päätä seinään riittävän monesti,niin lopulta menee oppi kantapäään kautta sisään

Itselläni on oikeastaan varsin selvät suunnat, ajattelin vain huvikseni avata keskustelua. Ainoa mitä minun pitää paikkailla jossain vaiheessa on talousosaaminen. Etu opinnoista on varmasti  katsantokannan avautuminen; turha jämähtää 90-luvulle kun eletään tätä päivää. Ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja elettävä tilanteen ehdoilla.  Yliopistokoulutus ampuu aika ohi perusasioista, mutta agrologeilla on monipuolinen ja pätevä koulutus. Niistä opinnoista on oikeasti hyötyä yrittäjyydessä.
 
Koulutuksen arvostus ja korostaminen on tietysti nykyään turhan korkealle rankattua, mutta siitä on tiettyjä etuja. Se että pääsee näkemään jotain muuta, kuin kotona on isäpapalta aivopesussa saanut antaa lähtökohtaisesti itselle ohjakset. Tieto lisääntyy ja muuttuu kokoajan, opiskelun myötä saa jonnillaiset perusedellytykset ja verkostot pitää itsensä ajantasalla. En muusta sinänsä tiedä, mutta byrokratian koukeroista ja talousosaamisessa olisi pysyttävä kärryllä.

Ymmärrettävää tietysti, että riippuu tilan tarpeista ja omistajien katsantokannasta, millaista tietoa tarvitaan "yrityksen" pyörittämisessä. Ensimäinen jako jo siinä ajatteleeko harjoittamansa maatalouden yritystoiminnaksi vai elämäntavaksi. Toinen tulee vastaan sitten, kun pohditaan tavoitteita; onko tarkoitus kehittää tilaa elinvoimaiseksi ja jättää tila entistä "kilpailukykyisempänä" jälkipolville, vai onko tarkoitus turvata oma jokapäiväinen toimeentulo ilman isompaa panostusta tulevaisuuteen (käyttää koni loppuun). Kolmantena tulevat sellaiset kuin tilan koko, työvoima, tuotantosuunta ym. jotka määrittävät tiedon ja osaamisen tarpeellisuuden.

Missäs Aimo Melan kommentit tähän ketjuun?


- Pari lyhyttäkin koulutusta on usein parempi kuin yksi pitkä.

http://yle.fi/uutiset/ammattia_vaihdetaan_verkkaiseen_tahtiin/6906451

Itselläni on oikeastaan varsin selvät suunnat, ajattelin vain huvikseni avata keskustelua. Ainoa mitä minun pitää paikkailla jossain vaiheessa on talousosaaminen. Etu opinnoista on varmasti  katsantokannan avautuminen; turha jämähtää 90-luvulle kun eletään tätä päivää. Ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja elettävä tilanteen ehdoilla.  Yliopistokoulutus ampuu aika ohi perusasioista, mutta agrologeilla on monipuolinen ja pätevä koulutus. Niistä opinnoista on oikeasti hyötyä yrittäjyydessä.
 
Koulutuksen arvostus ja korostaminen on tietysti nykyään turhan korkealle rankattua, mutta siitä on tiettyjä etuja. Se että pääsee näkemään jotain muuta, kuin kotona on isäpapalta aivopesussa saanut antaa lähtökohtaisesti itselle ohjakset. Tieto lisääntyy ja muuttuu kokoajan, opiskelun myötä saa jonnillaiset perusedellytykset ja verkostot pitää itsensä ajantasalla. En muusta sinänsä tiedä, mutta byrokratian koukeroista ja talousosaamisessa olisi pysyttävä kärryllä.

Ymmärrettävää tietysti, että riippuu tilan tarpeista ja omistajien katsantokannasta, millaista tietoa tarvitaan "yrityksen" pyörittämisessä. Ensimäinen jako jo siinä ajatteleeko harjoittamansa maatalouden yritystoiminnaksi vai elämäntavaksi. Toinen tulee vastaan sitten, kun pohditaan tavoitteita; onko tarkoitus kehittää tilaa elinvoimaiseksi ja jättää tila entistä "kilpailukykyisempänä" jälkipolville, vai onko tarkoitus turvata oma jokapäiväinen toimeentulo ilman isompaa panostusta tulevaisuuteen (käyttää koni loppuun). Kolmantena tulevat sellaiset kuin tilan koko, työvoima, tuotantosuunta ym. jotka määrittävät tiedon ja osaamisen tarpeellisuuden.

Kaikkeen kannattaa varautua ,myös siihen että elämäntapa voi jäädä "luuna käteen "ainoaksi mahdollisuudeksi . Jossain vaiheessa sitä saattaa huomata että lapset ovat menneet maailmalle eivätkä tule takaisin . Oletko valmis siihen jos oma lapsesi sanoo  ettei minun vuoksi ainakaan tarvi kehittää ja panostaa tilaan .Se että tilanne on mennyt tähän voi johtua omasta asenteesta esim. ammatin väheksyminen voi olla yksi syynä tähän tai jälkikasvun sukupuolikin  . Toisaalta looginen tapa ajatella  voi johtaa siihen että kova realismi  voittaa yltiöpäisen maauskon . . Jos itse ei ole käynyt kouluja ei ole ainakaan järkevää ryhtyä estämään jälkikasvun kouluttautumista ,on turha jatkaa tietyllä tapaa kapea-alaisen näkemyksen ympyrää . Maailma ei todellakaan ole sama kuin se 70-80 luvun maailma .

Itselläni on oikeastaan varsin selvät suunnat, ajattelin vain huvikseni avata keskustelua. Ainoa mitä minun pitää paikkailla jossain vaiheessa on talousosaaminen. Etu opinnoista on varmasti  katsantokannan avautuminen; turha jämähtää 90-luvulle kun eletään tätä päivää. Ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja elettävä tilanteen ehdoilla.  Yliopistokoulutus ampuu aika ohi perusasioista, mutta agrologeilla on monipuolinen ja pätevä koulutus. Niistä opinnoista on oikeasti hyötyä yrittäjyydessä.
 
Koulutuksen arvostus ja korostaminen on tietysti nykyään turhan korkealle rankattua, mutta siitä on tiettyjä etuja. Se että pääsee näkemään jotain muuta, kuin kotona on isäpapalta aivopesussa saanut antaa lähtökohtaisesti itselle ohjakset. Tieto lisääntyy ja muuttuu kokoajan, opiskelun myötä saa jonnillaiset perusedellytykset ja verkostot pitää itsensä ajantasalla. En muusta sinänsä tiedä, mutta byrokratian koukeroista ja talousosaamisessa olisi pysyttävä kärryllä.

Ymmärrettävää tietysti, että riippuu tilan tarpeista ja omistajien katsantokannasta, millaista tietoa tarvitaan "yrityksen" pyörittämisessä. Ensimäinen jako jo siinä ajatteleeko harjoittamansa maatalouden yritystoiminnaksi vai elämäntavaksi. Toinen tulee vastaan sitten, kun pohditaan tavoitteita; onko tarkoitus kehittää tilaa elinvoimaiseksi ja jättää tila entistä "kilpailukykyisempänä" jälkipolville, vai onko tarkoitus turvata oma jokapäiväinen toimeentulo ilman isompaa panostusta tulevaisuuteen (käyttää koni loppuun). Kolmantena tulevat sellaiset kuin tilan koko, työvoima, tuotantosuunta ym. jotka määrittävät tiedon ja osaamisen tarpeellisuuden.

Ei yritystoiminta mitään vaikeeta oo, sitä on turha mystifoida, se on enempi ajattelumalli kuin varsinaista tähtitiedettä 
Koulutuksesta ei varmasti ole haittaa, mutta liika koulutus voi johtaa siihen, että huomaa pärjäävänsä ihan hyvin, vaikkei ihan kaikessa olisikaan niin täysillä mukana 
Ekonomeista tulee paljon harvemmin yrittäjiä, kuin joistakin kauppa-opiston merkonoomeista, itseasiassa en edes tiedä vieläkö niitä koulutetaan 
Minun nuoruudessa niitä oli kiinalaisten jälkeen eniten maailmassa 

Elämiseen tarvitaan rahaa vain tietty minimisumma. Kovasti opiskelleilla tämä tuntuu olevan tiedossa ja yrittämiskuviot ovat sitä konin loppuun ajamista.
Kouluttautumista tarvitaan. Sen voi tehdä itse tai hankkiutua johonkin saamaan opetusta muutamaksi vuodeksi. Itse olen huomannut, että on erityisen hyödyllistä päästä töihin tilalle, jossa on aikaansaamisen meininki. Kouluissa opetetaan työntekoa hyvin vähän. Joillakin on se onni, että ovat syntyneet perheeseen, jossa vanhemmilla on sekä hinku että taito pyörittää maatilaa. Jos lapsi joutuu tällaisella tilalla pakkotöihin, yksikään koulu ei voi opettaa paremmin. Tuohon omaa innostusta ja maatalouden peruskoulutus mahdollisesti muun ammatin päälle/alle - johan tulee jälkeä. Korkeakoulutus ei ole tilan pyörittämistä varten.

Lainaus käyttäjältä: akateeminen karjakko - 30.10.13 - klo:14:56

Itselläni on oikeastaan varsin selvät suunnat, ajattelin vain huvikseni avata keskustelua. Ainoa mitä minun pitää paikkailla jossain vaiheessa on talousosaaminen. Etu opinnoista on varmasti  katsantokannan avautuminen; turha jämähtää 90-luvulle kun eletään tätä päivää. Ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja elettävä tilanteen ehdoilla.  Yliopistokoulutus ampuu aika ohi perusasioista, mutta agrologeilla on monipuolinen ja pätevä koulutus. Niistä opinnoista on oikeasti hyötyä yrittäjyydessä.
 
Koulutuksen arvostus ja korostaminen on tietysti nykyään turhan korkealle rankattua, mutta siitä on tiettyjä etuja. Se että pääsee näkemään jotain muuta, kuin kotona on isäpapalta aivopesussa saanut antaa lähtökohtaisesti itselle ohjakset. Tieto lisääntyy ja muuttuu kokoajan, opiskelun myötä saa jonnillaiset perusedellytykset ja verkostot pitää itsensä ajantasalla. En muusta sinänsä tiedä, mutta byrokratian koukeroista ja talousosaamisessa olisi pysyttävä kärryllä.

Ymmärrettävää tietysti, että riippuu tilan tarpeista ja omistajien katsantokannasta, millaista tietoa tarvitaan "yrityksen" pyörittämisessä. Ensimäinen jako jo siinä ajatteleeko harjoittamansa maatalouden yritystoiminnaksi vai elämäntavaksi. Toinen tulee vastaan sitten, kun pohditaan tavoitteita; onko tarkoitus kehittää tilaa elinvoimaiseksi ja jättää tila entistä "kilpailukykyisempänä" jälkipolville, vai onko tarkoitus turvata oma jokapäiväinen toimeentulo ilman isompaa panostusta tulevaisuuteen (käyttää koni loppuun). Kolmantena tulevat sellaiset kuin tilan koko, työvoima, tuotantosuunta ym. jotka määrittävät tiedon ja osaamisen tarpeellisuuden.

Ei yritystoiminta mitään vaikeeta oo, sitä on turha mystifoida, se on enempi ajattelumalli kuin varsinaista tähtitiedettä 
Koulutuksesta ei varmasti ole haittaa, mutta liika koulutus voi johtaa siihen, että huomaa pärjäävänsä ihan hyvin, vaikkei ihan kaikessa olisikaan niin täysillä mukana 
Ekonomeista tulee paljon harvemmin yrittäjiä, kuin joistakin kauppa-opiston merkonoomeista, itseasiassa en edes tiedä vieläkö niitä koulutetaan 
Minun nuoruudessa niitä oli kiinalaisten jälkeen eniten maailmassa 

Olet todella viisaita sanoja ladellut .

Insinööri , joka osaa hommansa osaa myydä yllättävän hyvin . Tuotteen tuntemus lisää potenttiaalia .

Useasti Kauppatieteenmaisteri osaavat kyllä myydä mutta tuotteen esittely jää toiselle sijalle .

Muutamista oppineista tulee pilkunnussijoita joista ei ole kauppa-alalla mihinkään .

Elämiseen tarvitaan rahaa vain tietty minimisumma. Kovasti opiskelleilla tämä tuntuu olevan tiedossa ja yrittämiskuviot ovat sitä konin loppuun ajamista.
Kouluttautumista tarvitaan. Sen voi tehdä itse tai hankkiutua johonkin saamaan opetusta muutamaksi vuodeksi. Itse olen huomannut, että on erityisen hyödyllistä päästä töihin tilalle, jossa on aikaansaamisen meininki. Kouluissa opetetaan työntekoa hyvin vähän. Joillakin on se onni, että ovat syntyneet perheeseen, jossa vanhemmilla on sekä hinku että taito pyörittää maatilaa. Jos lapsi joutuu tällaisella tilalla pakkotöihin, yksikään koulu ei voi opettaa paremmin. Tuohon omaa innostusta ja maatalouden peruskoulutus mahdollisesti muun ammatin päälle/alle - johan tulee jälkeä. Korkeakoulutus ei ole tilan pyörittämistä varten.

Tuosta olen kyllä vahvasti eri mieltä. Ei sitä nyt välttämättä tarvita, mutta ei siitä keskimäärin haittaakaan ole

Itsellä suurin syy hakeutua korkeakouluun agrologioppien lisäksi oli halu nähdä elämää muuallakin kuin kotikaupungissa. Ja vaikka tiedossa oli, että paskahäntien kanssa pelataan jatkossa, niin eihän sitä jatkosta koskaan tiedä. Jos jostain syystä lehmien pito ei kiinnosta kymmenen vuoden päästä, niin ylitarkastajien paikkoja on jatkuvasti auki

Ei se koulutus sinälään ketään autuaaksi tee, samanlaista väittelyä traktorien paremmuudesta tuntuu olevan perustutkintolaisten, ammattikorkeakoululaisten kuin maat. metsät. yo:n välillä. Mikä voi olla joko helpotus tai masennus katsantokannasta riippuen.