Minulle on opetettu, että poistot pitää siihen todelliseen reaalitalouslaskelmaan (ei siis rahoittajalle tai verottajalle vaan ihan itselle) laittaa sen mukaan, että niillä maatila pysyy suhteellisesti samankokoisena toimialan kehitykseen verrattuna. Eli vaikka velkaa ei just nyt satukaan olemaan riittävästi (eli tilanteessa korot < poistot), niin poistotasoa pitää korjata, jotta oikeasti nähdään, missä mennään.
Se on sitten enemmän tilakohtainen kysymys, mennäänkö jatkuvalla pienellä investoinnilla vai rysäytetäänkö harvemmin. Tosin kuten joku tuossa jo kirjoitti, esmes lypsykarjataloudessa parsinavetan jatkaminen 5 lehmäpaikkaa aina kerralla ei pitkän päälle onnistu, vaan on rysäytettävä vähän rajummin, että päästään isomman karjakoon vaatimaan tuotantotekniikkaan.
Omalla kohdalla lähdimme tyhjästä nykyiseen, "tyypillisen" kokoiseen katraaseen kertarykäisyllä, koska pikku hiljaa väkertämällä tuotantotekniikka olisi jäänyt liian käsityövaltaiseksi. Käsityötä se nykyiselläänkin on, eli tästä emme pääse kohtuudella enää kovin paljoa isommaksi. Ja jos ajan mukana pysyminen vaatii laajentaista ja tuotantotekniikkaa on muutettava, niin se saaminen kannattavaksi vaatii aika reilua hyppäystä eteenpäin taas katraskoossa. Jotain samantapaista saatan kuvitella lehmäpuolellakin.
Mutta kyllä raha eli velka on nykyoloissa "vain" yksi tuotantotekijä, jonka käyttöä on mietittävä siinä missä jotain muutakin. Velan pelko on ihan sama, jos pelkäisi lypsykonetta, vuokrapeltoa, apevaunua tai vieraan työntekijän palkkaamista.
Ja siinä viimeisessä palttoossa on sen verran pienet taskut, ettei kovin paljoa mukaansa saa kuitenkaan.
Petri