Taisi olla asenneongelma, Ranskan johtajat vei maan sotaan, mitä kansa ei halunnut käydä 
Tuo päti paremminkin Italiaan. Ranskalaiden halukkuudessa sotia ei ole useinkaan ollut ongelmaa. Sapelia on kalisteltu ja omia ja vihollisen ruumiita tehty Algeriassa, Irakissa, Vietnamissa, Egyptissä, Zairessa, Norsunluurannikolla, Ruandassa, Libyassa, Malissa... nämä siis WW1:n ja WW2:n jälkeen. Sotilailla oli sodan alkuvaiheessa hyvä moraali ja kotirintamalla samoin asenne kohdallaan. Sitten, kun pääkaupunki oli vallattu, hymyt kyllä hyytyivät.
Folklandin sodassakin ranskalaiset hurrasivat baareissa ja juhlivat kaduilla, kun uutistenlukija kertoi argentiinalaisten ampuneen ranskalaisvalmisteisista Super Etendard hävittäjistä, ranskalaisilla Exoset-ohjuksilla brittien laivoja upoksiin.
Periaatteessa ehkä noin, mutta ranskikset muisti vähän liian hyvin ensimmäisen maailmansodan, eikä sellaista vihaa saksalaisia vastaan ollut, kuin oli esim. Briteillä, tästä ensimmäisen maailmansodan lopusta ei paljon kirjoitella, koska se ei mennyt ihan niin hyvin kuin länsimaat antaa ymmärtää, sotilaat oli tosi *****untuneita siihen asemasotaan ja jatkuvaan jauhamiseen mitä senaikainen sodankäynti oli, itseasiassa sota oli pakko lopettaa koska upseereilla oli suuria vaikeuksia pitää rintamilla kuria yllä, ehkä sama asenne muistettiin toisen alussa liiankin hyvin 
sotamiehet olivat vain sotamiehiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulun_aselepo
Näitä kyllästymisiä oli aika paljonkin, siinä sodassa

Hyvää yötä, sano mummo kun silmä puhkes