Tässäpä teille esimerkki, miten saa pienenkin sonnitilan kannattamaan. Isännällä on noin 50 sonnia kasvamassa, peltoakin jonkin verran, urakoi uudehkoilla koneilla lypsykarjatiloille ja lomittaa kyseisille tiloille kunnan vakinaisenalomittajana. Tuli meille viime kesänä lomittamaan sai palkan 8 tunnilta, todellisuudessa oli tilalla 6, ja urakoi väliajat koko ajan. Ostaa sonnit suoraan tilalta terninä ilman punnitusta, ottaa vain parhaat päältä ja pienimmistä ei maksa.
Tällä touhulla pärjää. 
Valitettavasti allekirjoittaneella oli huono päivä, ja tulin siihen tulokseen, että jos ei kerkiä töitä tehdä navetassa ei tarvi tulla lainkaan. 
Toi on ikävää mutta totta. Itseläkin kokemusta tuosta että käydään lomittamassa maitotilalla. tehdään 4 tunnissa kaikki tilan työt ja lähdetään urakoimaan omilla koneilla. Suututaan oikein jos ehdotetaan lisä töitä tai sitten hävitään ettei kukaan ehdi lisä hommia kertoa.
Näin se vaan menee. Kaverilla oli 42 lypsylehmää, laittoi lehmät kaupunkiin ja alkoi yrittäjälomittajaksi.
Tykkää kovasti työstä, jossa on vaihtelevuutta verrattuna paskankirnuumiseen kotona vuosikymmenestä toiseen.
Lisäksi vastuu töistä jakaantuu tapauksesta riippuen useammalle henkilölle.
Jos haluaa, niin voi pitää välillä muutaman ihanoikean lomapäivän, kunhan vaan ilmoittaa lomatoimistoon
toiveesta...
Ja paras kaikesta: Kertoo ettei hänelle koskaan ole tullut näin paljon rahaa aikaisemmin.
Kertokaas nyt onko vika lomitusjärjestelmässä, tuotteen hinnassa, vai käsistä karanneista kustannuksista
C-alueen maksukyvyn mukaan ?
