Joskus mietin sorvin hankintaa ja asiasta keskustelin paikallisessa konepajassa töissä olevan kaverin kanssa, sanoin sorveja saavan halvalla. Kaveri totesi siihen, mitä teet sellaisella paskalla millä sorvaat työntövarren tappeja, joita saa paikallisesta IKH liikkeestä muutamalla eurolla? Sorviin riittävän terävarustuksen hommaaminen maksaa "jonkun verran" Kannattaa olla edes jonkinmoisissa väleissä sorvariin, tulee varmasti halvemmaksi. Olishan se kiva ei siitä mihinkään pääse.

Mulla on pikkuinen sorvi ja pykälää reilumpi porajyrsinkone - satuin löytämään edullisesti. Sorvi on työstömitoiltaan pieni mutta vankka rakenteeltaan. Ei noita voi perustella tuottavaksi investoinniksi, tuottaa lähinnä mielihyvää :-)
Lähistöllä on monta parempaa pajaa ja työstökonetta, ja ennen kaikkea osaavampia tekijöitä. Mutta kiva se on kun tarvitsee jotain pientä työkalua tai viritystä, ei tarvitse lähteä minnekään kauemmaksi. Ja harrasteena tulee sitten fiksailtua kaikenlaista, alkaen vaimon keittiöyleiskoneesta. Taitohan kasvaa vain ongelmia ratkomalla. Teränpitimet ovat tosiaan arvokkaita, samoin pikavaihtokiinnittimet, jotka ovat puolipakollisia jotain yksittäistä palikkaa nysvätessä.
Seuraava oppimiskohde on kunnollisten kierteiden teko.

Huonompiakin (ja jopa kalliimpia) harrasteita tiedän harrastettavan. Taitaa joillakin mennä vuodessa jo ravintolareissuihin noiden koneiden hinta :-(

Se on mulle terapeuttista katsella kuinka iso pora menee rautaan kun vehkeet ovat oikeat. Ainakin kun on ensin vuositolkulla nylkyttänyt jollain Taiwanin rimpulalla jossa kaikki osat antavat periksi jo suunnitteluvaiheessa.

Lainaus käyttäjältä: Paalari - 06.12.13 - klo:18:37

Osa nykykansalaisista on kyllä senverran kädettömiä, ettei niiltä oikein käy muu kuin älykännykän räpläys.
Jos se työntövarren tappi katkee, niin ensimmäiseksi soitetaan huoltomiehelle, jotta koska kerkeet käymään.

Eilen aamulla kourakuomaajan kouran pajoitus, meni tappi poikki ja väänsi melkoisen solmuun kouraa. Rälläkällä rikki menneet saumat kunnolla auki, lekaa, uusi tappi rautahyllystä, saumat kiinni ja vahvike tapin taakse ettei notku. Tuo Hakin vanha "Kanadan" mallin koura melkoisen herkkä hajoamaan kun leveä rakenne ja raudassa säästetty

Sillä tää tarina, että ehdin jo soittamaan pajalle että tarttee soppelin tapin mutta löytyikin omasta hyllystä. Kustannus 0 juuroa, tai romuraudan kilohinta 460mm pitkälle ja 35mm vahvalle tapille

Korjaustyönä helppo, tunteroinen kaikkineen mutta onhan se erimukavaa tehdä itse kun voi. Tuon korjauttaminen olisi maksanut vähintään työssä käytetyn rälläkän verran

Joo, pikkasen isompaa tappia ja puslaa toi meiänkin lousku hakki tarttis. Noi sorvipöllit tuntuu rasittavan sitä liikaa. Kaikki nää kun teettäis, niin melkein sais sillä hinnalla mitä vaan.

Täälläkin tehtiin hakki 29 kouraremonttia ja manattiin kun ei ole sitä prässiä jossa olisi oikonut vääntyneitä korvakkeita että saisi uuden tapin paikalleen. Vanha ajan konsteihin oli tyytyminen alasimen päälle ja lekaa. Tuo kourantappi on kyllä katkennut jo erään kerran pitäis varmaan laittaa uusi koura. Mikähän koura olisi hyvä tuollaiseen kuormaimeen? Huono vaan kun kaikki sorakahmarit ja kivenkeräys varusteet menee uusiksi kun eivät sitten sovellu siihen uuteen kouraan.

Järeemmät puslat ja tapit pitäis olla. Pari kertaa on noi korvat joutunu vääntää kohalleen kaasulla ja lekalla. Joka kerta on tullut mieleen, että nyt pitäis viimeinkin tehdä uudet järeemmät vehkeet. Vielä se pelaa, eli ei oo vieläkään tullu tehtyä. Sylinteriinkin täytyis laittaa isommat korvat ja laakerit.

Tuossa heräsi mieleen tärkeä huomio, kun kirjoitellaan ettei nuoria kiinnosta liata sormia. Itse olen ottanut kuulosuojainten kanssa pojat mukaan heti kun tutista ovat eroon päässeet. Joskus on sormet palaneet kuumista palasista. Etenkin puusta on helppo 3 -4 vuotiaan jo tehdä muotoja. Lopputulema on että oli tuleva ammatti mikä hyvänsä halu tehdä omin käsin on kaikkein tärkeintä sillä
pärjää aina.

Jos jälkikasvun laittaa rakkorin penkille vasta 15-vuotiaana, eli laillisesti, voi arvata kuinka kauan se siellä viihtyy. Ei sitä nyt tietenkään uhmaiässä vielä tarvii juurikkaita haraamaan laittaa, vaan ottaa se kyytiin jos halua on.

kaikemmoista pajahommaa tulee tehtyä metallihommista remonttiin ja osien, koneitten valmistukseen.. peruskoneet löytyy sorvi prässi porakones hitsit yms ja nyt yhteistyökumppanin kautta saan levyhommaaki tehtyä laajemmin ympäri vuorokauden palvelulla ja sielä lisäksi jyrsin ja isompi porakones ja prässi..

nimenomaan terihin ja työkaluihin menee se koneen hinta toisen kerran eikä taharo piisatakkaa jos meinaa että vähä kaikkia on.. ja sitä rautaa pitää olla varastos jos meinaa että keskellä yötä korjates saarahan kones aamuksi ajohon..

työstökoneis massa on plussaa..

Aika paljon tulee pajalla viihdyttyä. Oman tilan koneet kun pitää jonkinlaisessa kunnossa ja satunnaisia työsuorituksia myös ulkopuolisille. Pääasiassa tulee kuitenkin tehtyä uusia koneita myyntiin.
Pajalla perusvarustus. Koneistukset teetetään muualla ja samoin levyleikkaukset/jälkikäsittelyt jos on kyse useamman kappaleen satsista.
Sorvia, jyrsintä toki kiinnostaisi hankkia itelle, mutta se tilanpuute vissiin tämän hetken syy 

Muistuu nekin ajat mieleen mukulana kun hitsaamalla opeteltiin hitsaamaan   
Isäukko oli ostanut kempin ison muuntajan, mutta ei kuitenkaan taitoa tehdä sillä mitään..
Näytti mulle koneen ja mistä lähtee käyntiin. Siinähän tuli ajankuluna sulateltua paketti jos toinenkin sädetikkuja.

Kannattavuus ja kannattavuus... Joskus tulee mieleen sellainen raudankappale, missä olisi reikä oikeassa paikassa ja toinen kappalee siihen hitsattuna. Voisi helpottaa elämää jossain projektissa. Ilman omaa pajaa jää tekemättä.

Se, mikä itseltäkin (vielä) puuttuu, on paikka, mihin saisi työnnettyä jonkun vanhan työkoneen talviaikana kunnollista perushuoltoa varten. Kesällä ei yksinkertaisesti ehdi, talvella taas Pohjolan talli ei houkuttele. Prässeihin ja sorveihin ei oma ammattitaito riitä, mutta tila, jossa ottaa osa esille, putsata ja vielä sitten ammattilaiselle tai tilata uusi.

Aika iso osa projektin työtunneista kuluu siihen, että osa on valmiina ammattilaiselle vietäväksi, jotta ammattimiehen ammattitaitoa ei tarvitse käyttää liuotinpesuihin ja sellaisiin. + sekin, että kun on koneen itse avannut, niin sesongin aikaisiin sivuääniin ja käyttöongelmiin osaa reagoida ajoissa ja tarvittaessa korjatakin jotain.

Eli: kyllä pieni paja on rakennusprojektien listalla täälläkin.

Petri

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 06.12.13 - klo:17:33

Jos kaiken laskee rahassa, niin mikään ei kannata. Kannattaa ruveta ryyppäämään.

Ite tiputettua vai tuotua?

Ee kannata ite tiputtaa!! Virosta saa niin halavala!!

Pakkohan se on olla täysvarusteltu paja!!
Ei ainakaan meikäläinen ole montaakaan konetta valmiina saanut, lähes jokaiseen on "tarvinnut" tehdä eräskin oleellinen muutos, ennenkuin se on töihin voitu viedä..... 
On myös tehty metallivalmistusta ulkopuolisille, esim. vaihtolavoja, metallikeräysastioita ym. Ja siksi näitä, koska se virolainen lava on liian halpa= liian rimpula.
Itselle on tahty kaikenlaista kärryä ja työlaitetta, muutoksia vaikka mihin, kalusteita navettaan, rakenteita rakennuksiin, taiteovia, ja naapurille sampoa uudestaan.
Paja on hyvä paikka silloin, kun pirtissä on viileä tunnelma, riittävän pitkään kun suunnittelee jotakin konetta, on tupaan palatessa suloinen hiljaisuus!

Ja mitä niihin sorveihin tule: ei ole pakko ostaa sitä ensimmäistä, väljää ja ilman teriä. Itse ostin riihimäen lasitehtaan muotti(kopio)sorvin, ei ole paljoa sorvattu, sekin grafiittia, ja mukana tuli toista tuhatta terää ja kymmeniä pidikkeitä.....

Paras harrastus tämä pajoittaminen, saa toteuttaa itseään ja aika kuluu. Ei se kallista, ole eikä se rautakaan maksa uutena kymmenystäkään sitä mitä valmiissa tuotteessa!

Tuollainen paja olisi viisasta toteuttaa yhteisprojektina... vaikka 10 osakasta ja 200 000 budjetti. Tekisi sitten sellaisen pajan, jossa työkoneet eivät olisi huutokaupat.comista tai jostain Kiinasta..

Olisi kaikki nosturit yms. ja sitten tilaa jokaisen osakkaan "ikuisuusprojekteille". Tuurilla myös kylän nuoriso innostuisi... ehkä laadukas paja toimisi myös sytykkeenä oikeaan yrittämiseen ko. alalle.

Joku Ry tai Osk. voisi toimia jopa niin yhteisöllisesti että projektiin saisi yhteiskunnan tukea 

Nyt tuollaiset isäntälinjan 40 k€:n pajat tuottavat vuodessa "muutaman tonnin" ja kirjanpidoissa ne näkyvät lähinnä "maatalouden kannattavuutta alentavina kuluerinä"  Ei sen puoleen... itse tekisi mieli laittaa kaikki omaisuus kiinni metalliverstaaseen, voisin jumittaa itseni tuollaiseen ympäristöön loppuiäkseni 

Oma paja on liian pieni.Varusteita on riittävästi.Ajasta ja mielenkiinnosta pulaa.
Joskus aikoinaan tuli kaikenlaista väsättyä,nykyään vain pakolliset

Oma paja on liian pieni.Varusteita on riittävästi.Ajasta ja mielenkiinnosta pulaa.
Joskus aikoinaan tuli kaikenlaista väsättyä,nykyään vain pakolliset

Mulla on taas niin vähän virtaa verkossa et joudun tyytymään papuhitsiin. Jos yhtä rytkyä kolvaa, sammuu naapurin partakone ja poltin.

aikanaan olin töis yhdes konepajas, aatonaattona oltiin töis ja cnc laulo, naapuri tuli sanohon että voisittako jo rauhoottaa kun ei saa kinkkua paistettua kun aina ku sorvi kiihdytti niin valokki sammu uunista ja kun himmas niin valot kirkastu vähä ylittekki, meinas jotta hajuaa pian jotaki, tais olla kaikilla kaikki valot ja uunit päällä naapurustos