Maata ei valmisteta , maata ei tuu lisää , Mä sijootan maahan
Tuo on perusteltu ajatus, mutta on maaomaisuudessa riskejäkin.
- viljely: miten tuet sattuvat osumaan, voi jäädä pahasti jonkun kartalle piirretyn rajan taakse, ei pääsekään rikastumaan. Tulee huonot säät, katovuosia, halloja ja heinäsirkkoja.
- vuokraaminen: Huomaat, että kaikki isännät 50 km säteellä ovatkin yhdessä päättäneet maksaa vain 70 €/ha, eikä penniäkään enempää. Lisäksi vuokratuotosta maksat heti pääomaveron
- pakkolunastus: Sähköyhtiö vetää puolen tusinaa sähkölinjaa palstasi yli. Maksaa jotakin 1960 - luvun maan hintaa, eikä mitään spekulatiivisia voittoja
- kunnan etuosto-oikeus: Saa tiedon, että myydessäsi kunta tulee käyttämään aluettasi raakamaa- tarpeisiin. Hinnat saatetaan sanella tylystikin, sitten joskus
- nopea rahantarve: kunnon hinnalla harva maa-alue lähtee ihan muutamassa päivässä maksukelpoiseksi rahaksi. Saattaa se yksityislääkärin hengenpelastava hoito viivästyä, kun haet kiinnityksiä ja makselet kiinnitysmaksuja.
- jos yhteiskunta haluaa paikata verotulovajettaan, suunnataan huomio metsä- ja maaomaisuuteen, miksipä näin ? No muu varallisuus melkein menee hiiren klikkauksela muualle, mutta mihinkäs viet peltosi ? Pakkauslaatikoissa konttirahtina Jerseyn saarille ?
- Muita riskejä: Metsäpalo, hyönteistuho metsässä, tulvat ja vedennousu rantapelloilla, hirvet ja öhkömönkiäiset pellolla, koloradonkuoriainen, hukkakaura, peruna-ankerionen, möhöjuuret, vaaralliset kasvintuhoojat. Natura 2000 ja vastaavat suojelualueet.
Että välttämättä ei voi maaomaisuudenkaan päällä rauhaisaa unta nukkua.
-SS-
