Silloin sorkanleikkausryhmä oli ollut pitkällä rundilla.
Aamunkoitteessa saavuttiin kotikaupunkiin
Siellä leikkuuporukan johtaja komensi heti:
"Kaikki miehet baariin"
Kun saavuttiin baariin, myyjätär sanoi:
"Perskeles jätkät, paperit esiin"
Ja kaikki ne joilla oli ne, koiversivat ne esiin
Mutta yhrellä ei ollutkaan kuin palanen lamellilaikkaa.
Sillä hän pyyhkäisi myyjätärtä persauksille, näin sanoen:
"Pirä paperis"
Myyjätär pirautti paikalle konstaapeli Korhosen
Joka taas saapui paikalle, näin sanoen:
"Perustelkaa tekonne, tai rankaisen teitä ankarammin kuin ketään koskaan"
"Herra konstaapeli, olen tässä leikannut melekeen koko vuoden
Eikä minulla ole todellakaan muuta kuin tämä lamellilaikan pala.
Mutta katsokaapa, on siinä kolme kulmaa
Siis vain yksi vähemmän, kuin on värivalokuvassani sairausvakuutuskortissani
Kun katson sen toista puolta, on siinä kirjaimia ja numeroita
Aivan kuten on IKH:n postimyyntiluettelossakin.
Kun käännän esiin toisen puolen, on siinä hiekkaa
Aivan kuten on pappatunturin polttoainejärjestelmän sakkakupissa, tuhannen kilometrin huollon yhteydessä
Herra konstaapeli, tämä lamellilaikan pala on minulle sairausvakuutuskortti, Isojoen konehallin postimyyntiluettelo ja pappatunturin huolto-ohjekirja"
Eikä tämä tarina ole palturia.
Joskus sitä oikein ihmettelee, kuinka paljon kirjatietoa sitä ihmiseen sopiikaan. En puhu nyt siis itsestäni.
