Aika jännästi oli vastakkain brasilian tuonti ja kotimainen broileri. Jos kotimainen lypsylehmä olisi sen punaisen lihan lähde niin eikös se olisi vähän eri se ympäristön kuormitus?
Ja kala loppuu. Kasvatettu kala ei ole siihen ratkaisu niin kauan kuin se syö lähinnä kalastettua kalaa. On toki makean veden kantoja jotka eivät ole vaarassa, ja joitakin merikalojakin joita voi silloin tällöin syödä. Mutta ei se kalan syönti yleensä mikään ympäristöteko ole.
Joo, meret tyhjenevät, järvissä pitää varjella norppaa ja virvelillä leikkijöitä. Kalakasvattamot pistekuormittavat pohjat täyteen fosforia ja tosiaan rehu on peräisin mereltä.
Mahtaako olla onnettomia kaloja nämä kellarissa kasvatettavat?
http://www.sybimar.fi/tuotealueet/kokonaisratkaisut/suljetun_kierron_konseptiApilan valkuainen pitäisi saada tehokkaampien eläinten kuin lihanautojen käyttöön, sokerit ja tärkkelykset vaikka etanoliksi ja ligniini polttoon. Luomueläimille ei saa antaa keinotekoisia aminohappoja, lasketaankohan apilasta uutettava valkuainen sellaiseksi?
Ja jos joku haikailee, että "ennen syötiin lihaa, ei ollut mitään kasvisruokahömpötyksiä", niin tilastot kertovat ihan jotain muuta. Ja useimmiten siinä entisaikojen lihakeitossakin oli lihaa vain nimeksi; keittoluiden joukossa oli perunaa ja muita juureksia, ruisleipää kaverina.
Jouluna oli lihaa pöydässä, maidondaanti sitten ehtyikin niihin aikoihin. Turun sanomissa oli tänään kolumni talvipiimästä. Kun lehmät olivat ummessa talvella, tehtiin talvipiimää eli varikoa eli varijuurta eli penkkivelliä eli muikuria eli mustanlehmänmaitoa eli pellonpiimää eli syötäväätaikinaa. Ruis-ja mallasjauhoista se imeltyi, hapantui ja kävi vellin vahvuiseksi sakeaksi kaljaksi.