Sen jotenki vielä ymmärtää, kun seitkytluvulla alettiin rakentaa tätä hyvinvontiyhteiskuntaa, että kuntien työntekijämäärät napsahti nousuun, tuleehan sitä työntekjöitä kun annetaan uusia tehtäviä, eihän sitä voi välttää 
Mutta ajatus, että kyse oli jostakin "väärästä politiikasta" kun nyt elämme näiden hyvinvointipalvelujen keskellä, on yhtä absurdi kuin puhua ruoka suussa maajussin saamista tuista, pitäisi ensin kattoa peillin ja muistaa myös kiittää niitä, jotka aikanaan teki töitä myös meidän eteen, me olemme nyt terveitä ja hyvin koulutettuja ja asumme maassa missä palvelut pelaa, sekä saamme varsin hyviä palkkoja ja hyvää sosiaaliturvaa.
Juuri näin. Vuodesta 1975 on kuntien velvoitteet tuottaa palveluja kasvaneet rajusti, samoin kuntalaisten vaatimukset. Luokkakoko on puolittunut, lisäksi tulleet erityisopettajat, kuraattorit, koulupsykologit ja koulunkäyntiavustajat. Päivähoidosta on tullut subjektiivinen oikeus, joka vuorotyöläisiä varten tulee tarjota vuorokauden ympäri. Ilmaisen hammashoidon piiriä on laajennettu, jätehuollon vaatimuksia kiristety, samoin terveystarkastusten. Löytöeläimistä pitää pitää huolta ja niitä tulee säilyttää ainakin kaksi viikkoa. Nämä nyt ihan vain joitain esimerkkejä mainitakseni. Ja samaan aikaan valtion vaatiman paperisodan määrä on kasvanut.
Kaikkeen tähän ovat jokseenkin yhtä syyllisiä kaikki kulloinkin vallassa olleet puolueet.
Jotkut näyttävät kuvittelevan, että pienissä, alle 5000 asukkaan kunnissa on kunnantalolla joutilaita, kovapalkkaisia virkamiehiä pilvin pimein. Voin kertoa teille ilosanoman: ei ole. Omassa kotikunnassanikin kunnanjotaja hoitaa otona henkilöstöpäällikön, atk-tukihenkilön ja elinkeinoasiamiehen hommat ja ainoana kokonaistyöajalla olevana huolehtii ovien lukituksesta ym. talkkarin hommista virastoajan ulkopuolelle ajoittuvissa, kunnan kiinteistöjen käyttötilanteissa. Kaikilla kunnan kolmella koululla on yhteinen rehtori - nimittäin naapurikunnan kanssa.
Todellisuudessa useimmissa kunnissa kituutellaan todella pienin hallinnollisin resurssein. Sen sijaan suurissa kaupungeissa tilanne voi olla toinen.
Viiden vuoden irtisanomissuojan vaikutusta liioitellaan kuntaliitoskeskusteluissa. Ilman irtisanomissuojaa viranhaltijat asettuisivat vastustaman kuntaliitoksia. Nyt he yleisesti ottaen kannattavat niitä luottamusmiesten tuntiessa suurempaa epäluuloa. Viiden vuoden aikana ehtii myös helposti 10% kuntatyöntekijöistä jäämään eläkkeelle ja toinen mokoma vaihtaa työpaikkaa muuten vain.
Itse olen oman kunnan osalta vahvasti läheiseen kaupunkiin liittymisen kannalla, mutta mikään ei siinä kaupassa muutu tehokkaammaksi, rationaalisemmaksi tai halvemmaksi. Toisaalta en pelkää vähien palvelujemmekaan tästä enää heikkenevän. Saadaanpahan vain enemmän ja varakkaampia maksajia lisääntyville, lakisääteisille palveluille.
