Lainaus käyttäjältä: 4viljanpuuro - 02.02.14 - klo:21:38

Sanoin toki etten ole mikään ajatuksen lukia siinä että tarvitaanko nyt apua vai ei.

Tuo on kyllä lähes syntymästä asti ominaispiirre ihmisessä. Joillakin on se kyky, joillakin ei. Omasta jälkikasvusta yhdellä on se kyky: Esimerkiksi kun on jälkikasvua kaverina jossakin ryskähommassa, niin ainoastaan se yksi oma-aloitteisesti seuraa, mitä ollaan tekemässä, ja tuo esim. jonkun apupölkyn ja kangen pyytämättä käteen, kun "isiltä loppuu nostossa voima" ja vaan pää tärisee ja ääntäkään ei juuri muuta tule kuin ähkinää. Noiden toisten kanssa on ihan turha yrittää kähistä apua, katse on muualla ja haaveilut päällänsä, taakka on pudotettava ja annettava mennä menojaan ja hakea sitten itse lisäapuvälineitä. Se passiivisuus kyllä joskus riepoo, ja silloin kun olivat vähän toisella kymmenellä, niin se kyllästynyt silmien muljautus vastauksena kritiikkiin laittoi kyllä sapen kiehumaan.

Tiedänpä kyllä hyvinkin, ketä tulen kysymään jatkajaksi joskus sitten, josko olisi kiinnostusta....

-SS-

Aika tuttua ja oon samaa mieltä, että tuo kyky joko on tai ei ole. Mää oon kyl jo lakannu kysymästä mukuloita kaveriksi, kun tarpeeksi monta kertaa on tullut vastaukseksi "ei ny pysty, sattuu jalkaan/käteen/päähän, täytyy tehdä sitä ja tätä jne." Muuten kyl ollaan päittäin ja nokka pitkällä joka asiassa, joka ei mukuloille kuulu. Ja sitten käydään mummille itkemässä, kun "M ei anna kotona tehdä mitään"

Mutta aloittajalle tsemppiä. Se, että päivätyö on edes tuon verran mukana ja joustaa tarvittaessa, on jo puoli voittoa. Puolison kun saat ymmärtämään tilanteen, niin se on toinen puoli. Vanhapolvi tulee jos tulee ja häpee jos häpee. Kysele tosiaan etukäteen neuvoja muilta, ite tässä on muutkin opetelleet (ja sen kyllä huomaa:))

Lainaus käyttäjältä: 4viljanpuuro - 02.02.14 - klo:21:38

Sanoin toki etten ole mikään ajatuksen lukia siinä että tarvitaanko nyt apua vai ei.

Tuo on kyllä lähes syntymästä asti ominaispiirre ihmisessä. Joillakin on se kyky, joillakin ei. Omasta jälkikasvusta yhdellä on se kyky: Esimerkiksi kun on jälkikasvua kaverina jossakin ryskähommassa, niin ainoastaan se yksi oma-aloitteisesti seuraa, mitä ollaan tekemässä, ja tuo esim. jonkun apupölkyn ja kangen pyytämättä käteen, kun "isiltä loppuu nostossa voima" ja vaan pää tärisee ja ääntäkään ei juuri muuta tule kuin ähkinää. Noiden toisten kanssa on ihan turha yrittää kähistä apua, katse on muualla ja haaveilut päällänsä, taakka on pudotettava ja annettava mennä menojaan ja hakea sitten itse lisäapuvälineitä. Se passiivisuus kyllä joskus riepoo, ja silloin kun olivat vähän toisella kymmenellä, niin se kyllästynyt silmien muljautus vastauksena kritiikkiin laittoi kyllä sapen kiehumaan.

Tiedänpä kyllä hyvinkin, ketä tulen kysymään jatkajaksi joskus sitten, josko olisi kiinnostusta....

-SS-

Nojoo, onhan se noinkin, mutta ehkä pitäisi vaan jotenki enempi osata motivoida niitä näihin hommiin 

ja nykyään on ohjeita ja muuta netti pullolaan, ja lisäksi on neuvontajärjestö joka kyllä rahastaakin mutta kunhan sisälle pääsee niin löytyy ehkä kaveri joka neuvoo ihan oikeastikin.      sitä paitti, jokainen on noussu puuhun tyvestä perse edellä.    kuka paremmin kuka huonommin, mutta kuitenkin.                                 jos tolleen on ihan oikeesti tapahtuna niin, noukka pystyyn ja tuulta päin!   kyllä se elo alkaa aika äkkiä opettaa!

                  tunnen yhen hesalaisen joka kylmää tilaa alko pitään ja nyt mänöö jo hyvin, paitti vairanomaisten kanssa!                             mutta paskat, nehän onkii vain jarruja!

Pitää kääntää valoisatkin puolet esiin.

Kun ei ole vanhempi opastamassa, ei ehkä itse osaa jatkaa niiden ikuisten hölmöjen työtapojen harrastamista.   
 









Voi tehdä aivan uudenlaisia virheitä. ....

Se voisi olla hyvä paikka nopeuttaa rakennemuutosta, eikös? Jos ahneuttaan SPV:N halusi tehdä eikä antanut vanhan polven pistää peltoja vuokralle, niin nyt on se seuraava askel että menee naapuriin tekemään ns. kassakaappiviljelysopimusta. Eli naapuri viljelee (joka puolella on kumminkin laajennushalukkaita) ja aloittaja vaan tekee tukihakemukset ja vähän kierrättää lannoitekuitteja tilansa kautta. Ehkä tekee jonkun pienen peltohomman, esim. äestää jos kerkeää ja kone löytyy. Sovitaan millä summalla aloitaja sitten "ostaa urakointia" naapurilta ja myy viljaa tälle, ja pistetään viiden vuoden päästä alkava vuokrasopimus kassakaappiin odottamaan.

Ja turha moista on hävetä, se on maan tapa.

Entäs sisarusten vastuu. Niille maksettu talot eli saaneet ennakkoperinnön ja tilanpitäjälle jää velat ja työt. Tuossa yksi asuu naapurissa kun sille piti vanhusten vaatimuksesta lohkaista tontti mutta ei koskaan ole apua tarjonnut. Päinvastoin hankaloittanut elämää valituksilla kaavoituksesta ja rakennusluvista. Vanhukset kyllä avustaneet töissä mutta kun alkavat lähennellä sataa niin ei enää ole sieltäkään apua ja jos jotain perintöä olisi tulossa niin saa näköjään odotella....

Entäs sisarusten vastuu. Niille maksettu talot eli saaneet ennakkoperinnön ja tilanpitäjälle jää velat ja työt. Tuossa yksi asuu naapurissa kun sille piti vanhusten vaatimuksesta lohkaista tontti mutta ei koskaan ole apua tarjonnut. Päinvastoin hankaloittanut elämää valituksilla kaavoituksesta ja rakennusluvista. Vanhukset kyllä avustaneet töissä mutta kun alkavat lähennellä sataa niin ei enää ole sieltäkään apua ja jos jotain perintöä olisi tulossa niin saa näköjään odotella....

Mää luulen, että viimeksi tehdyn SPV:n osalta meillä on tämä taistelu vasta edessä. Emäntähän osti tämän ihan rahalla eikä käsittääkseni saanu ihan SPV-hintaankaan, tosin ei markkinahintaakaan joutunu maksamaan. Mutta sisarukset ei oo tietääkseni saaneet vanhemmiltaan MITÄÄN, joten mikäköhän show alkaa sitten kun vanhuksista aika jättää...En tosin tiedä hänen varoistaan, mutta uusi talo ainakaan ei ole hänen.

Perunkirjoituksessa on hyvä olla mukan kauppakirja jossa näkyy et tila on ostettu ja jos sisaruksilla ei ole kauppakirjaa näyttää tontista saatikka talosta niin se menee ennakkoperintönä.
Tilakauppahan  on kauppa eikä ennakkoperintö jos sen hinta on oikea verottajan silmissä.

Ei kellään nyt mitään vastuita ole jos kauppa tai vastaava on osoitettu vain yhdelle. Sikäli aloittajan juttun että jos oikeasti on so*****/ puhuttu että autetaan sitten sukupolvenvaihdon jälkeen niin silloinhan tää maailmanmatkaaja tekee väärin. Kuitenkin jos on hieman korkkiin menevä niin maailman lepposuus on voinut alkaa miellyttää mikä on yllättänyt itse reissaajankin. Toinen mistä ehkä puhutaan aika vähän on että jotkut vanhat ihmiset ovat varsinaisia kettuja ja ajattelevat ainoastaan itseään ja siinä jää lapset ja muut jalkoihin. Ehkä tää auttamislupaus on ollu ainut keino saada joku tilalle jatkamaan ja nyt kun paperit on siirtyneet niin soronoo.

Itse tuntuu tällä hetkellä että jos ja ihan oikeasti kun joku ottaa tän tilan jatkaakseen niin itse koitan olla lupautumatta mihinkään eli uudet tilalliset "lapset" saa hoitaa työhommat ja vanha pappa tekee mitä huvittaa. Ainut on että pyrin selvittämään päämäärän jotta en sodi sitä vastaan. Siksi en haluaisi että tila siirtyy ulkopuoliseksi koska sitten tää harrastelu ei ole mahdollista.

Olet sitten ostanut tilan tekemättä päivääkään maatilan töitä    Ellei tää olis provo, niin onneksi olkoon     Anttiexä jo antoikin sopivat ohjeet ahneuden jatkokertomukseen..

No oma tilanteeni on se että olen ( *ainakin vielä koputtaa puuta) hyvissä hommissa josta saan rahat perheen ylläpitoon. Samoin vaimo. Sitten vielä tammikuussa mukaan tulee sukupolvenvaihdoksella maatila jossa työhullu 56-vuotias isäntä. Pääomatulojakaan ei saa heti kun SP velkaa on liikaa. Vaihtoehtoina on maksaa maatilan tuloista helvetilliset verot tai sitten sijoittaa ne maatalouskalustoon.

Ei sillä että maataloudesta mitään vielä tietäisin, 2014 alkaa oma taisteluni. Joten ymmärtäkää ja antakaa anteeksi. En tiedä mitä olen tekemässä.

Että tämmöinen kaveri. 

Lainaus käyttäjältä: 4viljanpuuro - 01.12.13 - klo:17:32

No oma tilanteeni on se että olen ( *ainakin vielä koputtaa puuta) hyvissä hommissa josta saan rahat perheen ylläpitoon. Samoin vaimo. Sitten vielä tammikuussa mukaan tulee sukupolvenvaihdoksella maatila jossa työhullu 56-vuotias isäntä. Pääomatulojakaan ei saa heti kun SP velkaa on liikaa. Vaihtoehtoina on maksaa maatilan tuloista helvetilliset verot tai sitten sijoittaa ne maatalouskalustoon.

Ei sillä että maataloudesta mitään vielä tietäisin, 2014 alkaa oma taisteluni. Joten ymmärtäkää ja antakaa anteeksi. En tiedä mitä olen tekemässä.

Että tämmöinen kaveri. 

Lycka till!!     

Hyvää, vanha isäntä on tulossa "ennen toukotöitä" kotikonnuilleen ja lupasi näyttää mistä keräillä koneiden osia toukoja vasten. Kuulin toissa viikolla ensimmäistä kertaa että minulle siirtyi kaupan yhteydessä yksi lato jossa en ole koskaan käynyt. Se selittää muutamat ketjusta puuttuvat maatalouskoneet joita olen kotinurkista etsinyt.

Huonoa, vanha isäntä on enemmän innoissaan hauen kevätkalastuksesta kuin peltotöistä. On lähdössä heti mökkeilemään kun jäät lähtee.

Tilitoimistokin sai veroilmoituksen tehtyä. Sellaisen valaistumisen koin että ymmärsin poistojen merkityksen maataloudessa ja katsoin heti että minkä verran poistoja saisin "perittyä". Karu totuus oli se että konepoistoja taisi jäädä jäljelle 5000€ ja niitä on surutta poljettu alas viimeisimmät vuodet. Ehkä veroherrat selvittää sitten sen millä poistoilla aloitan. Isäukko ei tosiaankaan ole mikään älyn jättiläinen joten on jättänyt "paapperi työt kirjureille"

Ainiin. Männä viikolla halusin hetken aikaa vajota häpeästä maanalle. Vanha isäntä ohjeet viljan myyntiin. Lähinnä mistä tilata rekka ja mitä tehdä. Suurin homma on tietysti viljan siirto puusiiloista pyörösiiloon josta rekka täytetään. Lapiointi teko on ihan ok. Ongelma oli kärryn kiinnittämisessä traktoriin. Tappelin varmaan lähemmäs tunnin että saisin koukun laukemaan ja tipahtamaan alas. Ei mitään, nostolaitteet heiluu vain kuin hullun mulkku ylös/alas mutta koukku oli kuin liimattu. Itsellä oli vielä ohjekirja kädessä ja noudatin niitä täsmällisesti. No näköetäisyydellä oli koko ajan 60+ vanhan kaartin maanviljelijä omalla tontillaan. Menin sitten sinne nöyrästi hattu kourassa ja herra nosti katseensa ja sanoi "Noh". Selitin siinä sitten että "jos tuota koukkua katsoisit" johon tämä taisi vastata "njaah, no ainahan sitä katsoa voi". No meni varmaan 10 sekuntia siitä kun herra nousi traktoriin ja koukku irtosi. En voinut olla kuulematta raskasta huokausta ja halusin suorastaan vajota maan alle kun herra lähti kävelemään kotiin päin mitään sanomatta ja päätä pyöritellen.

Niin ja lannoitteetkin tuli hommattua. Maatalouskaupan myyjä hahmotteli viljelysuunnitelman ja tilasi yaraa "sen verran että RIITTÄÄ"

Jos tämä on trollausta / muuta legendaa niin syvä kiitos, aivan mahtavaa settiä   



Jos ei ole, niin maailma on vielä hiukan oudompi paikka kuin luulin sen olevan. Konelato josta nuori-isäntä ei tiennyt, voi hyvää päivää....

Lainaus käyttäjältä: 4viljanpuuro - 02.02.14 - klo:21:38

Sanoin toki etten ole mikään ajatuksen lukia siinä että tarvitaanko nyt apua vai ei.

Tuo on kyllä lähes syntymästä asti ominaispiirre ihmisessä. Joillakin on se kyky, joillakin ei. Omasta jälkikasvusta yhdellä on se kyky: Esimerkiksi kun on jälkikasvua kaverina jossakin ryskähommassa, niin ainoastaan se yksi oma-aloitteisesti seuraa, mitä ollaan tekemässä, ja tuo esim. jonkun apupölkyn ja kangen pyytämättä käteen, kun "isiltä loppuu nostossa voima" ja vaan pää tärisee ja ääntäkään ei juuri muuta tule kuin ähkinää. Noiden toisten kanssa on ihan turha yrittää kähistä apua, katse on muualla ja haaveilut päällänsä, taakka on pudotettava ja annettava mennä menojaan ja hakea sitten itse lisäapuvälineitä. Se passiivisuus kyllä joskus riepoo, ja silloin kun olivat vähän toisella kymmenellä, niin se kyllästynyt silmien muljautus vastauksena kritiikkiin laittoi kyllä sapen kiehumaan.

Tiedänpä kyllä hyvinkin, ketä tulen kysymään jatkajaksi joskus sitten, josko olisi kiinnostusta....

-SS-

Ihan hyvä joo, mutta mitä ihmettä tällä on ketjun aloittajan tilanteen kanssa tekemistä? Jos on suusanallisesti so***** ja annettu ymmärtää, että luopuja jeesaa alkuun, niin olisko tällaiset tyhjät lupaukset kannattanut jättää tekemättä, jos tarkoitus oli ihan alun alkaenkin toinen? Mun mielestä joku muksujen haluttomuus osallistua vanhempiensa valitsemaan elämäntyyliin on ihan toisen (pienemmän) luokan vahinko, kuin tällainen vedättäminen. Mikäli nyt aloittaja siis on ihan tosissaan.... Kyllähän siinä kiertokokeiden yms. kanssa varmaan funtsimista on, kun palkkatöissäkin tarvis käydä... Mutta tosiaan, apua täytyy osata pyytää.

Ei tämä nyt niin ainutlaatuinen tyhjälupaus ole. Meille lupasi melkein käsi raamatulla exäkin olla pojalle apuna ja tukena, kunhan tilan ostaa ja auttaa isänsä velkakierteestä ulos ja elukoista eroon.  Kyllä juoksi pankilla, että lainat sai poika. Soitteli proagrian likivin laskijalle päivittäin, että tuli sellainen, että varmasti näyttää katetta olevan ja lainoihin vastinetta.
Mutta kun sen arki tuli esiin sieltä nurkan takaa ja tilin kate läheni nollaa, niin samassa suhteessa loppui into. Muutti olohuoneen sohvalle painoksi ja siinä makasi, hädin tuskin ruoka-aikana sai itsensä ylös ja tuhisemaan ruokapöytään. Loppujen lopuksi tuli se ero ja lusikoitten jako.
Nyt mennään näillä ja tueksi ostettiin uusi rautakanki, ajaa asiansa ja toivottavasti ei joudu hukkaan.
Toivottavasti aloittajakin saisi jostain sellaisen mentorin, joka auttaisi käytännön asioissa ja ensi kerralla se kärryn koukutuskin menisi helpommin.
Kissan ketkun osallistuminen aiheuttaa hilpeitä viestejä.