Kaikki aika, joka ollaan tilalta poissa, auttaa avaamaan silmiä. Sitten tarvitaan se motivaatio, joka saa lopulta tekemään konkreettisen päätöksen. Kun konkreettisia asioita saadaan tapahtumaan, niin kierteestä on teriassa mahdollista päästä. Mutta yrittämällä vaan selvitä niistä rutiineista tilatasolla, ei kukaan voi siitä selvitä. Se on vaan viulun kieli, joka katkeaa kun aikansa virittää.
Kun miettii että rohkeutuuko palkkaamaan apua tai ottamaan ylimääräistä lomitusta jos kaikki ei menisikään aivan putkeen navetalla, voi mielestäni vaan miettiä kuinka metsään mennään JOS sitä ei tehdä ja tekee itse kuitenkin ne virheet. Tällöin niitä ei enää jaksa korjata ja kierre on helposti valmis.
Omalla kohdalla yksi konkreettinen päätös oli yhteistyön aloittaminen hiehokasvatuksessa, työpäivästä lähti noin kolmannes pois. Lisäksi olen satunnaisesti palkannut navetta-apua vakityöntekijän kaveriksi: vakkari tuntee hommat likimain kuin omat taskunsa jolloin tuuraajan ei tarvitse tietää kuin perusteet. Lomallakin voi jotain johtohommia tehdä, kun tietää ettei rutiineja tarvitse pyörittää espanjasta käsin. Sekin auttaa stressinhallinnassa paljon. Kun tekee pari vuotta 16-18 tuntista niin joko oppii arvostamaan vapaa-aikaa tai menettää pelin täysin..
vapaa-ajassa lienee siemen onnistuneeseen johtotyöhön.
Toisaalta, parhaaksi tuskin tullaan jos ei olla koskaan koettu vaikeuksia. "concentration on core competenses" oli eräskin iskulause yrittäjyyttä tutkivan sosiaalipsykologian kurssin keskeisissä sisällöissä. Monessa tapauksessa lienee kuitenkin niin, että se ydin on löytynyt tekemällä (virheitä) jolloin on osattu löytää oma osaaminen kokonaisesta pelikentästä sen sijaan, että olisi suoraan osattu keskittyä oman toiminnan kannalta olennaiseen. Tuli vain mieleen tuosta täppäröinnistä, kun ostetaan kalliit koneet ja tehdään kesä töitä muualla että saadaan ne maksuun ja samalla oma bisnes on retuperällä.
