e ja 54e väliltä. Tältä pohjalta voi tosiaan miettiä, että ympin mukana tulee niitä virhemahdollisuuksia ja niiden seurauksena voi palaa rahaa, enemmän kuin ymppi tuo.

jos putim vaik sulkee seuraavaks suamenlahren niinku sen absinnttilahre ni ktotaa kuin äkkii epsanlaine luamu kurkka on tarjoukses

josjajos maybe kun ..oli tarjoukses

Olin menneenä talvena maatalouspolitiikan asiantuntijoita kuulemassa, luento aineesta 'tukipolitiikkaa aloittelijoille'. Ja tiivistäen idea on, jotta markkinatavaraan ei pidä tukia sotkea, jotta ei sotketa markkinoita (tästä voisi pitkäänkin muistella aikaisempaa, kansallista korkeahinta-aikaa), vaan tuilla tuetaan markkinattomia, maataloudelle asetettuja muita tavoitteita. Käytäntö on tietysti aina vaikeaa - kukapa ei tässä kokisi olevansa väliinputoaja...

Olin menneenä talvena maatalouspolitiikan asiantuntijoita kuulemassa, luento aineesta 'tukipolitiikkaa aloittelijoille'. Ja tiivistäen idea on, jotta markkinatavaraan ei pidä tukia sotkea, jotta ei sotketa markkinoita (tästä voisi pitkäänkin muistella aikaisempaa, kansallista korkeahinta-aikaa), vaan tuilla tuetaan markkinattomia, maataloudelle asetettuja muita tavoitteita. Käytäntö on tietysti aina vaikeaa - kukapa ei tässä kokisi olevansa väliinputoaja...

Varmaan näin. Mutta tämänkin ongelma on se, että luomua toi jotain muuta marginaalituotetta voidaan tukea, mutta silloin tulee tilanteita että tavaraa ei silti tule markkinoille kun tuetaan niitä hehtaareita eikä kiloja. Samalla monesti sitten saadaan se aikaan että hehtaarit siirtyvät eurojen perässä ja kohta ei euroja olekaan eikä liioin tuotteita.

Ymmärrän kyllä että jonkin perusviljan tukemisessa ei ole järkeä, mutta ei tämä nykynen tapakaan toimi. Olisiko kuitenkin parempi tukea niitä kiloja sen mukaan miten tavarasta on pulaa.

Olin menneenä talvena maatalouspolitiikan asiantuntijoita kuulemassa, luento aineesta 'tukipolitiikkaa aloittelijoille'. Ja tiivistäen idea on, jotta markkinatavaraan ei pidä tukia sotkea, jotta ei sotketa markkinoita (tästä voisi pitkäänkin muistella aikaisempaa, kansallista korkeahinta-aikaa), vaan tuilla tuetaan markkinattomia, maataloudelle asetettuja muita tavoitteita. Käytäntö on tietysti aina vaikeaa - kukapa ei tässä kokisi olevansa väliinputoaja...

Olen omasta mielistäni aika hyvin pystynyt optimointiin tukijutuissa, mielikuvituksesta ei saa olla puutetta ja pitää nopeasti oivaltaa uudet asiat.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 02.12.18 - klo:07:51

Olin menneenä talvena maatalouspolitiikan asiantuntijoita kuulemassa, luento aineesta 'tukipolitiikkaa aloittelijoille'. Ja tiivistäen idea on, jotta markkinatavaraan ei pidä tukia sotkea, jotta ei sotketa markkinoita (tästä voisi pitkäänkin muistella aikaisempaa, kansallista korkeahinta-aikaa), vaan tuilla tuetaan markkinattomia, maataloudelle asetettuja muita tavoitteita. Käytäntö on tietysti aina vaikeaa - kukapa ei tässä kokisi olevansa väliinputoaja...

Olen omasta mielistäni aika hyvin pystynyt optimointiin tukijutuissa, mielikuvituksesta ei saa olla puutetta ja pitää nopeasti oivaltaa uudet asiat.

Joo tänäpäivänä toimii näin. Jos alettaisiinkin tukemaan kiloja niin voisi monella olla suru puserossa kun ei ole osattukkaan enää tehdä muuta kuin täyttää tukikaavakkeet..

Lainaus käyttäjältä: Petri - 02.12.18 - klo:07:51

Olin menneenä talvena maatalouspolitiikan asiantuntijoita kuulemassa, luento aineesta 'tukipolitiikkaa aloittelijoille'. Ja tiivistäen idea on, jotta markkinatavaraan ei pidä tukia sotkea, jotta ei sotketa markkinoita (tästä voisi pitkäänkin muistella aikaisempaa, kansallista korkeahinta-aikaa), vaan tuilla tuetaan markkinattomia, maataloudelle asetettuja muita tavoitteita. Käytäntö on tietysti aina vaikeaa - kukapa ei tässä kokisi olevansa väliinputoaja...

Varmaan näin. Mutta tämänkin ongelma on se, että luomua toi jotain muuta marginaalituotetta voidaan tukea, mutta silloin tulee tilanteita että tavaraa ei silti tule markkinoille kun tuetaan niitä hehtaareita eikä kiloja. Samalla monesti sitten saadaan se aikaan että hehtaarit siirtyvät eurojen perässä ja kohta ei euroja olekaan eikä liioin tuotteita.

Ymmärrän kyllä että jonkin perusviljan tukemisessa ei ole järkeä, mutta ei tämä nykynen tapakaan toimi. Olisiko kuitenkin parempi tukea niitä kiloja sen mukaan miten tavarasta on pulaa.

Siis toisin sanoen tuotantokiintiöt viljalle? Tai tietylle määrälle tuettua ostamista, jolloin tuki menisi viljan ostajalle? Tai jokin muu vielä vaikeampi tapa? Vaikeampi valvoa ja miten tuo voisi olla tasapuolista viljanviljelijöillekään? Tai lisäisi yleensäkään maatalouden kokonaistuloja?

Toisaalta, olen samaa mieltä kanssasi. Tulojen pitäisi tulla tuotannosta. Mutta en näe mitään järjellistä keinoa siihen, koska tuotanto-olot ja maailmankauppa sekä keinottelu ruoan raaka-aineiden kanssa ovat maailmanlaajuisia asioita. En myöskään näe mitään keinoja jolla ns rauhanomaisesti voitaisi ongelmat korjata kaikkialla yhtäaikaa.

Minusta tuo aiemmin mainitsemani "leipää ja sirkushuveja" kansalle, jotta kansa pysyisi rauhallisena on merkittävin syy siihen, miksi tilanne on nykyisin tällainen. Kun jossain leipä loppuu, tulee nopeasti sota. Esimerkiksi vaikka Syyria nyt. Kun huveja leikataan, alkaa esiintyä levottomuuksia. Laitan tuohon viimeiseen kategoriaan vaikkapa Ranskan polttoainelevottomuudet.

Lisäksi olen myös sitä ikäluokkaa, joka ehti nauttia tuosta maataloustuloneuvotteluiden ajasta. Oli se kyllä viljelijöiden kannalta kannattavaa aikaa. Kuitenkin poliittiset paineet valtion valtavien kustannuksien alla olivat jo johtamassa rajuun muutokseen tilanteessa. EU pinta-alatukineen pelasti suomalaisen maatalouden. Olin sitä mieltä jo silloin, vaikka äänestinkin EU- jäsenyyttä vastaan. Eli olen tästä SS kanssa täysin samaa mieltä, että tuotantosidonnaisuus pitää pitää hyvin alhaisella tasolla ja kohdistaa vain sinne, missä on pulaa.

Eli tuo mainitsemasi "tuetaan kiloja sen mukaan, miten tavarasta on pulaa". Sitähän tehdään kiloja lukuunottamatta jo nyt. Siis pinta-alaperusteisesti: Rukiin, öljykasvien ja valkuaiskasvien palkkiot. EU rajoittaa tuotantotukia juuri siksi, että vientitukiperiaatteella maatalous tulisi vielä paljon nykyistä kalliimmaksi. Tai vaihtoehtoisesti viljelijöille olisi varaa maksaa nykyistäkin vähemmän.

En pidä nykyisestä mallista. Mutta miten ihmeessä voisi toteuttaa tuotantotukiin perustuvan mallin, jonka kustannukset eivät riipu tuotantomääristä? Paitsi kiintiöillä, mutta miten se voisi olla tasapuolista? Nykymalli on surkea, mutta kuten demokratia, parempaa on vaikea keksiä.

Tasatuki kaikille olisi kyllä ihan hyvä systeemi. Lisäksi voisi sitten olla korvaustyyppisiä ratkaisuja eri toimista... Hei, mutta eikö se suunilleen näin jo olekin. Ympäristötuet ovat korvausta toimista. Luomukorvaus on myös korvaus toimista, joita valtio haluaa toteutettavan jne. Eli nykymalli on jo vähän sen mukainen, mitä minä tuosta ymmärsin sinun haluavan. Mavin sivuilla puhutaan nimenomaan luomukorvauksesta.

Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

nykysysteemin pahin ongelma ei ole pellon hinta, itse asiassa kansantalouden kannalta, josta olet huolissasi, ei ole mitään merkitystä mitä pelto maksaa. Pellon korkea hinta ja vuokra syö viljelijän tuloa ja päätyy lopulta jo lopettaneille tai vuokraisännille. Tiloille maksettava tuki hyödyttää vääriä henkilöitä, se on totta.

Pahin ongelma on tukijärjestelmän tehottomuus. Karkeat luvut, kahta miljoonaa hehtaaria tuetaan kahdella miljardilla... 1000€/ha olisi tuki, jos se päätyisi kaikki tiloille. Tukitasot täällä on tavanomaisesti noin 500€/ha, mihin menee toinen puoli? Lisäksi pienimmän tuen saa ne hehtaarit, joilla tuotetaan suurinta satoa. Tukitaso pääsääntöisesti nousee, kun kansantalouden kannalta se tärkeä eli sadon tuottaminen vähenee, suurimmat tuet maksetaan niille hehtaareille, joilla ei tuoteta ollenkaan. Tukijärjestelmä ei pakota tuottamaan mitään ja hyvään taloudelliseen tulokseen pääsee maksimoimalla tuet ja karsimalla kaikki menot.

Mun kansantaloudellinen ajattelu ei tunne tulonsiirtoa, jossa rahaa siirretään vastikkettomasti parempaan kohteeseen esimerkiksi kulutuksen lisäämiseksi. Työttömyyskorvauksissa haluttomuutta tehdä työtä nimitetään kannustinloukuksi, meillä maataloudessa vajaatuottoisuus ja tuottamattomuus on synonyymeja tälle. Ensi vuodesta alkaen tulee voimaan täysin yleisen maatalouspolitiikan kanssa ristiriitainen ratkaisu, lopetetaan uusien luomusopimusten tekeminen, miksi? Meillähän on pulaa luomutuotteista?

Lainaus käyttäjältä: Petri - 02.12.18 - klo:18:27

Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

nykysysteemin pahin ongelma ei ole pellon hinta, itse asiassa kansantalouden kannalta, josta olet huolissasi, ei ole mitään merkitystä mitä pelto maksaa. Pellon korkea hinta ja vuokra syö viljelijän tuloa ja päätyy lopulta jo lopettaneille tai vuokraisännille. Tiloille maksettava tuki hyödyttää vääriä henkilöitä, se on totta.

Tukijärjestelmä ei pakota tuottamaan mitään ja hyvään taloudelliseen tulokseen pääsee maksimoimalla tuet ja karsimalla kaikki menot.

Joo, ei se kansantalouden ongelma ole tuo pellon hinta, vaan omasta mielestäni tämä alan verenvaihdon hidastuminen. Se on ongelma pidemmän päälle, kun ei ole uusia, alan ulkopuolelta tulevia tuulettamassa "kenttää".

Menee tietysti vähän semantiikaksi, mutta varsinainen maataloustuki eli perustuki+viherryttämislisä on se, mikä varsinaisesti on tarkoitettu maataloustuotteiden hinnanalennuskorvaukseksi. Se ympäristökorvausjärjestelmä eli maataloustukipolitiikan ns. kakkospilari pitää taas sisällään niiden maatalouden positiivisten ulkoisvaikutusten (ympäristönsuojelu laajasti ottaen, alkuperäisrotutuet, eläinten hyvinvointikorvaukset ym.) tukemisen, joita vastaan ei periaatteessa tarvitakaan ruuan tuotantoa. EU:n sisällä perustuki on tiukkaan säädelty, kansallisesti on haettu kaikki mahdollisuudet tuon kakkospilarin tukien maksamiseksi. Niiden ehtojen määrittäminen taas sellaiseksi, että toiminnalla olisi suora yhteys ruuantuotantoon (maatalouden perimmäinen olemassaolon oikeutus), on hankalaa. Ellei mahdotonta. Siksi ollaan tässä missä ollaan. Esim. naapurimaassamme Ruotisissa EI olla aktiivisesti haettu mitään lisämaksamismahdollisuuksia ja tukitasot ovatkin merkittävästi meikäläistä alhaisemmat. Hyvä vai huono, riippuu lausunnonantajan intresseistä. 

Uutta tukikautta ja sen detaliikkaa valmistellaan kovaa vauhtia. Kunhan Brysselistä tulee selkeät raamit, alkaa yksityiskohtien valmistelu. Nyt on aika vaikuttaa, käytännössä "se" vuosi aina joka seitsämäs vuosi tapahtuvasta väännöstä.

Siis toisin sanoen tuotantokiintiöt viljalle? Tai tietylle määrälle tuettua ostamista, jolloin tuki menisi viljan ostajalle? Tai jokin muu vielä vaikeampi tapa? Vaikeampi valvoa ja miten tuo voisi olla tasapuolista viljanviljelijöillekään? Tai lisäisi yleensäkään maatalouden kokonaistuloja?

Toisaalta, olen samaa mieltä kanssasi. Tulojen pitäisi tulla tuotannosta. Mutta en näe mitään järjellistä keinoa siihen, koska tuotanto-olot ja maailmankauppa sekä keinottelu ruoan raaka-aineiden kanssa ovat maailmanlaajuisia asioita. En myöskään näe mitään keinoja jolla ns rauhanomaisesti voitaisi ongelmat korjata kaikkialla yhtäaikaa.

Minusta tuo aiemmin mainitsemani "leipää ja sirkushuveja" kansalle, jotta kansa pysyisi rauhallisena on merkittävin syy siihen, miksi tilanne on nykyisin tällainen. Kun jossain leipä loppuu, tulee nopeasti sota. Esimerkiksi vaikka Syyria nyt. Kun huveja leikataan, alkaa esiintyä levottomuuksia. Laitan tuohon viimeiseen kategoriaan vaikkapa Ranskan polttoainelevottomuudet.

Lisäksi olen myös sitä ikäluokkaa, joka ehti nauttia tuosta maataloustuloneuvotteluiden ajasta. Oli se kyllä viljelijöiden kannalta kannattavaa aikaa. Kuitenkin poliittiset paineet valtion valtavien kustannuksien alla olivat jo johtamassa rajuun muutokseen tilanteessa. EU pinta-alatukineen pelasti suomalaisen maatalouden. Olin sitä mieltä jo silloin, vaikka äänestinkin EU- jäsenyyttä vastaan. Eli olen tästä SS kanssa täysin samaa mieltä, että tuotantosidonnaisuus pitää pitää hyvin alhaisella tasolla ja kohdistaa vain sinne, missä on pulaa.

Eli tuo mainitsemasi "tuetaan kiloja sen mukaan, miten tavarasta on pulaa". Sitähän tehdään kiloja lukuunottamatta jo nyt. Siis pinta-alaperusteisesti: Rukiin, öljykasvien ja valkuaiskasvien palkkiot. EU rajoittaa tuotantotukia juuri siksi, että vientitukiperiaatteella maatalous tulisi vielä paljon nykyistä kalliimmaksi. Tai vaihtoehtoisesti viljelijöille olisi varaa maksaa nykyistäkin vähemmän.

En pidä nykyisestä mallista. Mutta miten ihmeessä voisi toteuttaa tuotantotukiin perustuvan mallin, jonka kustannukset eivät riipu tuotantomääristä? Paitsi kiintiöillä, mutta miten se voisi olla tasapuolista? Nykymalli on surkea, mutta kuten demokratia, parempaa on vaikea keksiä.

Tasatuki kaikille olisi kyllä ihan hyvä systeemi. Lisäksi voisi sitten olla korvaustyyppisiä ratkaisuja eri toimista... Hei, mutta eikö se suunilleen näin jo olekin. Ympäristötuet ovat korvausta toimista. Luomukorvaus on myös korvaus toimista, joita valtio haluaa toteutettavan jne. Eli nykymalli on jo vähän sen mukainen, mitä minä tuosta ymmärsin sinun haluavan. Mavin sivuilla puhutaan nimenomaan luomukorvauksesta.

Niin ei minulla valmista systeemiä siihen ole, mutta se vain ei auta mitään, että tuetaan hehtaareja. Sillä ei tavaraa saada markkinoille joista on pulaa. Esimerkiksi palkokasvipalkkio 90e/ha ei ole lisännyt tarjontaa niin paljon kuin siihen on mennyt euroa. Entä jos maksettaisiinkin niin, että saat vaikka 50e/tn? Kiinnostaisiko se lisäämään ja panostamaan tuotantoon ja onnistumiseen? En tiedä ei minulla todellakaan selvää systeemiä ole, mutta nykyinen systeemi on minusta rahan haaskausta. Ennen ei ole tietysti väliä kun tukieuroja on ollut jaettavaksi, mutta entä jatkossa?

Mitä luomuun tulee niin en oikein ymmärrä vaikka luomuun siirryimmekin, että mistä se on luomutuki on korvausta? Jos asiaa laskee niin kummoista satoa ei näillä hintasuhteilla tarvitse saada, että sen luomun saa kannattamaan, mutta jos vertaa sitä siihen, että viljelee pelkkää heinää, niin onko järkevää hankkia lisää kuluja kun tukeakin tulee ihan kivasti?

Lainaus käyttäjältä: alpo10 - 02.12.18 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: Petri - 02.12.18 - klo:18:27

Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

nykysysteemin pahin ongelma ei ole pellon hinta, itse asiassa kansantalouden kannalta, josta olet huolissasi, ei ole mitään merkitystä mitä pelto maksaa. Pellon korkea hinta ja vuokra syö viljelijän tuloa ja päätyy lopulta jo lopettaneille tai vuokraisännille. Tiloille maksettava tuki hyödyttää vääriä henkilöitä, se on totta.

Tukijärjestelmä ei pakota tuottamaan mitään ja hyvään taloudelliseen tulokseen pääsee maksimoimalla tuet ja karsimalla kaikki menot.

Joo, ei se kansantalouden ongelma ole tuo pellon hinta, vaan omasta mielestäni tämä alan verenvaihdon hidastuminen. Se on ongelma pidemmän päälle, kun ei ole uusia, alan ulkopuolelta tulevia tuulettamassa "kenttää".

Menee tietysti vähän semantiikaksi, mutta varsinainen maataloustuki eli perustuki+viherryttämislisä on se, mikä varsinaisesti on tarkoitettu maataloustuotteiden hinnanalennuskorvaukseksi. Se ympäristökorvausjärjestelmä eli maataloustukipolitiikan ns. kakkospilari pitää taas sisällään niiden maatalouden positiivisten ulkoisvaikutusten (ympäristönsuojelu laajasti ottaen, alkuperäisrotutuet, eläinten hyvinvointikorvaukset ym.) tukemisen, joita vastaan ei periaatteessa tarvitakaan ruuan tuotantoa. EU:n sisällä perustuki on tiukkaan säädelty, kansallisesti on haettu kaikki mahdollisuudet tuon kakkospilarin tukien maksamiseksi. Niiden ehtojen määrittäminen taas sellaiseksi, että toiminnalla olisi suora yhteys ruuantuotantoon (maatalouden perimmäinen olemassaolon oikeutus), on hankalaa. Ellei mahdotonta. Siksi ollaan tässä missä ollaan. Esim. naapurimaassamme Ruotisissa EI olla aktiivisesti haettu mitään lisämaksamismahdollisuuksia ja tukitasot ovatkin merkittävästi meikäläistä alhaisemmat. Hyvä vai huono, riippuu lausunnonantajan intresseistä. 

Uutta tukikautta ja sen detaliikkaa valmistellaan kovaa vauhtia. Kunhan Brysselistä tulee selkeät raamit, alkaa yksityiskohtien valmistelu. Nyt on aika vaikuttaa, käytännössä "se" vuosi aina joka seitsämäs vuosi tapahtuvasta väännöstä.

Pellon hinta ei ole kuin aktiivisten viljelijöiden ongelma. Alalla olevien ja siellä jatkavien ja toimintaa kehittävien kannalta hinta on ongelma. Tottakai kysyntä ja tarjonta määräävät hinnat eikä siinä mitään. Nyt vain mielestäni kehitys on kulkemassa väärään suuntaan. Enää se joka yrittää panostaa siihen maatalouteen ei välttämättä ole kykenevä maksamaan pyydettyä hintaa. Rahaa virtaa maatalouden ulkopuolelta pönkittämään ennnestään korkeita hintoja. Ja selväähän tuo on mistä muualta saat olemassa oleville euroille yhtä hyvän tuoton?

Muuten Alpon kirjoitus on täyttä asiaa, olen täysin samaa mieltä. Tuohon ei oikeasti itsellä ole mitään lisättävää tai ei nyt ainakaan tule mieleen. Se että miten rahat jaetaan tulevalla kaudella niin vähän pahaa pelkään, että puheista huolimatta vihreät arvot painavat niin paljon, että sama suuntaus jatkuu. Euroja siirretään tuotannosta erilaisiin toimenpiteisiin millä ei ole ruuantuontannon kanssa mitään tekemistä. Se että saadaanko edes ympäristöä suojeltua oikeassa suhteessa siihen käytettyihin euroihin nähden saa joku muu kertoa asiasta enemmän. Jotenkin vain itselle tuli mieleen taas tuo 2015 vuoden suojavyöhyke sekoilu. Euroja meni mutta menikö suojavyöhykkeet oikeisiin paikkoihin vesistöjen suojelun kannalta? Ei varmastikkaan. Kaikki tämä tietysti lisää monimutkaisuutta, mutta niinkuin on huomattu niin jos rahat halutaan tehokkaasti kohdentaa oikeisiin paikkoihin niin sitten monimutkaisuus on pakko. Tottakai se monimutkaisuus syö myös niitä euroja eli ei mitenkään helppo ratkaisu.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 02.12.18 - klo:18:27

Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

nykysysteemin pahin ongelma ei ole pellon hinta, itse asiassa kansantalouden kannalta, josta olet huolissasi, ei ole mitään merkitystä mitä pelto maksaa. Pellon korkea hinta ja vuokra syö viljelijän tuloa ja päätyy lopulta jo lopettaneille tai vuokraisännille. Tiloille maksettava tuki hyödyttää vääriä henkilöitä, se on totta.

Pahin ongelma on tukijärjestelmän tehottomuus. Karkeat luvut, kahta miljoonaa hehtaaria tuetaan kahdella miljardilla... 1000€/ha olisi tuki, jos se päätyisi kaikki tiloille. Tukitasot täällä on tavanomaisesti noin 500€/ha, mihin menee toinen puoli? Lisäksi pienimmän tuen saa ne hehtaarit, joilla tuotetaan suurinta satoa. Tukitaso pääsääntöisesti nousee, kun kansantalouden kannalta se tärkeä eli sadon tuottaminen vähenee, suurimmat tuet maksetaan niille hehtaareille, joilla ei tuoteta ollenkaan. Tukijärjestelmä ei pakota tuottamaan mitään ja hyvään taloudelliseen tulokseen pääsee maksimoimalla tuet ja karsimalla kaikki menot.

Mun kansantaloudellinen ajattelu ei tunne tulonsiirtoa, jossa rahaa siirretään vastikkettomasti parempaan kohteeseen esimerkiksi kulutuksen lisäämiseksi. Työttömyyskorvauksissa haluttomuutta tehdä työtä nimitetään kannustinloukuksi, meillä maataloudessa vajaatuottoisuus ja tuottamattomuus on synonyymeja tälle. Ensi vuodesta alkaen tulee voimaan täysin yleisen maatalouspolitiikan kanssa ristiriitainen ratkaisu, lopetetaan uusien luomusopimusten tekeminen, miksi? Meillähän on pulaa luomutuotteista?

Tuo 500 € on vain etelän perusviljanviljelijän tuotto. Jos lähdetään nuoren viljelijän eläintilalla valkuaiskasveja ja , perunaa, juureksia, ruista, puutarhakasveja luomussa laittamaan. Eiköhän siinä se kerroin löydy. Ja tuottamattomuutta nimenomaan ei tueta, vaan tehokasta maailmaa valloittavaa elintarviketeollisuutta. Kannattaa ottaa selvää tuosta tuottamattomuuden tukemisesta, jos kokotila jää kesannolle, onko se enää sitä 500 € ei ole, suojavyöhykkeetkään eivät selitä miljardeja. Koko 200 miljoonan vuotuinen ympäristökorvaus ei selitä vuotuisia miljardeja.

Investointituet ovat asia erikseen, ne ovat mukana tuossa kokonaissummassa. Voidaan aprikoida, mitkä ovat nitä miljoonainvestointeja maatiloilla nykyään.

-SS-

Lainaus käyttäjältä: alpo10 - 02.12.18 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: Petri - 02.12.18 - klo:18:27

Edellisen kanssa valitettavasti samaa mieltä. Tosi en ole ollut viljelijä ennen eu-aikakautta. Nykysysteemin pahin ongelma on tukien ja korvausten pääomittumiseen pellon hintaan, mikä jäykistää kenttää ja toimii tehokkaasti esteenä uusien yrittäjien alalle tulolle. Mutta noin kansantalouden kannalta se aika ennen eu-aikaa oli aika hirveä...

nykysysteemin pahin ongelma ei ole pellon hinta, itse asiassa kansantalouden kannalta, josta olet huolissasi, ei ole mitään merkitystä mitä pelto maksaa. Pellon korkea hinta ja vuokra syö viljelijän tuloa ja päätyy lopulta jo lopettaneille tai vuokraisännille. Tiloille maksettava tuki hyödyttää vääriä henkilöitä, se on totta.

Pahin ongelma on tukijärjestelmän tehottomuus. Karkeat luvut, kahta miljoonaa hehtaaria tuetaan kahdella miljardilla... 1000€/ha olisi tuki, jos se päätyisi kaikki tiloille. Tukitasot täällä on tavanomaisesti noin 500€/ha, mihin menee toinen puoli? Lisäksi pienimmän tuen saa ne hehtaarit, joilla tuotetaan suurinta satoa. Tukitaso pääsääntöisesti nousee, kun kansantalouden kannalta se tärkeä eli sadon tuottaminen vähenee, suurimmat tuet maksetaan niille hehtaareille, joilla ei tuoteta ollenkaan. Tukijärjestelmä ei pakota tuottamaan mitään ja hyvään taloudelliseen tulokseen pääsee maksimoimalla tuet ja karsimalla kaikki menot.

Mun kansantaloudellinen ajattelu ei tunne tulonsiirtoa, jossa rahaa siirretään vastikkettomasti parempaan kohteeseen esimerkiksi kulutuksen lisäämiseksi. Työttömyyskorvauksissa haluttomuutta tehdä työtä nimitetään kannustinloukuksi, meillä maataloudessa vajaatuottoisuus ja tuottamattomuus on synonyymeja tälle. Ensi vuodesta alkaen tulee voimaan täysin yleisen maatalouspolitiikan kanssa ristiriitainen ratkaisu, lopetetaan uusien luomusopimusten tekeminen, miksi? Meillähän on pulaa luomutuotteista?

Tuo 500 € on vain etelän perusviljanviljelijän tuotto. Jos lähdetään nuoren viljelijän eläintilalla valkuaiskasveja ja , perunaa, juureksia, ruista, puutarhakasveja luomussa laittamaan. Eiköhän siinä se kerroin löydy. Ja tuottamattomuutta nimenomaan ei tueta, vaan tehokasta maailmaa valloittavaa elintarviketeollisuutta. Kannattaa ottaa selvää tuosta tuottamattomuuden tukemisesta, jos kokotila jää kesannolle, onko se enää sitä 500 € ei ole, suojavyöhykkeetkään eivät selitä miljardeja. Koko 200 miljoonan vuotuinen ympäristökorvaus ei selitä vuotuisia miljardeja.

Investointituet ovat asia erikseen, ne ovat mukana tuossa kokonaissummassa. Voidaan aprikoida, mitkä ovat nitä miljoonainvestointeja maatiloilla nykyään.

-SS-

Missä kohtaa tossa taataan, että tavaraa tulee markkinoille? Jotkin eläintilan kertoimet ovat niin alhaiset, että ei siinä oikeasti paljon eläimiä tarvitse pitää, että eurot tulevat..