Arvoisat palstanlukijat
tarvitsisikohan kukaan maatalon töihin alaa vaihtavaa ja alkujaan maatalosta kotoisin olevaa naisihmistä. Olen aloittelemassa agrologin opintoja aikuispuolella, ja lähiopetusta on viikon verran kuukaudesta. Muu aika olisi luonnollisesti hyödyllistä ja hienoa saada syventyä maatalousalan töihin. En siis ole tässä ihan hetken mielijohteesta ja epärealistisin mielikuvin maatilalle hakeutumassa, vaan tosiaan syntyjään maatalon tyttönä palailemassa takaisin juurilleni. Motivaatiota löytyy, eläimiä ja luontoa kunnioitan suuresti, eikä käsien likaantuminen tai fyysinen työ pelota.
Koska en ole maatalousalan ammattitutkintoa suorittanut ja työtä tekisin noin kolme viikkoa kuukaudesta, niin en toki täyttä palkkaa vaatisi. Mutta ihan hyväntekeväisyyttäkään ei pysty tekemään, jollain tässä on itsensä elätettävä. Olen aiemmin ollut melko vaativissakin, mm. hallinnollisissa tehtävissä, joten minusta olisi varmasti apuja myös erilaisten hakemusten ja lomakkeiden kanssa.
Eritoten itseäni kiinnostaisi perehtyä parsinavettoihin. Hevosten kuuluminen osaksi hoidettavia eläimiä ei ole este, hevoset ovat jossain vaiheessa kuuluneet elämääni hyvin aktiivisestikin. Mutta toki otan mielelläni huomioon kaikenlaiset maatilat. Maatilamatkailukin osana maatalouselinkeinoa kiinnostaa.
Olen itse hyvin kohtelias, auttavainen ja huumorintajuinen ihminen. Toivon, että mahdollinen työnantaja olisi samantyyppinen, lupsakka ihminen tai pariskunta. Turhantärkeilyä, takakireyttä ja pomottamista on kyllä tullut nähtyä pääkaupungissa aivan riittämiin. Toivomuksena olisi vielä, että työnantaja itse olisi saanut maatalousalan ammatillisen koulutuksen ja olisi oikeasti motivoitunut perehdyttämään hyvin tilan töihin.
Harmaasta kelistä huolimatta, oikein aurinkoista syksyä kaikille!
Jään mielenkiinnolla odottelemaan Uudenmaan maatilojen työtilannetta...
